Tekijä: Topi Viitasalo

2 Aik. 27

”Jotamista tuli mahtava hallitsija, koska hän vaelsi horjumatta Herran, Jumalansa, tietä.” (2. Aik. 27:6) Pojasta polvi paranee. Jotamin isä Ussia ylpistyi ja lankesi vallan kasvaessa, mutta hänen pojastaan Jotamista ei sanota näin. Jumala palkitsee uskollisuuden suurella vastuulla ja menestyksellä. Hienoa nähdä, että valta ja menestyminen ei johda automaattisesti ylpistymiseen ja lankeamiseen. Jotam kesti Jumalan siunauksen.

2 Tim. 3

Paavali puhuu viimeisten päivien ihmisistä. Hän kirjoittaa mm. näin: ”He ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!” (2. Tim. 3:5)

Muistan erään tilanteen, jossa pappi opetti nuoria. Häneen puheestaan välittyi sellainen kuva, että kristillisyyden ytimessä on hyväntekeväisyys ja lähimmäisen rakastaminen. Minua alkoi ahdistaa. Tästä puuttuu evankeliumi, joka on Jumalan voima!

Hyväntekeväisyys ja lähimmäisen rakastaminenhan ovat Jeesuksen opettamia hyviä juttuja, mutta jos tiputamme evankeliumin voiman ja Pyhän Hengen todellisen vaikutuksen kristinuskosta pois, se ei enää ole kristinuskoa.

C.S. Lewis on todennut: ”Mitään toissijaista ei voi saavuttaa niin, että se asetetaan ensisijaiseksi. Kun Jumalan arvojärjestys muutetaan, ensisijaisiksi Jeesuksen tilalle asetetut seikat, mitä ne nyt sitten ovatkin, näyttävät yhä uudelleen karkaavan käsistä.”

Jeesus sanoo saddukeuksille: ”Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Mark. 12:24)

Tarvitsemme sekä Raamatun tuntemuksen että Jumalan voiman, jotta pysymme oikeassa suunnassa.

Ohjaa Pyhä Henki minua, että minusta välittyisi ensisijaisesti evankeliumi ja Jumalan voima.

Topi

2 Aik. 26

Jumalan siunaus on vaarallista. Niin helposti otamme siitä pisteet itsellemme ja ylpistymme: ”Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä. Hän luopui Herrasta, Jumalastaan…” (2. Aik. 26:16) Yksi merkittävä uskossa kasvun osa-alue on se, että pystyn antamaan kunnian itseni sijasta Hänelle, kenelle se kuuluu.

2 Tim. 2

Eilen kirjoitin uskon ja Jeesuksen opetuslapseuden siirtymisestä sukupolvien ketjussa. Timoteuksella, hänen äidillään ja isoäidillään on kaikilla sama vilpitön usko (1. Tim. 1:5). Nyt Paavali ohjeistaa Timoteusta tätä moninkertaistumisen periaatetta koko seurakunnan kontekstissa.

”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.” (2. Tim. 2:2)

Tässä tulee ilmi opetuslapseutta usemmassa polvessa. Paavali on opettanut Timoteusta. Hänen tulee uskoa opetus luotettaville ihmisille, jotka sitten taas pystyvät opettamaan muita. Tämä on jotain muuta kuin sitä, että seurakunta tulee viikosta toiseen kuulemaan papin opetuksen. Opetuksen on tarkoitettu menemään eteenpäin.

Ef. 4:11-12 puhutaan viidestä palveluvirasta, joiden tehtävänä on tehdä pyhät valmiiksi palvelutyöhön. Yksi tällainen palveluvirka on opettaja. Minulle tulee tästä sellainen kuva, että opettajan palveluviran omaavan tehtävä ei ole vain opettaa, vaan opettaa muita opettamaan. Seurakuntaan ei tulla vain ruokittavaksi, vaan seurakuntalaisia opetetaan ruokkimaan muita. Mitä tämä käytännössä voisi tarkoittaa KohtaamisPaikassa? En tiedä. Pyhä Henki meitä johdattakoon.

Topi