Mistä kristillisessä uskossa on kyse? Osaisitko antaa vastauksen? Mikä kohta raamatusta voisi löytää tiiviin vastauksen?
Mielestäni se on Room. 4:23 – 5:11.
Edellä mainitut jakeet kolahtavat minuun vahvasti. Niiden lukemisen kautta tuntuu kuin palaisi juurilleen. Löytää jotain oleellista ja iänkaikkista informaatioähkyn kourissa.
Millaisia tuntemuksia sinulle tulee näistä jakeista?
— Tomppa
Ilahduin suuresti kun huomasin kommentointi viikolleni osuvan psalmit ja roomalaiskirje. Jos saisin päättää, niin raamattu alkaisi näistä kahdesta kirjasta. Kun tulin uskoon ja aloin alfa-kurssin kuluessa lukea raamattua, niin juuri nämä Raamatun kirjat koskettivat minua.
Kun maailma ympärillä kuohuu, varsinkin tällä hetkellä, niin on hyvä että elämässä on jotain pysyvää. Lempi-tv-sarjassani Lost esitettiin tärkeä kysymys: “Who is your constant?” Lieneekö it-alan työvuosien ansiota se, että muuttujiin (variables) ja vakioihin (constant) liittyvä kysymys muistuu mieleen edelleen.
Kun kysyn itseltäni “kuka on elämäsi vakio”, niin kyllä se on Jeesus. Oli sitten hyvät tai huonot ajat, oli sitten missä tahansa, oli tilanne millainen hyvänsä, niin Jeesus tuntuu olevan aina paikalla. Muita elämän vakioita miettiessä esiin nousee rukous, uskovien välinen yhteys ja raamattu.
Edellä mainittujen takia psalmien ja roomalaiskirjeen lukeminen tuntuu nyt kuin olisi tullut kotiin. Ne tuovat hyviä muistoja menneestä, turvallisen olon tähän hetkeen ja myönteisen olon tulevaisuudesta. Mitä sinulle näistä raamatun kirjoista tulee mieleen?
— Tomppa
Näin viikon lopuksi kysymys: mitä tämän viikon raamatunkohdat kokonaisuutena sinulle puhuvat? Toivottavasti jotain positiivisempaa kuin minulle 🙂 Onko se tämän hetken maailman tilanteen vaikutusta, oma mielentila vai miksi minusta tuntuu siltä että tällä viikolla raamatun luvuissa on ollut vihaa. Jumala on ollut vihainen, Jeremia on ollut vihainen, jopa Jeesus on ollut vihainen.
Viimeiset vuodet ja varsinkin viimeiset viikot ovat pelkojen, ahdistuksen, toivottomuuden lisäksi olleet myös vihan aikaa. Monella on kertynyt sisimpään vihaa, jota on vaikea purkaa mihinkään. Vihaa kertyy asioista joille itse ei voi mitään. Uutisista voimme lukea kuinka viha purkautuu tekoina ja sanoina joissa ei tunnu olevan mitään järkeä.
Voimme kuitenkin löytää näistä raamatunkohdista positiivisen näkökulman.
Jumalalle, joka on luonut koko maailmankaikkeuden, ihmisen ajatukset ja teot eivät ole merkityksettömiä. Jumala kokee vihaa siitä kaikesta pahuudesta jota maailmassa on. On paljon sellaista mille en voi mitään mutta se nostaa vihaa. Mutta Jumala voi ja hän raamatussa sekä kautta historian osoittanut että meidän ihmisten (yksilöiden, yhteisöjen tai kansakuntien) kohtalo ei ole merkityksetöntä hänelle. Kun ajattelen asiaa näin, niin viha, jota koen maailman tapahtumista, helpottaa.
Mutta edellä mainittu ei tarkoita etteikö viha kasautuisi ja kasvaisi sisälläni. Jeremian esimerkki osoittaa hyvän tavan purkaa sitä. Puhu Jumalalle vihastasi. Ole rehellinen, jos olet vihainen Jumalaa kohtaan, niin sano myös se hänelle. Omakohtainen kokemukseni on, että moni vihan synnyttämä asia on jäänyt sanomatta tai tekemättä kun on purkanut tuntojaan ensin Jumalalle.
Mutta edellä mainituista huolimatta toisinaan viha aiheuttaa tekoja ja sanoja jotka ovat väärin itseäsi, muita ihmisiä tai Jumalaa kohtaan. Tämän viikon raamatun luvuissa tuntui moneen kertaan että Jeesukselta “paloi käämit” opetuslapsia kohtaan. Ei hän kuitenkaan hylännyt opetuslapsiaan. Tämä antaa luottamusta siihen että ei Hän hylkää meitäkään. Ei meidän tarvitse eikä pidä piilotella Häneltä sanojemme ja tekojemme vuoksi. Voimme kääntyä Hänen puoleensa ja luottaa siihen että Hän auttaa meitä, oli tilanteemme mikä vain.
Siunausta kevääseesi,
— Tomppa
