Tekijä: Tommi

Tuom. 14 1. Kor. 8

Päivän vanhan testamentin lukua en ymmärrä. Tai oikeastaan sen hengellistä sanomaa. Käyttäytyykö Simson niin kuin Jumalan miehen kuuluisi? Käyttääkö hän Jumalalta saamansa voimaa oikein? Käyttäytyykö hän läheisiään kohtaan niin kuin kuuluisi? Käyttäytyykö hän oikein niitä kohtaan jotka eivät ole hänen kansaansa?
Näin yksittäisenä lukuna kokonaisuudesta irrotettuna, Simson vaikuttaa mieheltä jonka suurin vihollinen on hän itse. 

Tässä tälle päivälle pohdittavaa, olenko toimissani/elämässä/ihmissuhteissa tämän luvun Simsonin kaltainen? 

Päivän uuden testamentin luvun toivon ymmärtäväni. Kirjoitin alkuun toivon sijaan luulen mutta jos luet tuon luvun niin ymmärrät miksi korjasin sen 🙂 

Tässä puhutaan syömisestä ja epäjumalista (toisista uskonnoista). Kuitenkin tämä kohta monesti yleistetään koskemaan kaikkea kristittyjen käytöstä. Ja kyllä se sellaisena toimiikin. Jos (uskovalla) ystävälläsi on alkoholiongelma, niin ei ole sopivaa tarjota hänelle viiniä illallisella tai kaljaa saunan yhteydessä. Siinä mielessä tämä on hyvä esimerkki miten toteuttaa lähimmäisen rakastamista hyvin yksinkertaisella tavalla.

Valitettavasti tätä kohtaa olen myös kokenut käytettävän keinona omien mielihalujen toteuttamisessa. Että miten syön, juon tai käyttäydyn ei ole väliä, Jumala on antanut meille vapauden. Ja siinä yhteydessä unohtuu tuo heikomman veljen tukeminen. Uskoisin että tämän luvun sanoma nimenomaan on siinä että osataan asettautua ja tukea niitä jotka ovat meitä heikommassa asemassa.  

–Tomppa

3. Moos. 23 Matt. 18

Tämän päivän teksti muistuttaa meitä pyhä- ja juhlapäivien pyhittämisestä. Tämän päivän teksti muistuttaa meitä siitä että meidän tulee olla tarkkana, ettemme harhaudu siltä tieltä, jonka Jumala on meille tarkoittanut.

Näiden kahden asian välillä on yhteys. Mene pyhäpäivänä seurakunnan kokoontumiseen. Mene juhlapäivinä kristillisiin tapahtumiin. Nämä auttavat pysymään oikealla tiellä arjessa. Kokeile jos et usko 🙂

Herran siunausta ja hyvää matkaa,
–Tomppa

3. Moos. 16 Matt. 17

“…jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta”

Tämän päivän tekstissä puhuu voimasta, joka uskoon sisältyy. Eikä minun mielestäni tässä ole kyse vertauskuvasta, vaan tämä liittyy kohtaan jossa sairautta parannetaan rukouksien avulla. Toisin sanoen puhutaan yliluonnollisesta voimasta.

Tämä kohdan yhteydessä karkaa ajatus siihen että ollaanko me kristityt liian rajoittuneita sen kyvyn suhteen minkä Jumala on meille antanut? Jeesuksen aikana lääketiede ei ollut kehittynyttä tai ainakin se oli todennäköisesti ison osan kansaa saavuttamattomissa. Oli selvää että Jeesus tarttui siihen asiaan johon ihmiset kaipasivat apua juuri sillä hetkellä. Nykypäivänä tarvitsemme rukousta sairauksien suhteen edelleen. Mutta eikö nykypäivänä ole paljon muutakin, jonka ratkaisuun voisimme rukoilla Jumalan yliluonnollista voimaa.

Esimerkiksi ilmastonmuutos, eläinkunnan kiihtyvä sukupuutto, ihmisten riippuvuusongelmat, absoluuttinen köyhyys, ihmisten eristäytyminen toisistaan jne. Jos me pystyisimme näyttämään Jumalan voiman kauttamme tällaisten asioiden ratkaisemisessa, niin eikö yhä useamman olisi helpompi kiinnostua kristinuskosta?

Pyhän Hengen kosketusta päivääsi,
–Tomppa