2. Kun. 13, Ilm. 10

2. Kun. 13
Ilm. 10

Poiminta päivän tekstistä: Vanhan testamentin luvussa tällä kertaa mieleeni jäi kohta jossa Elisa pyytää kuningasta ottamaan loput nuolet ja polkemaan maahan. Jostain syystä kuningas ottaa vain kolme nuolta ja jättää loput. Miksikö? Ajatteliko kuningas että kolme nuolta on riittävä että sillä pääsee perille Elisan sanomasta. Että enempää ei kannata haaskata. Luulisi Israelin kuninkaalla olevan omaisuutta sen verran, että kun pyydetään loput nuolet (joita ei ollut kovin montaa), että sellaiseen on varaa.

Kertooko tämä sitä tuttua tarinaa jota raamatusta saamme lukea monen muun henkilön elämästä: halutaan että Jumala auttaa mutta itse ei olla valmiita sitoutumaan, edes vähäisissä määrin, kuten tässä tapauksessa.

Tällaisia tilanteita tulee myös meidän eteemme, usein. Itse en ole kovin vahva ollut, mutta niiden harvojen kertojen, kun olen onnistunut pistämään itseni koko sielustani Jumalan kyytiin mukaan, niin ne ovat olleet sellaisia, jotka ovat vieneet elämääni oikeaan suuntaan. Esimerkiksi lyhytaikaiseen lähetystyöhön lähteminen. Se voi tuntua merkitsemättömälle, muutaman viikon irtiotto omasta urasta, rahallinen ja ajallinen panostus vielä päälle. Mutta siitä muutaman viikon lähetystyöjaksosta minkä tein useita vuosia sitten, on riittänyt voimavaroja, iloa ja paljon oivalluksia elämään vielä tänäkin päivänä.

Rukoillaan meille kaikille rohkeutta osallistua Jumalan työhön ja antaa siitä mitä meillä on, luottavaisin ja iloisin mielin.

–Tomppa

1. Kun. 21, 1. Joh. 4

1. Kun. 21
1. Joh. 4

Päivän vanhan testamentin luvun tärkein kohta tulee minusta aivan lopussa. Siinä Ahab nöyrtyy Jumalan edessä. Tuon nöyrtymisen tähden Jumala on armollinen Ahabia kohtaan.
Tässä luvussa Ahabin vaimo ja muu lähipiiri tekee pöyristyttäviä tekoja. Mutta se ei vapauta Ahabia vastuusta, koska hän ottaa näistä teoista hyödyn.

Tässä minusta hyvä esimerkki siitä että emme saa sulkea silmiämme ja korviamme lähipiirimme tekemisiltä. Meidän tulisi kantaa huolta ja ottaa vastuuta siitä miten meidän läheisemme toimivat. Se on läheisen rakastamista, johon tämän päivän uuden testamentin luku meitä rohkaisee.

Uuden testamentin luvussa myös muistutetaan siitä että Jumala antoi ainoan poikansa, jotta saisimme elämän ja syntimme tulisi sovitettua. Tämän lauseen ääreen tulisi hiljentyä useammin. Jumalan armo meitä kohtaan ei ole itsestäänselvyys. Ja tuolla armolla on ollut kova hinta. Siksi on hyvä osoittaa nöyryyttä, kunnioitusta ja kiitollisuutta Jumalalle.


–Tomppa

1. Kun. 7, Joh. 11

1. Kun. 7
Joh. 11

Tämän päivän ajatus: “Mistä ihminen muistetaan”. Se mistä ihminen muistetaan, kertoo enemmän meistä kuin siitä millainen henkilö ja hänen tekonsa todella olivat.
Kovinkaan tuntematon ei liene ajatus: “Millaisena haluat tulla muistetuksi”. Tämän päivän teksteissä kerrotaan Salomosta ja opetuslapsi Tuomaksesta.

Koko vanhan testamentin luku on täynnä tarkkaa kuvausta siitä, millainen Salomon temppeli oli. Kysymys: Mitä luulet, halusiko Salomo, että hänet muistetaan tuon temppelin rakentamisesta vai jostain ihan muusta?

Uuden testamentin luvussa opetuslapsi Tuomas esittää toisen, mutta huomattavasti vähemmälle huomiolle jääneen lauseensa: “Mennään vain ja kuollaan kaikki”. Muistetaanko opetuslapsi Tuomas tästä lauseesta? Ei, vaan Tuomas muistetaan siitä hetkestä, jolloin hän epäili Jeesuksen ylösnousemusta. Mitä luulet, halusiko Tuomas että hänet muistetaan epäilyistään vai jostain ihan muusta?

Tämän päivän tekstissä oleva Tuomaksen lauseen kyllä moni myös tunnistaa, mutta kuinka moni on hoksannut että ainakin meidän suomalaisten tulkitsemana kyseinen lause “Mennään vain ja kuollaan kaikki” kääntyy sarkastiseen suuntaan. Aivan kuin Tuomas ei olisi tosissaan. Englanniksi luettuna sama kohta on “Let us also go, that we may die with him”. Siinä ei ole minun eikä monen muunkaan tulkinnan mukaan yhtään sarkasmia, vaan rohkeutta. Alkuperäistä tekstiä en osaa lukea, mutta ne lähteet joita löysin, kertovat siitä että alkuperäisestä tekstistä on vaikea löytää sitä sarkastista tulkintaa, jonka minä ja moni muu siitä (ensimmäisenä) löytää.

Voidaan siis myös tulkita että Tuomas oli tuossa kohtaa opetuslapsista rohkein. Kun muut opetuslapset vastustivat Jeesuksen matkasuunnitelmaa, niin hän halusi lähteä. Tulee myös muistaa, että hän oli myös se, joka matkusti opetuslapsista kaikkein pisimmälle (Intiaan) viemään evankeliumia. Silti hänet muistetaan siitä hetkestä kun hän epäili (Jeesuksen ylösnousemusta). Tai tämän päivän tekstin lauseesta, jonka merkitys kääntyy päinvastaiseksi, kun luemme rivien välistä.

Ehkä onkin viisautta katsella niin omaa, kuin toisten elämää kokonaisuutena, ei yksittäisten tekojen ja sanomisten perusteella.

— Tomppa, Tuomaksen kaukainen kaima 🙂