Tekijä: Tommi

Sak. 4

Joh. 8

Tämän päivän tekstistä nousi esiin ajatus siitä että mitä enemmän omaa ja muiden syntisyyttä miettii, niin sitä synkemmäksi kuva maailmasta muuttuu. 

Voisi jopa sanoa että maailma on pimeä paikka. Jos olet pimeässä, niin miten tiedät minne sinun tulee mennä. Mistä valo?

Siihen vastaus löytyy tämän päivän uuden testamentin tekstistä: Jeesus toteaa olevansa elämän valo. Siitä tuli mieleeni kuva kuinka me kompastelemme pimeässä, yritämme löytää oikoteitä ja joskus lähdemme ihan tietoisesti toiseen suuntaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin toteamme olevamme totaalisen kadoksissa, väsyneitä ja epätoivoisia. Niissä hetkissä on hyvä muistaa että Jeesus tuo valon ja siinä valossa näemme tien, tulevaisuuden ja toivon.  

Tomppa

Sak. 3

Joh. 7

Savolaisia Jerusalemissa? Se tuli mieleeni kun luin tämän päivän uuden testamentin lukua. Kun väki keuhkosi etelä-eurooppalaiseen tyyliin yrittäessään lokeroida Jeesusta, niin joukossa oli joitain tai ainakin yksi joka totesi: “…Tokkopa  Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt..” 🙂

Sitten hieman vakavampaa: Eilisen tuhansien ihmisten ruokkimisihmeestä on tultu alamäkeä ja kovaa. Useat opetuslapset ovat jättäneet Jeesuksen. Jeesuksen veljetkin epäilivät. Väännetään synnyinpaikkaa myöten syitä miksi Jeesus ei voisi olla Messias. Se mitä tapahtui tuolloin, on ajankohtaista myös tänä päivänä.

Päivän pohdinta: otanko vastaan Jeesuksen tunnusteot vai opetukset? Vai molemmat. Parantuminen kyllä kelpaisi, miksei välillä ruokaihme. Mutta muistanko mitä Jeesus opetti? Vai tulkitsenko Jeesuksen opetuksia lähes yhtä tiukasti kuin juutalaiset sapattisäädöksiä?  Käännänkö sillä selkäni niille jotka ovat avun tarpeessa… paljon useammin tarvitsisi “Mitä Jeesus tekisi?” ajattelua ihan arkipäiväisissä tekemisissä ja kohtaamisissa.

Näissäkin pohdinnoissa ei tarvitse itseään ruoskia loputtomiin, vaan luottaa siihen että Jumala on armollinen kuten tämän päivän vanhan testamentin tekstissä mainitaan:
“…Yhdessä hetkessä minä otan pois tämän maan synnin. Silloin – sanoo Herra Sebaot – te saatte elää rauhassa, te kutsutte ystäviänne viiniköynnöksen ja viikunapuun alle…”

Tomppa

Sak. 2

Joh. 6

Mistä Sakarjan kirjan tämän päivän luku kertoo? Puhutaanko siinä tapahtumista jotka ovat jo tapahtuneet (siis tämän hetken ja kirjoitushetken välillä)? Vai puhutaanko siinä tapahtumista jotka ovat tapahtumassa (tästä hetkestä eteenpäin jossain tulevaisuudessa)? Vai onko tuo kaikki kuvainnollista sanomaa, että tässä puhutaan jostain joka tapahtuu fyysisen maailman ulkopuolella, ihmisten sieluissa jne…
Lisäksi yksi vaihtoehto on myös että tällaiset näyt yhdistävät kaikkia kolmea edellä mainittua samaan tekstiin.

Ei siis mikään ihme että satunnaisesti raamattua lukeva ihminen (kuten minä) joutuu näiden kohtien kohdalla hämmennyksiin. Näissä tilanteissa voi olla hyväksi tunnustella että miltä tämä teksti tuntuu (sen sijaan että yrittää tietää) ja mitä ajatuksia sitä kautta nousee mieleen. Uskon että Pyhä Henki voi toimia myös tällä tavoin meidän sielussamme.

Minulle tämä kohta toi mieleen kokemuksia siitä kun on kohdannut Jeesukseen uskovia eri kulttuureista ja/tai muualla kuin kotiseurakunnassa tai omalla paikkakunnalla. Jotenkin tullut aina tunne siitä että meitä yhdistää jotain.. Suurempaa. Siinä on jotain enemmän kuin mikä yhdistää ihmisiä työn tai harrastusten kautta.

Tämän päivän Sakarjan kirjan luku puhuu minulle siitä että jonain päivänä olemme kaikki koolla, ympäri maailmaa yhteen tulleina ja Jumala asuu keskuudessamme. Siinäpä iloa, lohtua ja toivoa tähän(kin) päivään, 

Tomppa