Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 16

Vaikka edelliset hallitsijat eivät seuranneet Herraa, temppeli ja alttari olivat saaneet olla pääosin ennallaan. Nyt alttari vaihdettiin. Asia kerrotaan yllättävän neutraalisti, vaikka kyse on kamalasta asiasta. 

Ahas oli ehkä ihastunut näkemänsä alttarin loistokkuuteen ja halunnut itselleen samaa. Ihmissilmin katsottuna ulkonäkö on tärkeää. Jumalalle kuitenkin uskollisuus ratkaisee. Jumalan palvonnan ei ole tarkoitus olla näyttävää, vaan vilpitöntä. Jumalan suuruus on Hänessä itsessään, ei ulkoisissa puitteissa. Sama pätee meihin. 2. Kor 4:7 sanoo: ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”

Ilm. 6 

Hirmuhallitsijatkin näyttäytyvät valtaan päästäkseen usein ensin kansan sankareina ja vapauttajina. Vasta, kun asema on vakiintunut, alkaa verenvuodatus ja vastustajien ja muidenkin raivaaminen pois tieltä. Alkaa sotiminen ja sotia seuraa nälänhätä, levottomuudet ja kuolema. Ajattelen, että nämä ratsastajat kuvaavat tällaisia vaiheita, jotka edeltävät aikamme loppua. Kaikkia näitä on nytkin, mutta viimeisinä aikoina ei ole kyse alueellisista levottomuuksista vaan koko maailman kattavista tapahtumista.

Kaikkien koetusten keskellä kulkee Jumalan pelastussuunnitelma. Ne, jotka kestävät uskollisina, pelastuvat. Saamme luottaa siihen, että Jumala on oikeudenmukainen. Ilmestyskirjan lukeminen ja kuvaus siitä, kuinka ihmiset pelkäävät Jumalaa, vie minulta aina pois kaiken kostonhalun kokemastani. Se myös innostaa evankeliumin edistämiseen. Tällaista taustaa vasten pelastus näyttää vielä ihmeellisemmältä. 

Herra ole meille armollinen ja pidä meidät lähelläsi!

Anna

2. Kun. 15

Tämä luku puhuu puolestaan. Toiset kieltävät Herran, toiset seuraavat häntä. Jumalan suunnitelma kulkee ihmeellisesti tapahtumien mukana, vaikka välillä vaikuttaa, kuin Jumala olisi hylännyt kansansa kokonaan. Herra on kuitenkin lähellä ja pitää sanansa, jos kansa tai hallitsija vain kääntyy hänen puoleensa.

Monta kertaa lukiessa tuli mieleen Raamatun historia -kurssieni opettajan harmitus siitä, että Israelin kuninkaiden historiasta ei ole säilynyt yhtään painosta!

Ilm. 5 

Yllätyin, kun ensimmäistä kertaa kuulin väitteen, että Jeesus on Raamatussa käytännössä ainoa henkilö, joka opettaa Helvetistä, viimeisestä tuomiosta tai kadotuksesta. Vasta tutkittuani Raamattua uskoin asian olevan niin. Tässä on mielestäni myös kohta, jossa Jeesus on tuomassa tuomion sanomaa. Tässä ilmestyskirjan luvussa kuvataan taivaallisia vaiheita, jotka johtavat siihen, että sinetit avataan. Käytännössä sinettien avaus tarkoittaa, että maan päällä käynnistyy suuria tapahtumia, kuten sotia, nälänhätää ja vitsauksia, siis lopunajan tapahtumia. Viimeisten vaiheiden käynnistymiseen siis tarvittiin Jeesusta. Vain Jeesuksella oli sellainen asema, että hän pystyi paljastamaan nämä tulevat tapahtumat. 

Meillä on ainutlaatuinen Jumala. Hän ei kiusaa ihmisiä korkeuksista käsin ja jätä meitä kärsimään. Sen sijaan hän on itse valmistanut meille pelastuksen, joka on kaikkien ulottuvilla. Jeesus itse luopui kaikesta tullakseen ihmiseksi ja kärsi meidän puolestamme.  Hän eli ihmisenä kuten mekin. Hän kärsi ja osoitti elämällään, kuinka on mahdollista elää oikein. Hän voitti kuoleman ja sai Isältä vallan. Hän on siis ainoa, joka täyttää kaikki vaatimukset. Hän on myös kanssamme ikuisesti, eikä jätä meitä koskaan yksin.

”Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti.” Jumala on puolellamme, siis ylistetään häntä!

Anna

2. Kun. 14

”Herra oli nähnyt Israelin kurjaakin kurjemman tilan, sen, ettei ollut jäljellä ketään, ei ylhäistä eikä alhaista, josta olisi ollut maan pelastajaksi. Mutta Herra ei vielä ollut ilmoittanut, että hän pyyhkii Israelin nimen pois taivaan alta, ja niin hän antoi Jerobeamin, Joasin pojan, pelastaa kansan.” Nämä sanat jakeista 26-27 puhuttelivat minua. Tässä on katsottu kansan vaiheita Jumalan näkökulmasta. Jumala käyttää johtajaa, joka ei seuraa häntä. On surullista lukea valitun kansan vaiheista, kuinka he usein kääntyivät kansana pois Jumalasta. Vanhassa käännöksessä sanotaan, ettei ollut auttajaa, uudessa puhutaan pelastajasta. Kumpikin sanamuoto nostaa mieleen Jeesuksen. Hän on todellinen pelastaja kaikille kansoille.

Ilm. 4 

Tämä kuvaus taivaallisesta Jumalan palvonnasta on minusta hämmentävä. Toisaalta valtaistuin, kirkkaus, salamointi, jalokivet yms. tuovat esille Jumalan valtavuuden. Toisaalta kuvaus on todella vierasta minulle. Nykypäivänä ei ole edes hallitsijoita, joilla olisi valta tehdä itse päätöksiä. Sellaista ei todellakaan voi tavata valtaistuinsalissa vastaanottamassa alamaisia. Se kuitenkin käy kuvauksesta selväksi, että Hän hallitsee taivaassa ja maan päällä ja Hänelle kuuluu ylistys ja kunnia. Mitä tämä merkitsee meille? Meillä on etuoikeus seurata voimallista Jumalaa. Hänen armostaan saamme elää Hänen yhteydessään ja toivon mukaan tuoda hänelle kunniaa elämällämme.

Anna