Tekijä: Topi Viitasalo

1. Sam. 21

Jeesus puhui tämän luvun tapahtumista Matt.12:3-4. Daavid ja hänen palvelijansa syövät nälkäänsä pyhää leipää, jota ei olisi ollut lain mukaan lupa syödä (kts. 3.Moos.24:9). Kuitenkin he olivat syyttömiä. Onpas erikoista. Jeesus lataa tuossa Matteuksen luvussa fariseuksille liudan muitankin asioita, joissa rikotaan lakia ja ollaan silti syyttömiä.

Jeesus perustelee tätä näin:
”Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja’, te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra.” (Matt.12:6-8)

Ymmärtääkseni Jeesuksella on tässä kaksi pointtia:
1. Lain ydin ei ole niiden pilkun tarkassa pinnallisessa noudattamisessa, vaan jossain syvemmällä. Esim. ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” (Mark. 2:27)
2. Jeesuksella on valta määrittää, mikä tämä lakien syvempi tarkoitus on. Hänhän on itse lainsäätäjä.

Apt. 13

Antiokian seurakunta oli rukoileva seurakunta ja uskon, että tästä seurasi tiettyjä asiota. Seurakunnassa oli selkeitä kutsumuksia ja paveluvirkoja, jotka oli tunnistettu ja tunnustettu. Tässä mainitaan profeetat ja opettajat. Myöhemmin Barnabasta ja ja Paavalia kutsutaan apostoleiksi (Ap. t. 14:14).

Haaveilen siitä, että seurakunnassa ihmisten erilaiset kutsumukset voisivat selkeytyä ja nousta esille yhä kirkkaammin. Ja sitten kutsumusten moninaisuus tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin. Minulla on tuntuma, että meillä olisi paljon opittavaa ja ammennettavaa esimerkiksi näistä viidestä palveluvirasta, joita tässäkin kohdassa mainittiin ja jotka Jeesus on seurakunnalle antanut:

”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12)

Olemme ehkä nähneet tai kuulleet, miten joku on nimittänyt itsensä tai on nimitetty profeetaksi tai apostoliksi. Sitten he ovat käyttäneet asemaansa väärin ja vääristäneet koko tehtävän palveluluonteen. Jostain syystä itsekin vierastan sitä, jos jotakuta tituleerataan apostoliksi tai profeetaksi (erikoista, että evankelistan, opettajan ja paimenen tittelit ovat ensituntumalta ihan ok). Tämä ei saisi estää meitä etsimästä, mitä nämä lahjat todella tarkoittavat Jumalan suunnitelmissa, miltä ne näyttävät tämän päivän seurakunnassa ja miten niissä eletään terveellä ja tasapainoisella tavalla. Vaikka lahjojen tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää, tittelit eivät ole oleellisia. Oleellista on se vaikutus, jonka Jeesus on näiden kutsumusten ja lahjojen kautta seurakuntaan tarkoittanut. Tämä vaikutus voi tapahtua, vaikka henkilö ei itsekään osaisi nimetä kutsumustaan tai lahjaansa.

Rukoilevassa seurakunnassa kanavat ovat auki Jumalan suuntaan. Pyhä Henki johdattaa konkreettisissa tehtävissä. Barnabas ja Saul kutsuttiin ja lähetettiin lähetysmatkalle. Pyhän Hengen lähettäminä ja seurakunnan rukousten saattelemina he lähtivät matkaan. Seurakunta oli mukana lähetystehtävässä rukousten kautta. Olen valtavan iloinen siitä, että KohtaamisPaikka on yhteisö, jolla on vahva lähetysnäky ja olemme saaneet lähettää ihmisiä lähetyskentille. Pidetään tämä näky kirkkaana!

Topi

1. Sam. 20

Saul on kateudessaan suuttunut Daavidiin niin pahasti, että haluaa tapaa tämän. Saulin poika Joonatan on taas Daavidin sydänystävä. Saulin murha-aikeista huolimatta, Daavid tahtoo olla uskollinen Saulille, koska hän on kuningas. Aikamoinen soppa!

Joonatan vannoo Daavidille ystävyyttä, uskollisuutta ja suojelua. Joonatan tekee liiton Daavidin suvun kanssa. Liitto on meidän aikanamme vieras käsite muussa kuin avioliiton yhteydessä. Avioliitossa luvataan osoittaa puolisolle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Tämä oli aikalailla liiton sisältö ja ajatus myös Daavidin ja Joonatanin välisessä liitossa, vaikka heidän rakkautensa olikin ystävien välistä rakkautta. Raamatussa liittoihin liittyy aika moni juttu.

Kuten hyvin tiedämme, ihmisten väliset liitot eivät aina pidä. Onneksi meillä on uusi liitto, jonka Jumala on solminut meidän kanssamme. Sen takeena on Jeesuksen ristiinnaulittu ruumis, ristillä vuotanut veri ja ylösnousemus. Tässä liitossa saamme synnit anteeksi ja pääsemme Jumalan yhteyteen. Tämä liitto on varma, koska sen takaajana on itse Jumala. Tätä liittoa julistaa myös ehtoollinen, uuden liiton ateria, jota saamme nauttia mm. KohtaamisPaikan messuissa.

Apt. 12

Onko sinulle tuttua rukoilla asioita uskomatta tai odottamatta, että mitään oikeasti tapahtuu? No, ei se odotus niin korkealla näyttänyt aina alkuseurakunnan aikanakaan olevan. Pietari joutui vankilaan. Seurakunta rukoili lakkaamatta hänen puolestaan. Pietari vapautui vankilasta ihmeellisesti. Sitten hän meni kolkuttamaan talon ovelle, jossa seurakunta oli koolla. Palvelustyttö kuuli Pietarin äänen, mutta muut eivät uskoneet häntä. He uskoivat ennemmin, että ovella on enkeli. Onneksi lopulta Pietari päästettiin sisään.

Hienoa, että ilman suurta odotustakin rukousvastaus tuli. Ehkä tästä voimme oppia, että rukous kannattaa, vaikka välillä usko sen voimaan horjuisikin.

Topi

1. Sam. 19

Apt. 11

Seurakunta eli valtavan murroksen aikaa. Oltiin totuttu siihen, että Israelin kansa on Jumalan valittu kansa. Jeesuskin oli juutalainen ja juutalaisten messias. Nyt näytti siltä, että pakanatkin (eli ei juutalaiset) olisivat tulossa sisään Jumalan seurakuntaan. Onko tämä ok?

Toki kaikkien kansojen mukaan tulosta seurakuntaan pystyi näkemään viitteitä jo VT:ssa:

Jumala lupasi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille kaikille erikseen: ”sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12:1, 1. Moos. 26:4 ja 1. Moos. 28:14)

”Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.” (Jes. 56:7)

”minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin.” (Joel 3:2)

Nyt kuitenkin ajatus pakanoiden mukaan tulosta oli uusi ja siitä syntyi kiistelyä. On ihan ymmärrettävää, että näin isosta muutoksesta syntyy keskustelua. Koettelu on tervettä. Pietari selitti tilanteessa tarkkaan, mitä oli tapahtunut.

Jumala oli johdattanut häntä seikkaperäisesti pakanoiden luo. Myös muita ihmisiä liittyi samaan johdatukseen ja Jumala puhui samasta asiasta useammille. Sitten Pietarin julistaessa evankeliumia Pyhä Henki täytti suvereenisti paikalla olleet pakanat.

Varmasti Pietarin päässäkin surrasi tuolloin, että miten tähän nyt pitäisi suhtautua. Sitten hän muisti, että Jeesuskin puhui tästä: ”Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä”

Muutoksen vahvisti siis:

1. Näyt, johdatus, Pyhän Hengen työ –> näyttää siltä, että Jumala toimii näin ja on mukana tässä.
2. Jumalan Sana –> Tämä on linjassa sen kanssa, mitä Jumala on aiemmin sanonut. Asia ei ole ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa.

Pietarin johtopäätös oli ”Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?” (Apt. 11:17)

Asian käsittelyn lopputulos oli loistava:

”Tämän kuultuaan kaikki rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa.” (Apt. 11:18)

Topi