Sak. 6, Luuk. 1

Sak. 6 Luuk. 1

Sakarjan näyt tuovat esiin Jumalan valtakuntaa ja Hänen toimiaan maailmassa hmm… mystisessä muodossa. Jumala ja Hänen alaisensa jäävät kaukaisiksi, ihmistä huomattavasti suuremmiksi ja jotenkin tulee tuntuma kuinka pieni ja vähäpätöinen yksittäinen ihminen on.
Uuden testamentin luku sen sijaan kertoo siitä, millaisena Jumala haluaa suhteemme Häneen olevan. Hän ei ole kaukana. Hänelle jokainen meistä on tärkeä. Ja Hän haluaa ottaa meidät mukaan työhönsä ja tehtäväänsä tämän maan päällä.
Monelle meistä sopisi paremmin Jumala joka on jossain kaukana. Se että Jumala tulee ihmismuotoon, lähelle meitä ja osaksi meitä voi olla toisaalta pelottava ajatus. Varsinkin kun alkaa miettiä että Jumala haluaa meidän osallistuvan Hänen työhönsä. Mitä minä muka voin, mihin minä muka pystyn. Tätä varmaan on ihmiset miettineet läpi aikojen. Siihen tämän päivän raamatun teksti antaa vastauksen. Jumala ei lähettänyt edes omaa poikaansa yksin hoitamaan tehtäväänsä, vaan Johannes Kastajan hänen kanssaan. Tässä Jumala antaa meille esimerkkiä että meidän tulee hoitaa Hänen työtään yhdessä, yhteisönä eikä yksittäisinä ihmisinä. Siinäpä vastaus siihen miksi seurakuntaa tarvitaan 🙂

–Tomppa

Sak. 5, Ef. 6

Sak. 5 Ef. 6

Jumalattomuus syntivelan sisään vangittuna. Sakarjan näyssä jumalattomuus on ihmisen muodossa. Ja syntisyyden aiheuttama velka on kuvattu hyvin ikäväksi paikaksi olla vankina. Kuinka moni ilman Jumalaa elävä tajuaa että hän on itse asiassa vangittuna. Synti ja sen seuraukset pitävät otteessaan. 

Harmittaa kuinka me ihmiset olemme kommunikaation suhteen vajavaisia. Jospa pystyisimme siirtämään sen vapauden tunteen, joka Jeesuksessa Kristuksessa uskomisessa meihin tulee, niihin jotka eivät usko. Jos sen pystyisimme tekemään, niin maailmassa tuskin kovinkaan montaa ilman Jumalaa elävää olisi. 

Mutta kun se ei ainakaan tähän asti ole ollut mahdollista. Siksi on yritettävä monin keinoin viestiä Jeesuksesta ja jaksettava yrittää aina uudelleen. Siihen työhön meidät on tässä ajassa ja tässä maailmassa kutsuttu. Siihen työhön eväitä antaa tämän päivän uuden testamentin luku. Siunausta ja iloa itse kullekin tähän työhön,

–Tomppa

Sak. 4, Ef. 5

Sak. 4 Ef. 5

Tämän päivän tekstit ovat hyvin erilaisia. Vanhan testamentin teksti jää kaukaiseksi, käsittämättömäksi. Uuden testamentin teksti taas hyvin konkreettista, selkeää ja antaa viisaita ohjeita elämiseen tänä päivänä, vaikka teksti kirjoitettu jo pari tuhatta vuotta sitten.
Huomaan että mieleni tekisi pureutua vanhan testamentin tekstiin. Tutkia sitä ja löytää niistä ensilukemalta käsittämättömistä lauseita merkityksiä. Mutta miksi? Raamatun sanoman ja sen tekstien pohdiskelu ja tutkiminen antaa paljon ja on tärkeää. Mutta teenkö sitä sen takia että haluaisin elää enemmän sellaista elämää mihin Jumala on minut tarkoittanut. Teenkö sitä se takia että se lähentää suhdettani Jumalaan? Vai teenkö sitä se takia, että voin sen varjolla sivuuttaa (tai jättää vähemmälle huomiolle) sellaiset kohdat raamatusta, joissa ei tulkintaa tarvita ja jotka haastavat nykyisen elämäntapani?
Tuota edellä olevaa olisi hyvä miettiä kun lukee raamattua. Jospa tänään antaisi aikaa tuon uuden testamentin kohdan pohdiskeluun ja siihen, miten voisin siitä opitut asiat ottaa käytäntöön elämässäni jo tänään…

–Tomppa