Tekijä: Tommi

Ps. 44

Ilm. 14

Tämän päivän raamatunkohdat pistivät miettimään kysymystä: “Kerronko minä rehellisesti Jumalalle siitä miltä hänen vaikutuksensa minuun tuntuu?”

Psalmin kirjoittaja tuo rehellisesti tunteensa esiin. Jumala tuntuu olevan kaukana. Tuntuu että Jumala on hylännyt. Tuntuu että Jumala on epäoikeudenmukainen. Psalmin kirjoittajan omasta toiminnasta ei ainakaan tässä psalmissa tunnu vikaa löytyvän.

Ilmestyskirjan luku ei mielestäni sen sijaan rehellisyyteen oikein kannusta. Voisiko tuon luvun sanoman viestivän: “elä oikein niin sinun ei tarvitse kärsiä”. Tätä lukiessa mietitytti että minne katosi sanoma Jeesuksen sovitustyöstä. Tässä luvussa valikoidulle seuraajajoukolle asetetaan melkoisen yli-inhimillisiä vaatimuksia. Ja lopuille tarjotaan sitten todella vaikeasti tulkittavaa sääntöä josta mekastetaan sukupolvesta toiseen. 

Entäs jos oikein elämisen ja siinä epäonnistumisen pelon sijaan menisin purnaamaan Jumalalle heti kun siltä tuntuu? En etsisi ensisijaisesti vikaa itsestäni ja ruoskisi itseäni kun aina epäonnistun. Kai nyt olento, joka on luonut maailmankaikkeuden pystyy kestämään sen että joku purkaa sydäntään epäreiluuden kokemuksistaan vaikka syy lopulta olisikin tuon pienen ihmisen.

Helpottaisiko jos kysyisi rehellisesti että miksi Jumala olet minut tähän tilanteeseen vienyt (tai sallinut sen)? Toisi myös ne negatiiviset asiat itseni ja Jumalan välillä esiin. Jos ihmisten välisissä suhteissa on toivottavaa tuoda esiin myös negatiiviset asiat, niin miksei myös suhteessa Jumalan ja ihmisen välillä?

Kerrotko sinä rehellisesti Jumalalle siitä miltä hänen vaikutuksensa sinuun tuntuu?  

Tomppa

Ps. 43

Ilm. 13

Tämän päivän raamatuntekstit pistivät miettimään kysymystä: “Millaiset toiveet ja haaveet minulla on tulevaisuudesta juuri nyt, tässä hetkessä elettynä?”

Psalmin kirjoittaja jatkaa ihmettelyä sielunsa levottomuudesta ja Jumalan odottamiseen liittyvästä lupauksesta.

Psalmin kirjoittaja tuo esiin toiveensa ja kertoo haaveensa tulevaisuuteen liittyen.

Johanneksen ilmestyksessä ollaan kohdassa joka innoittanut ihmisiä sukupolvesta toiseen ennustamaan, nousemaan barrikaadeille, liittymään politiikkaan, demonisoimaan asioita, instituutioita ja ihmisiä jne. Tässä nyt raamattukommentin kirjoittaja kaivaa verta nenästään, mutta pakko kysyä: olisiko Jeesus halunnut että hänen seuraajansa käyttävät tähän aikaansa ja vielä hänen nimissään?

Entäs jos kaikki tuo into ja aika tuon ilmestyskirjan kohdan pohtimisen sijaan olisikin käytetty toiveisiin siitä että Pyhä Henki ohjaa meidät kaikki oikealle tielle. Entäs jos tulevaisuudella pelottelun sijaan olisikin haaveiltu enemmän ja yhdessä siitä millainen tulevaisuus meillä on Jumalan kanssa.

Tulevaisuuden uhkakuvat johtavat helposti apatiaan. Ei uskalleta edes ajatella tulevaisuutta kun pelätään että se mitä tehdään johtaa vielä huonompaan. Ja kun tulevaisuuden ajattelu herättää pelkoa, niin helposti suljetaan tulevaisuuteen liittyvä ajattelu kokonaan pois. Ja sen myötä elämästä katoaa tarkoitus, innostus ja lopulta ilo.

Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia enemmän psalmin kirjoittajalta kuin ilmestyskirjan kirjoittajalta. Psalmin kirjoittaja tuo rehellisesti esiin tämän hetken ongelmansa ja sen miltä se tuntuu. Mutta hän tuo esiin myös toiveensa ja haaveensa tulevaisuuteen liittyen.

Millaiset toiveet ja haaveet sinulla on tulevaisuudesta juuri nyt, tässä hetkessä elettynä?

Tomppa

Ps. 42

Ilm. 12

Tämän päivän raamatuntekstit pistivät miettimään kysymystä: “Missä minä olen?”

On niin helppoa elää menneessä. Miettiä vanhoja asioita. 

Tai elää tulevaisuudessa. Miettiä tulevia. Pohtia miten tämän hetken tekemisillä pääsen siihen tulevaisuuteen josta haaveilen.

Ja näiden kahden, menneen ja tulevan välillä poukkoillessa unohtuu että “missä minä olen, juuri nyt”.

Psalmien kirjoittaja muistelee menneitä hienoja aikoja. Johanneksen ilmestyksestä ei näin peruskoulupohjalta osaa sanoa että ollaanko menneessä, tulevaisuudessa, vaiko molemmissa.

Psalmin kirjoittaja tuntuu tolkun ihmiselle toistaessaan ihmettelyä sielunsa levottomuudesta ja Jumalan odottamiseen liittyvästä lupauksesta.

Jospa tänään (ja mieluummin monena muunakin päivänä) jättäisi sen kurkistelun menneeseen ja tulevaan. Sen sijaan katselisi ympärilleen: missä minä olen juuri nyt, keitä minulla on tässä ympärilläni ja voisinko juuri tässä hetkessä elää sitä elämää ja tarkoitusta jonka Jumala on minulle antanut… 

Missä sinä olet tänään? 

Tomppa