1. Moos. 9 Ilm. 2

1. Moos. 9

Jumala teki Nooan kanssa liiton ja antoi lupauksensa, ettei Hän enää tuhoa maata vedellä. Lupauksensa merkiksi Jumala antoi sateenkaaren. Voi olla mahdollista, että ennen vedenpaisumusta ei koskaan satanut, vaan kaste tuli maahan muulla tavoin. Tällöin ei olisi siis koskaan aikaisemmin näkynyt sateenkaartakaan. Sateenkaari on konkreettinen merkki, jonka nähdessään Jumala muistaa lupauksensa. Toisaalta se on myös merkki siitä, että Jumala on luotettava ja pitää lupauksensa. Samoin sakramentit, kaste ja ehtoollinen, muistuttavat meitä Jumalan lupauksista. Jumala on viisaudessaan nähnyt, että me ihmiset tarvitsemme jotakin konkreettista uskomme vahvistukseksi. Sakramentit myös havainnollistavat ja konkretisoivat meille uskon syvintä sisältöä ja olemusta.

Yhdeksännen luvun jakeesta 20 eteenpäin ihmisen syntinen luonto tulee jälleen näkyviin, kun Nooa viinitarhansa antia liiaksi nauttineena makaa alasti teltassaan ja Haam, Kanaanin isä, näkee isänsä alastomuuden ja kertoo siitä veljilleen. Synti ei jäänytkään vedenpaisumuksen alle. Onneksi lankeemuksen jälkeen on kuitenkin aina mahdollista katua ja palata takaisin Jumalan luo. Nooan perhekunnassa tapahtumat johtivat siihen, että Nooa kirosi pojanpoikansa Kanaanin. Myöhemmin kanaanilaiset joutuivatkin kokemaan kovia ja kansana hävisivät lähes kokonaan. Sen sijaan pojalleen Seemille Nooa sanoi 1. Moos.9:26 ”Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa.” Seemin jälkeläisistä polveutuikin Israelin kansa, jonka kautta annettiin myös luvattu Messias.

Ilm. 2

Kirkastettu ja ylösnoussut Kristus antoi Johannekselle tehtäväksi kirjoittaa kirjeet seitsemälle siihen aikaan Vähä-Aasiassa vaikuttavalle seurakunnalle. Luvussa kaksi kuvataan kirjeet Efesoksen, Smyrnan, Pergamonin ja Tyatiran seurakunnille. Kirjeistä voi nähdä, että niissä Jeesus toisaalta kehottaa parannukseen ja kääntymään pois synneistä, sekä toisaalta rohkaisee ja antaa lohtua. Jokaisen kirjeen alussa Jeesus myös sanoo tietävänsä kaiken seurakunnasta ja sen toiminnasta. Mikään ei ole Jeesukselle salattua tai sellaista, mitä Hän ei tietäisi. Jokaisessa kirjeessä on viittaus Jeesuksen paluuseen, mistä voisi päätellä kirjeiden koskevan koko seurakunta-aikaa. Näin ollen kirjeiden kehotukset ovat oleellisia kaikkien aikojen kristityille. Efesoksen seurakunta eli harhaoppien keskellä, mutta saa kehuja kestävyydestään. Toisaalta sille annetaan kuitenkin moitteita sen kadottamasta ensirakkaudesta. Tästä piirtyy kuva siitä, että seurakunta kyllä oli opillisesti puhdas, kestävä ja ahkera tekemään hyvää. Siltä kuitenkin puuttui ensirakkaus, mikä voisi tarkoittaa aitoa, sydämestä kumpuavasta ilosta ja kiitollisuudesta nousevaa, halua palvella Herraa, odottaa Hänen paluutaan ja rakastaa lähimmäistään.

Smyrnan seurakunnalle Jeesus ei osoita minkäänlaista moitetta ja osoittaa tietävänsä heidän ahdinkonsa ja köyhyytensä. Heillä oli kuitenkin jotain, mikä on monin verroin maallista rikkautta kallisarvoisempaa. He olivat hengellisesti rikas seurakunta, heillä oli Kristus.

Pergamonin seurakunta eli voimakkaan yhteiskunnassa vaikuttavan epäjumalanpalveluksen puristuksessa vainojen alla, ja saa Jeesukselta kehuja kestävyydestään. Seurakunnassa kuitenkin vaikutti harhaoppi, johon liittyi epäjumalille uhratun lihan syöminen ja haureuden harjoittaminen, ja jonka harjoittajia Jeesus nuhteli. Koko seurakunta ei kuitenkaan ollut tähän syyllistynyt vaan vain osa siitä. Jumalan tahto kuitenkin on, että seurakunnissa esiintyvä epäjumalanpalvelus ja harhaopit on kitkettävä pois, jotta ne eivät saastuta koko yhteisöä.

Kirjeessään Tyatiraan Jeesus varoittaa edelleen eksytyksistä, vääristä opettajista ja harhaopeista, sekä kehottaa opilliseen puhtauteen. Edelleen Jeesus kertoo tietävänsä seurakunnan Jumalan tahdon mukaiset teot ja elämän. Seurakuntaa nuhdellaan siitä, että se on hyväksynyt Isebelin opettajakseen antaen hänen eksyttää monia. Sielunvihollisen levittämien oppien livahtaminen seurakuntiin ei ole vierasta nykyisinkään. On vaarana, että suvaitsevaisuuden ja humanismin nimissä kirkkoon sujahtaa opetusta, joka murentaa Jumalan sanan totuutta ja arvovaltaa eksyttäen ihmisiä pois totuudesta. Jos kirkko on valmis tekemään kompromisseja, luopumaan Raamatun totuudesta ja miellyttämään maailmaa enemmän kuin Jumalaa, ollaan luopumisen tiellä. Kirjeen lopussa Kristus lupaa kaikille, jotka pitävät Hänen sanansa totuudesta kiinni, sen saman vallan hallita pakanoita, jonka Hän on itse Isältään saanut. Ne, jotka pysyvät vahvoina Jeesuksen tulemukseen asti, saavat hallita yhdessä Hänen kanssaan tulevassa Tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Liisa

1. Moos. 8 Ilm. 1

1. Moos. 8

Tässä luvussa mielenkiinnon herättää linnut, joiden avulla Nooa pyrki selvittämään, joko vesi on laskenut ja maata näkyvissä. Tarkastelin, mitä niistä on sanottu. Ensin Nooa lähetti liikkeelle korpin, joka ei antanut hänelle vastausta, vaan lenteli edestakaisin. Kyyhkynen sen sijaan toi Nooalle viestit. Korppi on haaskalintu, joka viihtyy hyvin kuolleiden parissa. Sen ei tarvinnut palata arkkiin, koska sille riitti ravintoa muuallakin. Onkin ajateltu, että se kuvaisi tässä ihmisen vanhaa turmeltunutta luontoa, jolle riittää tämän maailman tarjoamat nautinnot. Kyyhkynen puolestaan kuvaisi kristittyä maailmassa. Kristitty on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa saaden ravintonsa Jumalan sanasta. Kyyhkynen ei ole viehättynyt siitä, mitä maailmassa näkee, vaan palaa useammankin kerran aterioimaan arkkiin, joka on vertauskuva Jeesuksesta.

Pelastumisensa jälkeen, kuivalle maalle päästyään, Nooa ensimmäisenä uhraa kiitosuhrin Jumalalle. On hyvä antaa ensimmäisenä kunnia Jumalalle Hänen teoistaan. Muut asiat ovat toisarvoisia ja ehtivät odottaa. 1.Moos. 8:21 kerrotaan Herran ajatellen sydämessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen taipumukset ovat pahat hänen nuoruudestaan saakka..” Jumala kyllä tietää millaista tekoa me ihmiset olemme. Hän tietää, ettei meistä ole itseämme pelastamaan. Siksi Hän antoi meille Jeesuksen Kristuksen.

Ilm. 1

Ilmestyskirjan on usein ajateltu olevan yksi Raamatun vaikeaselkoisimmista kohteista. Siitä, miten sitä pitäisi ymmärtää ja miten tulkita, on monia näkemyksiä. Ilmestyskirjaa kutenkin kannattaa tutkia, sillä jo ensimmäisessä luvussa puhutellaan autuaiksi niitä, jotka kuulevat kirjan ennussanat ja ottavat varteen sen, mitä siihen on kirjoitettu. Seuraavissa kommenteissa tuon esiin näkemyksiä siitä, miten Ilmestyskirja on minulle avautunut. Ne eivät sellaisenaan edusta minkään tietyn kirkkokunnan näkemyksiä Ilmestyskirjan tulkinnasta. Mielestäni avain Ilmestyskirjan ymmärtämiseen on nähdä Raamatun ns. punainen lanka ja selittää Raamattua Raamatulla. Yhteneväisyyttä Vanhan testamentin profetioihin löytyy paljon. Mielestäni ei myöskään pitäisi sortua allegorisoimaan eli vertauskuvallistamaan asioita, jollei käy selvästi ilmi, että kirjoittaja käyttää kuvakieltä. Mitä enemmän allegorisoidaan, sitä enemmän jätetään varaa erilaisille ihmislähtöisille tulkinnoille. Esimerkiksi Tuhatvuotisen valtakunnan ymmärretään todellakin tarkoittavan Jeesuksen tuhat vuotta kestävää maanpäällistä hallinta-aikaa (premillennialistinen näkemys), joka alkaa sen jälkeen, kun Jeesus on palannut maan päälle vihanajan lopulla. Tämä tuhatvuotinen hallinta-aika mainitaan esim. Ilm. 20:2-7, jonka lisäksi on monia muitakin raamatunkohtia, joiden mukaan Messias todellakin hallitsee maanpäällä tuhat vuotta. Myös opetuslapset odottivat Jeesuksen pian perustavan valtakuntansa maanpäälle, kun Hän oli vielä heidän kanssaan. Minulle Ilmestyskirja on avautunut parhaiten futuristisen tulkintatavan kautta, jonka mukaan Ilmestyskirjan ymmärretään kuvaavan suurelta osin vielä edessäpäin olevia tapahtumia. Näillä tapahtumilla vaikuttaisi olevan paljon yhteyksiä Vanhan testamentin profetioihin liittyen mm. Herran päivään / Jumalan vihanaikaan, jonka on kuvattu kohtaavan syntistä ja kääntymätöntä ihmiskuntaa. Näin ajateltuna Ilmestyskirjan luvuissa 1-3 kirkastettu Kristus puhuu Johannekselle ja antaa ohjeita seurakunnille. Luvuissa 4-18 kuvataan Jumalan tuomioita maan asukeille, jotka ovat jääneet maan päälle seurakunnan ajan jälkeen, kun Jumala on poistanut uskovat maailmasta (1. Tess. 4:13-18; 1. Kor. 15:51-52). Tämä ajanjakso on myös Jaakobin ahdistusta, jonka aikana Jumala ennallistaa suhteensa Israelin kanssa ja Israelin kansan jäännös lopultakin pelastuu kääntymällä todellisen Messiaansa Jeesuksen puoleen. Jumala ei ole omaisuuskansaansa hylännyt vaan heillä tulee olemaan vielä merkittävä rooli lopunaikana. Seurakunta eli Kristuksen morsian on päässyt osalliseksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta jo ennen Ilmestyskirjan kuvaamia Jumalan tuomioita, jotka kohtaavat ihmiskuntaa. Esim. Luuk. 21:34-36 Jeesus viittaa puheessaan ”siihen päivään” eli Herran päivään, joka saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Hän kehottaa omiaan valvomaan ja pysymään raittiina, jotta he pääsisivät pakenemaan kaikkea sitä mikä tuleva on. (Tässä UT2020-, RKK, 33/38- ja 1776-käännös kuvaa asian alkuperäistekstille uskollisesti, v. -92-käännös tulkitsee asian ilmeisesti toisin). Myös Ilm. 3:10 Jeesus lupaa varjella omansa koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä. Ilmestyskirjan luvussa 19 Kristus palaa morsiamensa eli seurakunnan kanssa maan päälle, ja luvussa 20 saatana sidotaan ja syöstään syvyyteen, jonka jälkeen Kristus hallitsee valtakuntaansa maan päällä 1000 vuotta yhdessä pyhien kanssa. Luvuissa 21 ja 22 kuvataan iankaikkisuutta ja elämää Jumalan kanssa.

Ensimmäisessä luvussa Johannes kuvaa olevansa hengessä Herran päivänä. Hän kohtaa ylösnousseen Kristuksen, joka kehottaa Johannesta kirjoittamaan mitä hän on nähnyt, mitä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva, ja lähettämään kirjeet niille seitsemälle seurakunnalle, jotka vaikuttivat silloin Vähä-Aasiassa. Lähes jokaisessa seurakuntakirjeessä on maininta Herran tulemuksesta, joka ei ole vielä tapahtunut. Tästä voisi päätellä, että kirjeet on tarkoitettu kaikkien aikakausien kristityille ja kristillisille seurakunnille. Kirjeitä lukiessa voikin huomata, että niissä mainitut nuhteet ja kiitokset sopivat erittäin hyvin myös oman aikamme seurakuntiin. Ensimmäisen luvun tärkeä viesti on myös se, että Jeesus Kristus on Kaikkivaltias, ensimmäinen ja viimeinen, joka hallitsee iankaikkisesti.

Liisa

1. Moos. 7 3. Joh. 1

1. Moos. 7

1.Moos 7:1 ”Sitten Herra sanoi Nooalle: ”Mene arkkiin, sinä ja koko perheesi, sillä sinut minä olen havainnut tässä sukupolvessa vanhurskaaksi edessäni.” Nooa oli vanhurskas, koska hän uskoi. Arkki on valmistunut, ja Nooa odottaa Jumalan lupauksen täyttymistä. Arkki seisoo kuivalla maalla ja ihmiset ympärillä jatkavat ihmettelemistään. Ei ole varmasti Nooalla ollut helppoa. Ehkä epäilykset ovat ajoittain nousseet hänenkin mieleensä. Pitääkö Jumala varmasti lupauksensa? Entä jos Jumala onkin unohtanut? Meidänkin mieleemme voi ajoittain nousta vastaavanlaisia epäilyksiä, jos olemme ahdistavassa tilanteessa tai odotamme Jumalalta vastausta, jota ei vain tunnu kuuluvan. Lopulta Nooan odotus kuitenkin palkitaan ja Jumala täyttää lupauksensa. Nooa perheineen saa luvan nousta arkkiin. Nooan perheen lisäksi arkkiin menivät pareittain uros ja naaras kaikista niistä eläimistä, jotka Jumala määräsi. Mielenkiintoista on, että eläimet menivät arkkiin Jumalan ohjaamina, eikä Nooan siten tarvinnut niitä itse pyydystää.

Jumalan tarkasti määräämänä ajankohtana tapahtui todellinen ilmastonmuutos. Armonaika päättyi ja Jumala sulki arkin ovet. Taivaan ikkunat aukenivat ja maan päälle tuli sade, joka kesti 40 päivää ja 40 yötä. Nooa, hänen vaimonsa, poikansa ja poikiensa vaimot pelastuivat. Yhtä varmasti kuin Jumala piti Nooalle antamansa lupauksen, Hän pitää meille antamansa lupauksen pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta.

3. Joh. 1

Kolmas Johanneksen kirje on laadittu Gaiukselle, Johanneksen hyvälle ystävälle. Kirjeen toisessa jakeessa Johannes viittaa ystävänsä fyysiseen terveyteen, jonka hän toivoo olevan yhtä hyvä kuin hänen hengellinen terveytensä Totuudessa on. Sairaudet ehkä painoivat, mutta henki oli eheä ja raitis. Tästä herää ajatus, että ihminen, joka on hengellisesti terve Kristuksessa Jeesuksessa, huokuu Jumalan rakkautta ja totuutta, vaikka hänellä olisi jokin fyysinen vaiva tai vamma. Veljet Kristuksessa Jeesuksessa olivat koetelleet Gaiuksen antamaa opetusta ja antaneet hänestä Johannekselle hyvän palautteen. Toisessa kirjeessään Johannes oli kehottanut olla osoittamatta vieraanvaraisuutta heille, jotka vääristävät evankeliumia. Tässä kirjeessä hän puolestaan muistuttaa osoittamaan lähimmäisen rakkautta ja hyvyyttä niille siskoille ja veljille, jotka elävät Totuudessa. Kirjeessään Johannes kiittelee Gaiusta myös hänen antamastaan rohkaisusta ja varustuksesta veljille, jotka ovat viemässä evankeliumia eteenpäin. Tässä on hyvä esimerkki myös meille oman aikamme kristityille. Tarvitaan niitä, jotka lähettävät, sekä niitä, jotka lähtevät. Lähetystyöntekijöiden / evankeliumin julistajien työn tukeminen on Jumalan tahdon mukaista, ja siinä työn tukija tulee itse osalliseksi samasta tärkeästä työstä. Jokaisen seurakuntalaisen tehtävä on arvokas ja tärkeä, jotta evankeliumi kulkee eteenpäin.

Johannes mainitsee kirjeessään myös Diotrefeen, josta hän puhuu hyvin toisella tavalla kuin Gaiuksesta. Kirjeestä voi päätellä, että Diotrefes rakasti valtaa jopa siinä määrin, että toimi varsin häikäilemättömästi. Hän halusi erottaa kaikki, jotka eivät tukeneet häntä. Samaa on valitettavasti nähtävillä omana aikanammekin. Ylpeys ja vallanhalu sokaisee hämmästyttävän helposti jopa seurakunnissa. Hyvä olisi pohtia, mihin itse kunkin palvelutyö perustuu. Tehdäänkö se oman egon korottamiseksi vai Jumalan kunniaksi. 1.Piet. 3-4 ”Salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” Hiljainen ja nöyrä henki meillä voi olla vain Pyhässä Hengessä. Kolmas Johanneksen mainitsema henkilö on Demetrios, josta on kerrottavana pelkkää hyvää. Hän oli pysynyt Totuudessa, eikä etsinyt omaa etuaan. Demetrioksesta saa Johanneksen kirjeen perusteella kuvan ihmisestä, joka palveli lähimmäistään tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Vaikuttaa siltä, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan, eikä hänen tarvinnut kalastella ihmiskunniaa.

Liisa