Tekijä: Tommi

Ps. 127

Room. 9

Tämän päivän tekstit saattavat viedä ajatuksia mutkalle ja hyvin pitkän matkan päähän siitä mitä niiden tarkoitus alunperin. Luulisin että tämän päivän tekstit voi tiivistää tähän lauseeseen päivän roomalaiskirjeestä: “Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.”

Ihminen tahtoo paljon. Tahtoo saada paljon. Tahtoo antaa paljon. Saatamme tahtoa itsellemme tai muille hyviä asioita. Saatamme yhtä hyvin tahtoa itsellemme ja muille huonoja asioita. Siksi edellä esitetty raamatunkohta on tärkeä ja lohduttava, Jumala armahtaa ja se on lopulta ratkaisevaa.

Ihminen myös yrittää ehtiä paljon, koska mitä enemmän tahtoo, niin sitä enemmän pitäisi ehtiä. Koska elämä on rajallinen, niin siitä pitää ottaa kaikki irti, pitää ehtiä saada paljon ennen kuin elinpäivät ovat luetut. Tällaisia aatteita tulee vastaan niin oman pään ulkopuolelta kuin sisäpuolelta. Siksi edellä esitetty raamatunkohta on tärkeä ja lohduttava, Jumala armahtaa ja se on lopulta ratkaisevaa.

Tälle viikolle tuntuu osuvan paljon asioita joita olisi hyvä osata ulkoa, joten tälle päivää voisi olla hyvä osata vastata kysymykseen: “Mikä on ratkaisevaa” 🙂

— Tomppa

Ps. 126

Room. 8

Kun pari päivää on menty vapaus-teemalla niin tänään voidaan miettiä mihin me olemme kiinnittyneet: Pyhään Henkeen / Jumalan rakkauteen.  

Room. 8:38 on sellainen jae jonka toivoisin muistavani ulkoa. Varsinkin niinä hetkinä kun tämän maailman asiat kuormittavat ja ahdistavat. 

Tämän päivän psalmissa muistellaan iloa joka syntyi kun Jumala muutti kokonaisen kansakunnan kohtaloa. Ja pyydetään että Jumala toimisi samalla tavoin uudelleen. Tässäpä meille esimerkkiä otettavaksi niin kansakunnan, yhteisön tai yksilön tasolla. Muistetaan niitä hetkiä jolloin Jumala on ollut mukana. Ja jaksetaan pyytää ja toivoa Jumalan osallistumista tapahtumiin/elämäämme nyt ja tulevaisuudessa. 

— Tomppa

Ps. 125

Room. 7

Tämän päivän uuden testamentin tekstissä käsitellään lakia, vapautta ja syntiä. Koetan nyt parhaani mukaan antaa asiasta esimerkin omasta elämästäni.

Toukokuussa 2004 lopetin alkoholin käyttämisen. Lopetin koska huomasin päihtymisen hallitsevan liikaa elämääni, kuinka vietin viikonloppuja, missä seurassa kuljin, mihin rahaani käytin tai mistä sain iloa. 

Kun muistelin omia nuoruusvuosia tai sukulaisten elämää, niin huomasin kuinka paljon ikäviä, sopimattomia ja pahoja asioita alkoholin vaikutuksen alla oli tapahtunut. Mutta siitä huolimatta olin jatkanut, koska se oli olennainen osa elämääni.

Kun aloin käymään seurakunnassa, rukoilemaan ja lukemaan raamattua, niin sitä myötä alkoi kasvaa halu ja rohkeus muutokseen. Toukokuussa 2004 viimein tuli hetki jolloin päätin että tähän loppuu alkoholinkäyttö. Ja voi ihanuus sitä vapauden tunnetta joka syntyi tuosta päätöksestä. Ja nyt olen ollut 18 vuotta selvin päin. Ja päivääkään en ole tuota päätöstä katunut. 

Kiitän tästä vapaudesta Jeesusta, koska ilman Häntä minulla tuskin olisi ollut rohkeutta muutokseen. Tai edes olisin suostunut myöntämään itselleni kaikkea sitä harmia mitä alkoholin käyttö on tuonut.

Olisi ollut todella paljon erilainen asia, jos minulle olisi todettu että et voi olla kristitty jos juot alkoholia. Olisin saattanut luopua alkoholista myös tuolla tavalla, mutta silloin minulta olisi jäänyt pois kaikki se sisäinen pohdinta, jonka perusteella tajusin tehneeni syntiä ja tarvitsen armoa ja muutosta.

— Tomppa