Tekijä: Tommi

Tämän päivän uuden testamentin luku kuvaa kristillisyyden olennaisia piirteitä. Monesti pidämme näitä asioita itsestään selvinä. Mutta entä jos kristillisyydestä otetaan pois se, mistä tässä kerrotaan…

Mitä jos uskoon ei kuuluisikaan yhteys Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen? Tässä ajassa ja maailmassa ei olisi mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä ja kommunikoida hengellisen uskon kohteen kanssa.

Mitä jos uskoon ei kuuluisi todistaa, julistaa, kirjoittaa siitä mitä on kokenut ja oppinut hengellisen uskon kohteestaan?

Mitä jos uskoon ei kuuluisikaan yhteys toisiin? Sellaisiin joilla sama hengellisen uskon kohde.

Mitä jos en saisi syntejäni anteeksi? Entä jos ei olisi ketään joka ottaisi syntien kuorman pois.

Entä jos meidän tulisi syntien esiin tuomisen sijaan piilottaa ne mahdollisimman hyvin muilta? Valehdella jotta kukaan ei saisi koskaan tietää totuutta.

Jos asiat olisivat niin kuin yllä kuvattu, niin kovin lohdutonta ja synkkää olisi elämä. Onneksi tämän päivän raamatun luvuissa kerrotaan paljon parempaa sanomaa 🙂

Tämän päivän uuden testamentin luku muistuttaa meitä että uskomme keskiössä on Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä Jeesuksen sovitustyö ristillä. Tästä kun aletaan tinkiä, niin metsään mennään eikä millään hyvällä tavalla.

Tuota uuden testamentin lukua lukiessa alkaa helposti suorituspaineet ahdistaa. Pitäisi pitää Jeesuksen käskyt, rakastaa veljeään (ts. muita ihmisiä), voittaa paha, pystyä olemaan rakastamatta maailmaa (ts. sitä elämää mitä elää) ja olla lankeamatta harhaan menneiden uskon opettajien puheisiin. Näin vapaasti muotoillen.

Onneksi kuitenkin vanhan testamentin luku antaa meille hieman näkökulmaa tähän. Psalmissa hienosti kuvataan sitä iloa, mikä syntyy kun pysymme yhteydessä Jumalaan ja uskomme todeksi sen, että Hänellä on meitä kohtaan hyvä tahto.

Millä tavoin sinä “myisit” uskoasi muille? Mitä odotat uskosta kaukana olevien kysyvän sinulta? Minä ainakin monesti alan miettiä “Miten uskoontulo muutti MINUA” tai “miten uskoontuloa paransi MINUN elämääni” jne… Tässä huomaan ajatteluni vievän minua harhaan. Onko kristinuskossa kyse siitä että MINUN elämänlaatuni paranee, että MINUSTA tulee parempi ihminen vai onko sittenkin kyseessä jotain ihan muuta…

Voisi helposti ajatella että kun usko kääritään siihen että MINUN tai SINUN elämäsi paranee, niin se myy. Mutta kun näitä elämänlaadun parantajia on ollut ja on edelleen paljon muitakin, niin tulee mieleen että latistaako tällainen ajattelu kristinuskon samalle viivalle muiden kanssa. Niin että usko Jeesukseen ei oikeastaan eroa kaikenmaailman hyvinvointijumppaamisesta, pohdiskelusta tai ohjelmista.

Olisiko liian radikaalia puhua kristinuskosta ihmisen ja tämän maapallon ainoana selviytymiskeinona? Jos kaikki maailman Jeesukseen uskovat päättäisivät yhtenä aamuna että antaa olla Jeesuksen opetukset, Jumalan kunnioittaminen ja lähimmäisen rakastaminen. Että tästä lähtien keskityn MINUUN itseeni. Luulisi että kovin pitkään sellaista tämä maailma ei kestäisi.

Eikö nykypäivänä myisi sellainen ajatus että jokainen kristitty ja kristityksi kääntyvä parantaa muiden ihmisten elämää, riippumatta uskontokunnasta, elämänkatsomuksesta ja -tavoista. Että jokainen Jeesukseen uskova parantaa maapallomme tilaa. Ja siinä sivulla hänen oma elämäkin saattaa parantua, ehkä. Tämän päivän raamatunkohdat antavat katsauksen tuollaisen kristityn maailmaan.

Eräässä lukemassani ei-kristillisessä kirjassa kirjoittaja oli sitä mieltä että vapaus ei ole sitä että saamme tehdä mitä huvittaa. Vaan siitä vapaus tulee siitä että kykenemme rajoittamaan itseämme, siitä kaikesta mitä mielemme milloinkin haluaa meidän tekevän.

Tuosta vapaudesta tämän päivän uuden testamentin teksti minulle puhuu. Löysin sen ihmisen mikä olen 15 vuotta sitten kun tulin uskoon. Tuo raamatun luku puhuu minulle siitä että ilman Jeesusta uskosta jää puuttumaan oleellinen osa. Sama pätee myös Pyhään Henkeen.

Syntien sovittaminen ja iänkaikkinen elämä ovat asioita jotka meille uskoville ovat toisinaan itsestäänselvyyksiä. Mutta ne ovat juuri ne asiat, joista meidän tulisi innostua yhä uudelleen ja uudestaan. Sillä tavoin pidämme itsemme, ja autamme myös muita olemaan, yhteydessä Jumalaan.

Tämän viikon raamatun luvuissa on moneen kertaan varoitettu uskossa harhaan joutumisesta. Paljon on myös muistutettu siitä että meidän tulisi rakastaa toisiamme. Kun tätä jonkin aikaa ajattelin niin tässähän on minusta selkeä yhteys. Monesti uskossa harhautuminen näkyy siinä että rakkaus lähimmäisiä, toisia uskovia tai ventovieraita kohtaan vähenee. Uskon ytimestä erkaantuminen alkaa näkyä etääntymisenä toisista ihmisistä, rituaaleihin ja tapoihin tukeutumisena.

Kristillinen usko on kokonaisuudessaan yksinkertaista. Toisinaan miettinyt että onko se liiankin yksinkertaista koska siihen on jo alusta lähtien yritetty tunkea “lisäyksiä”. Ehkä tämä on ihmismielelle / syntiselle luonnollemme tyypillistä.

Yksinkertainen usko on vaikuttavaa. Se että ihminen, oli minkälaisessa elämäntilanteessa ja -hetkessä hyvänsä, voi saman tien ottaa vastaan kaikkivaltiaan Jumalan armon, rauhan ja rakkauden on jotain sellaista mitä mikään muu asia, ihminen tai uskonto voi tarjota tässä maailmassa. Siinä syy miksi me Jeesukseen uskovat kiitämme ja ylistämme rukouksien ja laulujen kautta iänkaikkista Jumalaa.

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa on paljon sellaista joka koskettaa minua syvästi. Tuo psalmi tuo mieleeni ajat kun tulin Kohtaamispaikan toimintaan mukaan. Tuolloin aloin ymmärtää (Alfa-kurssin myötä) Jeesuksen merkityksen. Tuona aikana usko toi elämääni rauhan ja toivon.

Psalmin kirjoittajan kokemukset ovat hyvin paljon sitä, miltä minusta tuntui silloin. Tämä riittää perustelemaan sen että Jeesukselle on tilausta tänäkin päivänä. Maailma ympärillämme muuttuu, mutta raamattu kertoo meille tämän ja monen muun luvun kautta että ihminen sisimmältään ei muutu. Se mikä kosketti ihmisiä tuolloin, koskettaa ihmisiä vielä nykyäänkin.
Moni tässä maailmassa tarvitsee uskoa, toivoa ja rakkautta. Siinä meillä Jeesukseen uskovilla on oma osuutemme hoidettavana, itse kullakin. Työn iloa siis 🙂

–Tomppa

Tämän päivän teksteissä kerrotaan, kuinka Jumala kohtaa erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä. Voimme myös oppia kuinka Jumala vastaa heille. Tämän päivän kohdista riittää esimerkkejä meille joihin samaistua eri elämänvaiheissa.

Mieleeni tuli ajatus: “Kuinka voi olla matkalla vaikka ei mene minnekään?” Uskovan elämä on monesti sellaista. Vaikka eläisi samalla paikkakunnalla, jopa samassa asunnossa, koko elämänsä, niin silti uskova on matkalla. Kohti iänkaikkista kotia, taivaan valtakuntaa. Kun sillä matkalla on Jeesus mukana, niin voi yllättyä kuin opetuslapset aikanaan niistä kaikista asioista, joita Jumala tässä ajassa ja paikassa tekee.

Siunausta matkalla olemiseen tänäkin päivänä 🙂

Tämän päivän teksteissä ollaan taas matkalla, kohti luvattua maata ja iänkaikkista elämää. Teksteissä kerrotaan siitä että miten helppoa on eksyä tuolla matkalla. Lähteä väärille poluille.

Mutta tämän päivän tekstit kertovat myös siitä kuinka takaisin oikealle tielle pääsee. Katuminen ja yhteys Jumalaan on tässä keskeistä. Hyvänä esimerkkinä päivän teksteissä oli Sakkeus, joka pääsi takaisin oikealle tielle.

Vanhan testamentin teksti muistuttaa meitä siitä että Jumala on armollinen. Vaikka sukupolvia oltaisiin kuljettua Herran osoittamalta tieltä syrjään, niin silti paluu on mahdollinen. Kiitos Jeesukselle!

“Pyhät juhlat ja pahat teot”. Tämän päivän teksti ei päästä helpolla. Jesaja kuvailee olosuhteita, jollaiseksi tämäkin maailma on menossa. Eli en voi ajatella että tässä nyt kuvaillaan olosuhteita jossain menneisyydessä.

On myös pakko tunnustaa itselleni, että se miten Jesaja kuvaa entisajan ihmisiä on toisinaan totta myös omassa elämässäni. Uskoa on ja sen harjoittamista, mutta kuinka usein sitä harhautuu väärille poluille. Kuinka usein jättää katumatta tekojaan jotka tietää olevan vastoin Jumalan tahtoa?

Jeesus tämän päivän teksteissä kohtaa niitä jotka uskovat oikein. Ainakin omasta mielestään. Nämä ovat hyviä kohtia, koska oma vaellukseni uskossa on täynnä hetkiä jolloin uskon oikein. Nämä kohdat muistuttavat minua siitä että olisi syytä nöyrtyä ja kuunnella Jumalaa ensin, ennen kuin alkaa pitää itseään “oikeana uskovana”.
Jumala, ole meille armollinen ja kiitos kaikesta siitä miten olet meistä jokaisesta pitänyt huolen!

Tämän päivän vanhan testamentin teksti kertoo siitä mitä tulee tapahtumaan. Tai on jo tapahtunut. Tai molempia. Päästään ahdistuksen ajoista yli, Jumalan suojaan ja varjelukseen.
Uuden testamentin tapahtumissa kuljetaan kohti ristiä. Vielä ei valoa näy.

Ajattelin että nämä tapahtumat voisivat rohkaista meitä silloin kun joudumme ahtaalle. Ahdingon hetkellä voi tuntua että Jumala on kääntänyt selkänsä. Käännettä parempaan ei tule. Tällaisina hetkinä voimme ajatella Jeesuksen tietä kohti ristiä. Useita tapahtumia ja koko ajan huonompaan suuntaan. Ja jotain sellaista mitä ei pitänyt käydä. Mutta lopulta kuitenkin asiat menivät niin kuin Jumala oli luvannut. Niin kuin oli profetoitu tuhansia vuosia aiemmin.

Jumala pitää meistä huolen, tänäänkin.

Tämän päivän teksteistä kolme nostoa:

“Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä.”

Arjessa tulee kuljettua kuin sumussa. Ei ole aikaa tai oikeastaan viitseliäisyyttä katsella ympärilleen. Miettiä kuinka Jumalan teot ja työt näkyvät muissa ihmisissä, omassa elämässä ja ympäröivässä maailmassa.

“Turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita”

Kysymykseen millaista on elää ilman Jumalaa, ilman Jeesusta ja ilman Pyhää Henkeä, niin yllä oleva teksti kuvaa sitä varsin tarkoin. Yhteydessä Jumalaan meille tulee vapaus, ennemmin tai myöhemmin, kaikesta siitä mikä tässä maailmassa meitä orjuuttaa. Niin itselleni kuin monelle muulle uskoon tulleelle vahvin kokemus uskonelämässä on nimenomaan vapauden tunne.
Kun siihen vielä lisätään irti pääseminen syyllisyydestä, niin että vaeltaminen tässä hetkessä muuttuukin kevyeksi vailla taakkoja menneestä, niin alkaa tuntua kummalliselle että miksi ihmeessä en lähtenyt etsimään turvaa Jumalasta aikaisemmin.

“Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita!”

Ehkä tässä suurin syy, miksi monet eivät käänny Jumalan puoleen kuin viimeisessä hädässä. Omilla saavutuksilla on pärjätty ja aika syvälle suohon pitää upota ennen kuin suostuu myöntämään että yksin en pärjää ja muiden ihmisten apu ei enää riitä.

Jumala toivottaa kaikki luokseen. Tänään, sellaisena kuin olet nyt. Ollaan siis yhteydessä 🙂

Päivän teksteistä nosto:  “Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.”

Tuossa lauseessa on jotain mikä on totta tänäkin päivänä. Siellä missä kaksi tai useampi uskova on koolla, niin monesti tulee tunne että läsnä jotain muutakin. Vaikea pukea sanoiksi sitä miltä se tuntuu, mutta tuo teksti kuvastaa tunnetta aika hyvin: aivan kuin Jeesus olisi paikalla.

Tuo lause myös kertoo Jeesuksesta olennaisen. Ihmisen ei tarvi vaeltaa vuorten päälle, suorittaa pyhiä riittejä tai hankkia meriittejä päästäkseen Jeesuksen luo. Missä ikinä kuljemmekin, siellä Jeesus on kanssamme.

Tähän turvalliseen ajatukseen on hyvä päättää tämä kommentointiviikkoni. Siunausta ja hyvää matkaa Jeesuksen kanssa sinulle toivoopi:
–Tomppa