Tekijä: Topi Viitasalo

1. Sam. 20

Saul on kateudessaan suuttunut Daavidiin niin pahasti, että haluaa tapaa tämän. Saulin poika Joonatan on taas Daavidin sydänystävä. Saulin murha-aikeista huolimatta, Daavid tahtoo olla uskollinen Saulille, koska hän on kuningas. Aikamoinen soppa!

Joonatan vannoo Daavidille ystävyyttä, uskollisuutta ja suojelua. Joonatan tekee liiton Daavidin suvun kanssa. Liitto on meidän aikanamme vieras käsite muussa kuin avioliiton yhteydessä. Avioliitossa luvataan osoittaa puolisolle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Tämä oli aikalailla liiton sisältö ja ajatus myös Daavidin ja Joonatanin välisessä liitossa, vaikka heidän rakkautensa olikin ystävien välistä rakkautta. Raamatussa liittoihin liittyy aika moni juttu.

Kuten hyvin tiedämme, ihmisten väliset liitot eivät aina pidä. Onneksi meillä on uusi liitto, jonka Jumala on solminut meidän kanssamme. Sen takeena on Jeesuksen ristiinnaulittu ruumis, ristillä vuotanut veri ja ylösnousemus. Tässä liitossa saamme synnit anteeksi ja pääsemme Jumalan yhteyteen. Tämä liitto on varma, koska sen takaajana on itse Jumala. Tätä liittoa julistaa myös ehtoollinen, uuden liiton ateria, jota saamme nauttia mm. KohtaamisPaikan messuissa.

Apt. 12

Onko sinulle tuttua rukoilla asioita uskomatta tai odottamatta, että mitään oikeasti tapahtuu? No, ei se odotus niin korkealla näyttänyt aina alkuseurakunnan aikanakaan olevan. Pietari joutui vankilaan. Seurakunta rukoili lakkaamatta hänen puolestaan. Pietari vapautui vankilasta ihmeellisesti. Sitten hän meni kolkuttamaan talon ovelle, jossa seurakunta oli koolla. Palvelustyttö kuuli Pietarin äänen, mutta muut eivät uskoneet häntä. He uskoivat ennemmin, että ovella on enkeli. Onneksi lopulta Pietari päästettiin sisään.

Hienoa, että ilman suurta odotustakin rukousvastaus tuli. Ehkä tästä voimme oppia, että rukous kannattaa, vaikka välillä usko sen voimaan horjuisikin.

Topi

1. Sam. 19

Apt. 11

Seurakunta eli valtavan murroksen aikaa. Oltiin totuttu siihen, että Israelin kansa on Jumalan valittu kansa. Jeesuskin oli juutalainen ja juutalaisten messias. Nyt näytti siltä, että pakanatkin (eli ei juutalaiset) olisivat tulossa sisään Jumalan seurakuntaan. Onko tämä ok?

Toki kaikkien kansojen mukaan tulosta seurakuntaan pystyi näkemään viitteitä jo VT:ssa:

Jumala lupasi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille kaikille erikseen: ”sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12:1, 1. Moos. 26:4 ja 1. Moos. 28:14)

”Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.” (Jes. 56:7)

”minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin.” (Joel 3:2)

Nyt kuitenkin ajatus pakanoiden mukaan tulosta oli uusi ja siitä syntyi kiistelyä. On ihan ymmärrettävää, että näin isosta muutoksesta syntyy keskustelua. Koettelu on tervettä. Pietari selitti tilanteessa tarkkaan, mitä oli tapahtunut.

Jumala oli johdattanut häntä seikkaperäisesti pakanoiden luo. Myös muita ihmisiä liittyi samaan johdatukseen ja Jumala puhui samasta asiasta useammille. Sitten Pietarin julistaessa evankeliumia Pyhä Henki täytti suvereenisti paikalla olleet pakanat.

Varmasti Pietarin päässäkin surrasi tuolloin, että miten tähän nyt pitäisi suhtautua. Sitten hän muisti, että Jeesuskin puhui tästä: ”Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä”

Muutoksen vahvisti siis:

1. Näyt, johdatus, Pyhän Hengen työ –> näyttää siltä, että Jumala toimii näin ja on mukana tässä.
2. Jumalan Sana –> Tämä on linjassa sen kanssa, mitä Jumala on aiemmin sanonut. Asia ei ole ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa.

Pietarin johtopäätös oli ”Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?” (Apt. 11:17)

Asian käsittelyn lopputulos oli loistava:

”Tämän kuultuaan kaikki rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa.” (Apt. 11:18)

Topi