Jer. 18, Matt. 18

Jer. 18

Matt. 18

Tälle päivälle aika painavaa, ellei jopa painostavaa sanottavaa raamatun luvuissa. Jos mieli on raskas ja arjen/maailman asiat painaa päälle, niin sellaisella mielellä tällaisista luvuista löytää kyllä lisää kiviä reppuun kannettavaksi näin kuvainnollisesti sanoen. Vai onko se mieliala joka kääntää näkökulman negatiivisen puolelle. Mitäs jos yrittäisi näitäkin lukuja lukea siitä näkökulmasta että Jumala rakastaa meitä?

Uuden testamentin puolelta havaitsin että luvussa on vertauskuvia lapsesta, lampaasta, veljestä ja “toisesta palvelijasta”. Kun asetan itseni näiden vertauskuvien kaltaiseen asemaan, niin tekstistä tuleekin paljon armollisempaa. Enää ei tarvi lisätä arjen kuormaa raamatun velvoitteilla vaan raamatun sanoma alkaakin keventää kuormaani. Kokeile 🙂

— Tomppa

Jer. 17, Matt. 17

Jer. 17

Matt. 17

Aloitin viikon vertauksella sinapinsiemenestä. Tuossa kohdassa Jeesus käytti vertausta kuvatakseen taivasten valtakuntaa. Minä taas jatkoin vertausta yhdistämällä sen uskoon joka on sisimmässämme. Halusin sillä sanoa että taivasten valtakunta on jo täällä. 

Tänään jatketaan samalla teemalla. Jeesus meni korkealle vuorelle Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Tuolla vuorella olivat Mooses ja Elia sekä myös Jumalan ääni kuului. Taivasten valtakunta ei siis ollut jossain muualla, toisessa galaksissa tai toisessa ulottuvuudessa. Vaan taivasten valtakunta ilmestyi, ei täysin mutta osittain tuolla vuoren huipulla. Ja mitä Jeesus teki/sanoi kun opetuslapset pelästyivät ja heittäytyivät maahan? “Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: Nouskaa, älkää pelätkö.”

Tässä meille tähän päivään lohdutusta. Jumala tulee ihmisen luo. Taivasten valtakunta on jo täällä. Me ihmiset pelkäämme, vaikka kyseessä olisi hyvätkin asiat. Ja pelätessä me toimimme vaistojen/opittujen käyttäytymismallien mukaisesti, emme uskomme perusteella. Kuten tiistaina raamatunkohdassa, jossa Pietari alkoi upota veteen pelästyttyään tuulta. 

Mitä Jeesus teki näissä tilanteissa Pietarille, Jaakobille tai Johannekselle? Hän kosketti heitä. Moni meistä haluaisi olla rohkeampi ihmisenä, varsinkin kristittynä ihmisenä. Mutta yrityksemme keskeytyvät pelkoon jos alkavat ollenkaan. Pelon ja epäonnistumisen kohdatessa meidän ei tarvi piiloon eikä hävetä vaan tiedostaa että Jeesus on siinä hetkessä, sinun kanssasi, sinua tukemassa. 

— Tomppa

Jer. 16, Matt. 16

Jer. 16

Matt. 16

Tämän päivän tekstistä nousee esiin kohta: “Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”

Kuulostaa ensilukemalta aika kovalle vaatimukselle sekä lannistavalle lausunnolle. 

Aika moni haluaa pelastaa elämänsä ja on valmis sen eteen tekemään vaikka mitä. Ja nyt Jeesus sanoo että tuloksena on se, että kadottaa elämänsä. Ja mitä tarkoittaa että kadottaa elämänsä Jeesuksen tähden? Nyt on raamatunselittäjällä selittämistä kerrakseen 🙂

No, otetaan esimerkki omasta elämästäni.  Vuonna 2004 kävi niin onnellisesti, että tulin uskoon. Uskoontuloni ensimmäisinä päivinä ajattelin että nyt kun tämä asia on auennut, niin en voi vain jättää tätä sivujuonteeksi elämässäni ja jatkaa niin kuin ennenkin. Halusin oppia lisää Jeesuksesta ja koin että se pitää laittaa etusijalle muihin asioihin nähden. Käytännössä tämä tarkoitti sitä osallistuin alfa-kurssille, liityin raamattupiiriin ja kävin sunnuntaisin kirkossa ja toisinaan viikonloppuisin/loma-aikoina seurakunnan leireillä ja tapahtumissa.

Ja niin siinä kävi että kun etsin Jeesusta, niin löysin itseni. No, kyllä minä sen Jeesuksenkin löysin 🙂

Olin vuosia yrittänyt pelastaa elämäni. Stressasin työstä ja opiskelusta. Olin huolissani terveydestäni, kuolemaan ja sairastumiseen liittyvät pelot olivat usein läsnä. Alkoholin käytöllä ja viikonloppuisin ravintoloissa notkumalla yritin saada ystävyyttä ja rakkautta. Pyrin suorittamisella olemaan parempi ihminen. Ja epäonnistuin. 

Kun katseeni kääntyi tuolloin vuonna 2004 Jeesukseen, niin siinä sivussa korjaantui moni asia (jopa ihan huomaamattomasti) elämässäni. Oma yrittäminen väheni, rauhallisuus kasvoi. Lopetin alkoholin käytön. Sain työn, opinnot ja vapaa-ajan tasapainoon. Itsetuntoni parani jne. Usko Jeesukseen on edelleen merkittävä osa minua, mukana siinä miten kohtaan muita ihmisiä, käsittelen asioita jne.
Luulisin että tällaisesta on kyse edellä mainitussa raamatunkohdassa.

— Tomppa