Tekijä: Tommi

1. Kun. 7
Joh. 11

Tämän päivän ajatus: “Mistä ihminen muistetaan”. Se mistä ihminen muistetaan, kertoo enemmän meistä kuin siitä millainen henkilö ja hänen tekonsa todella olivat.
Kovinkaan tuntematon ei liene ajatus: “Millaisena haluat tulla muistetuksi”. Tämän päivän teksteissä kerrotaan Salomosta ja opetuslapsi Tuomaksesta.

Koko vanhan testamentin luku on täynnä tarkkaa kuvausta siitä, millainen Salomon temppeli oli. Kysymys: Mitä luulet, halusiko Salomo, että hänet muistetaan tuon temppelin rakentamisesta vai jostain ihan muusta?

Uuden testamentin luvussa opetuslapsi Tuomas esittää toisen, mutta huomattavasti vähemmälle huomiolle jääneen lauseensa: “Mennään vain ja kuollaan kaikki”. Muistetaanko opetuslapsi Tuomas tästä lauseesta? Ei, vaan Tuomas muistetaan siitä hetkestä, jolloin hän epäili Jeesuksen ylösnousemusta. Mitä luulet, halusiko Tuomas että hänet muistetaan epäilyistään vai jostain ihan muusta?

Tämän päivän tekstissä oleva Tuomaksen lauseen kyllä moni myös tunnistaa, mutta kuinka moni on hoksannut että ainakin meidän suomalaisten tulkitsemana kyseinen lause “Mennään vain ja kuollaan kaikki” kääntyy sarkastiseen suuntaan. Aivan kuin Tuomas ei olisi tosissaan. Englanniksi luettuna sama kohta on “Let us also go, that we may die with him”. Siinä ei ole minun eikä monen muunkaan tulkinnan mukaan yhtään sarkasmia, vaan rohkeutta. Alkuperäistä tekstiä en osaa lukea, mutta ne lähteet joita löysin, kertovat siitä että alkuperäisestä tekstistä on vaikea löytää sitä sarkastista tulkintaa, jonka minä ja moni muu siitä (ensimmäisenä) löytää.

Voidaan siis myös tulkita että Tuomas oli tuossa kohtaa opetuslapsista rohkein. Kun muut opetuslapset vastustivat Jeesuksen matkasuunnitelmaa, niin hän halusi lähteä. Tulee myös muistaa, että hän oli myös se, joka matkusti opetuslapsista kaikkein pisimmälle (Intiaan) viemään evankeliumia. Silti hänet muistetaan siitä hetkestä kun hän epäili (Jeesuksen ylösnousemusta). Tai tämän päivän tekstin lauseesta, jonka merkitys kääntyy päinvastaiseksi, kun luemme rivien välistä.

Ehkä onkin viisautta katsella niin omaa, kuin toisten elämää kokonaisuutena, ei yksittäisten tekojen ja sanomisten perusteella.

— Tomppa, Tuomaksen kaukainen kaima 🙂

2. Sam. 16
1. Piet. 5

Tämän päivän raamatun sana tiivistetysti: nöyryys. Vanhan testamentin puolelta voimme lukea esimerkkejä ylpeydestä ja nöyryydestä. Uuden testamentin puolelta taas Pietari opettaa meitä nöyryyteen liittyen. Ehkä siis olisi hyvä jokaisen meistä miettiä, miten nöyryys istuu omaan elämääsi: menneeseen, tähän hetkeen tai tulevaan.

Niin ylpeyden kuin nöyryyden käsitteet menevät monesti sekaisin toisten käsitteiden kanssa. Siksi olisi hyvä (myös) pohtia että miten nöyryys eroaa vaatimattomuudesta, ylpeys itsekunnioituksesta jne.

Ylpeys on ajanut minut useita kertoja umpikujaan, josta vain nöyryydellä on päässyt pois. Koen että nöyryys ei tule luonnostaan, vaan se on seurausta siitä kun vietämme aikaa Jumalan kanssa: rukoillen, raamattua lukien ja seurakunnassa toimimalla.

–Tomppa

2. Sam. 2
Hepr. 9

Tämän päivän vanhan testamentin luku ei yksittäisenä lukuna paljoa avaudu, ainakaan minulle. Sen minkä yksittäisenä otoksena voi siitä oppia on sotimisen turhuus ja hinta, mikä on maksettava kun veli asettuu veljeä vastaan. Nykypäivänä, näin länsimaissa sota kosketa meitä yhtä brutaalilla tavalla kuin tuolloin, mutta edelleen saman kansan, saman aatteen väkeä asettuu toisiaan vasten. Kun kristityillä on kitkaa keskenään, niin on hyvä kysyä itseltään: rakennanko minä osaltani tässä rauhaa ja keskinäistä sopua vai olenko mukana laittamassa lisää bensaa liekkeihin?

Päivän uuden testamentin luvussa ollaan raamatun ydinsanoman äärellä: Kun uskomme Jeesukseen, pelastumme. Usein olen ajatellut kuinka suuri viisaus onkaan siinä että Jeesuksen sovitustyön kautta pelastus tulee meille “ilmaiseksi”. Saamme syntimme anteeksi ja iänkaikkisen elämän ilman monimutkaisia rituaaleja, vuosien tai vuosikymmenten hyvittelyä tai hengellisyyden opiskelua. Tämä on jotain mikä sotii ihmisen järkevää ajattelua vastaan ja siksi onkin niin nerokasta. Kun uskomme vapauttaa meidät kadotukselta ja synnin painolastista, kun emme joudu puristamaan itsestämme henkistä kasvua tai ruoskimaan itseämme pahojen tekojemme sovitukseksi, niin se vapauttaa meidät etsimään ja löytämään oman itsemme, sen ihmisen jollaiseksi Jumala on meidät oikeasti luonut. Löytämään identiteetin Jumalan lapsena, Jeesuksen veljenä tai sisarena. Löytämään Pyhän Hengen voiman. Löytämään kristittyjen välisen yhteyden ja rakkauden. Löytämään yhteyden Jumalan kanssa.

– Tomppa