Tekijä: Tommi

Sak. 7 Luuk. 2

Tämän päivän vanhan testamentin tekstin äärellä mieleeni heräsi kysymys: “Miksi vietän juhlapyhiä?”. Onko joulu, pääsiäinen yms. sellaisia hetkiä jolloin erityisesti pyhitän aikaani Jumalalle. Vai käytänkö ajan sittenkin itseeni?
Uuden testamentin äärellä käydään Jeesuksen syntymä, lapsuus ja nuoruus pikakelauksella läpi. Paljon noista ajoista on kirjoittamatta. Paljon on kirjoitettu mutta lienee enemmän mielikuvituksen tuotetta.
Tähän aikaan liittyy mielikuva täydellisestä tarinasta. Kuinka työura tai henkilökohtainen kehittyminen esim. urheilijana lähtee jo lapsuudesta ja kuinka kaikki askeleet siitä eteenpäin on kohti tavoitetta ja hyvin dokumentoituna. Moni meistä, jotka harhailevat elämän polulla, miettii että ei tästä (elämästäni) nyt kovin erikoista tarinaa tullutkaan. Tässä voimme ottaa oppia raamatusta. Jeesuksen maanpäällinen vaellus on kuvattuna yksittäisinä hetkinä. Samoin kuin monen muun raamatun hahmon koko elämä. Se mitä teemme nyt, on tärkeämpää kuin mitä teimme tai olimme tekemättä aikaisemmin.

–Tomppa

Sak. 6 Luuk. 1

Sakarjan näyt tuovat esiin Jumalan valtakuntaa ja Hänen toimiaan maailmassa hmm… mystisessä muodossa. Jumala ja Hänen alaisensa jäävät kaukaisiksi, ihmistä huomattavasti suuremmiksi ja jotenkin tulee tuntuma kuinka pieni ja vähäpätöinen yksittäinen ihminen on.
Uuden testamentin luku sen sijaan kertoo siitä, millaisena Jumala haluaa suhteemme Häneen olevan. Hän ei ole kaukana. Hänelle jokainen meistä on tärkeä. Ja Hän haluaa ottaa meidät mukaan työhönsä ja tehtäväänsä tämän maan päällä.
Monelle meistä sopisi paremmin Jumala joka on jossain kaukana. Se että Jumala tulee ihmismuotoon, lähelle meitä ja osaksi meitä voi olla toisaalta pelottava ajatus. Varsinkin kun alkaa miettiä että Jumala haluaa meidän osallistuvan Hänen työhönsä. Mitä minä muka voin, mihin minä muka pystyn. Tätä varmaan on ihmiset miettineet läpi aikojen. Siihen tämän päivän raamatun teksti antaa vastauksen. Jumala ei lähettänyt edes omaa poikaansa yksin hoitamaan tehtäväänsä, vaan Johannes Kastajan hänen kanssaan. Tässä Jumala antaa meille esimerkkiä että meidän tulee hoitaa Hänen työtään yhdessä, yhteisönä eikä yksittäisinä ihmisinä. Siinäpä vastaus siihen miksi seurakuntaa tarvitaan 🙂

–Tomppa

Sak. 5 Ef. 6

Jumalattomuus syntivelan sisään vangittuna. Sakarjan näyssä jumalattomuus on ihmisen muodossa. Ja syntisyyden aiheuttama velka on kuvattu hyvin ikäväksi paikaksi olla vankina. Kuinka moni ilman Jumalaa elävä tajuaa että hän on itse asiassa vangittuna. Synti ja sen seuraukset pitävät otteessaan. 

Harmittaa kuinka me ihmiset olemme kommunikaation suhteen vajavaisia. Jospa pystyisimme siirtämään sen vapauden tunteen, joka Jeesuksessa Kristuksessa uskomisessa meihin tulee, niihin jotka eivät usko. Jos sen pystyisimme tekemään, niin maailmassa tuskin kovinkaan montaa ilman Jumalaa elävää olisi. 

Mutta kun se ei ainakaan tähän asti ole ollut mahdollista. Siksi on yritettävä monin keinoin viestiä Jeesuksesta ja jaksettava yrittää aina uudelleen. Siihen työhön meidät on tässä ajassa ja tässä maailmassa kutsuttu. Siihen työhön eväitä antaa tämän päivän uuden testamentin luku. Siunausta ja iloa itse kullekin tähän työhön,

–Tomppa