Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 27

Matt.24

Niinhän sitä sanotaan, että kaikki loppuu aikanaan. Niin kävi Tyroksen kaupungille, joka oli siis tunnettu vauraudestaan, jonka se hankki naapurikansojen kustannuksella.Tyroksen kaupunkia pidettiin aikoinaan häikäilemättömien kauppiaiden tyyssijana. Tyros oli myös tämän luvun mukaan menestyvä ja upea kaupunki. “Minä olen itse kauneus! (3) Laiva, joka on keskellä merta ja rakentajasi tekivät sinusta ihmeen kauniin! (4). Sitten tuli kaiken loppu, tuli häviön päivä ja se vajosi syvyyteen ja kaikki tuhoutui.

Näin kävi myös Jerusalemin temppelille, jonka rakentamiseen kuningas Salomolta meni 20 vuotta. Tosin samalla hän rakensi myös oman palatsin. Tämän kaiken Saban kuningatar näki vierailullaan ja mykistyi ihmetyksestä. Hän sanoi kuninkaalle: »Totta se oli, mitä minä maassani kuulin sinusta ja viisaudestasi. Minä en uskonut niitä puheita ennen kuin nyt tulin ja näin kaiken omin silmin. Eihän minulle ole kerrottu tästä puoliakaan. Sinulla on viisautta ja kaikkea hyvää paljon enemmän kuin olin kuullut”(1. Kun.10:6-7). Tästä temppelistä Jeesus kertoi seuraavaa:” Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle” (2).

Niin käy myös tälle nykyisellä maailmalle. Seuraavissa Matteuksen luvuissa Jeesus puhuu paljon viimeisistä tapahtumista. Jeesuksen tulevaisuuden näköalat ovat aivan toiset kuin nykyajan ihmisen, jonka mielestä on itsestään selvää, että vaikka kaikki maailmassa muuttuu joskus nopeaankin tahtiin, maailmankaikkeus pysyy. Raamattu kertoo päinvastaista. Vaikka maailmankaikkeus on luotu, se tuhoutuu kerran ja luodaan uusi taivas ja uusi maa, jonne olemme matkalla. Pietari puhuu tästä näin: ”Me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu” (2. Piet. 3:13). Jeesus kertoo myös pysyvistä asioista: “Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa” (35). Jeesuksen sanat ovat peräisin Jumalalta, ja siksi ne pysyvät maailman hävitessä.

Se on myös varmaa, että meistä jokainen siirtyy aikanaan ajasta ikuisuuteen, ja viimeistään Ihmisen pojan tullessa tapahtuu tilinteon hetki. Sitä päivää ei kukaan tiedä, mutta siihen pitäisi olla aina valmiina. Siksi Jeesus kehottaa valvomaan ja pysymään hänen rakkaudessaan.  Hyvä palvelija on uskollinen ja viisas, joka pitää huolta palvelusväestään. Hän on autuas ja saa lisää vastuuta. Siksi kannattaa pitää mielessä Jeesuksen sanat ja hänen elämänsä esimerkki. (WWJD?) Meitä kehotetaan myös pitämään huolta omasta itsestämme ja hyvinvoinnistamme Pyhän Hengen temppeleinä. “Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:19-20).

Taidanpa lähteäkin tästä hiihtämään seuraavaksi!

Juha

Hes. 26

Matt.23

Hesekielen luvut ovat aika raskasta luettavaa. Ihmisen pahuuden ja sen seurausten kuvaus on rajua, vertauskuvallista eikä säästä yksityiskohtiakaan. Jospa sillä kuitenkin on oma merkityksensä, koska Jumala valitsi Hesekielen tätä varten. Kuten Heli jo viime viikon kommenteissaan hyvin totesi, olivat valitusvirret myös tapa surra tapahtunutta ja välittää historiaa pakkosiirtolaisuudessa eläville. Tämä oli tärkeää Jumalan omaisuuskansan identiteetin säilymisen kannalta. 

Päivän molempia lukuja yhdistäväksi teemaksi löytyi itsensä korottaminen ja ehkä myös itseriittoisuus. Hesekielen luvusta löytyy tulevan rikkauden hurma ja vaurastuminen, joka lopulta kuitenkin erottaa Jumalasta. Kun maalliset asiat ovat kunnossa, niin helposti hiipii mieleen ajatus, että mihin tässä Jumalaa tarvitaan, kun meillä menee näin hyvin!?

Matteus varoittaa itsensä korottamisesta Jeesuksen opettaessa opetuslapsia ja väkijoukkoa. Lainoppineita ja fariseuksia pitää kuunnella, sillä heillä on Mooseksen istuin nyt hallussa. (Mooseksen istuin tarkoitti sitä asemaa, joka näillä miehillä oli Mooseksen lain eli VT:n opettajina.) Kuunnella pitää, mutta oppia ei saa ottaaa heidän elämästään, “sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista” (2). “Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin” (5). He halusivat osaamisellaan päteä ja etsivät kunniaa ja huomiota itselleen eikä Jumalalle, josta he puhuvat. Jeesus kutsui heitä teeskentelijöiksi.

Oikea suhtautuminen kaikkeen Jumalalta lahjaksi saatuun on aika selvä, vaikkakin haastavaa. Lahjat on laitettava eteenpäin Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi. Jeesus kiteyttää sen näin:” Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija” (11). Vähän aiemmin oli Jeesus sanonut jo saman seuraavalla tavalla: “Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Matt 20:28).

Siinäpä sitä tehtävää tällekin viikolle!

Juha

Hes. 25

Kaikella rajansa. Ammonilaiset, moabilaiset, edomilaiset ja filistealaiset olivat kaikki juutalaisten naapurikansoja, joiden alueet sijaitsivat Luvatun maan ympärillä. Jukka Norvanto kertoo Raamattu kannesta kanteen -opetuksessaan Hesekielin kirjasta mielenkiintoisen yksityiskohdan. Nämä kansat ympäröivät viuhkamaisesti Israelia ja ne on mainittu ilmansuunnittain järjestyksessä suhteessa Jerusalemiin: ammonilaisten alue sijaitsi Jerusalemista koilliseen, Moabin maa idässä, Edom etelässä ja Filistea lounaassa Välimeren rannikolla. Israelia siis ahdisti joka puolelta jokin kansanryhmä.

Yksi jos toinenkin näistä kansoista oli etäistä sukua israelilaisille. Ammon ja Moab olivat Abrahamin veljenpohjan Lootin pojanpoikia ja edomilaiset polveutuivat Jaakobin veljestä Eesausta. Näiden sukulais- ja naapurikansojen vihamielisyys laittoi israelilaiset monesti ahtaalle. Filistelaiset muun muassa varastivat luvattuun maahan tuodun liitonarkun ennen kuin sille ja Jumalalle rakennettiin temppeli Jerusalemiin. Filistealaiset myös alistivat israelilaiset valtansa alle, kunnes nämä alkoivat kapinoida Filisteaa vastaan. Kaikki muistavat filistealaisen Goljatin uhon ja ihmeellisen voiton filistelaisista. 

Vihamielisen ympäristön keskellä. Hesekiel sai tehtäväksi muistuttaa näille kansoille ja israelilaisille, että vihalle Israelia kohtaa oli rajat, Jumalan asettamat. Kansa toisensa jälkeen joutuisi vastuuseen teoistaan. Lopulta he kaikki tulisivat tietämään, kuka on todellinen Jumala. Raamatunpaikka ei lupaa, että nämä kansat alkaisivat uskomaan ja palvelemaan yhtä ainoaa todellista Jumalaa, mutta hänet he tulisivat tietämään. Tämä raamatunpaikka rohkaisee meitäkin elämään Jumalaan luottaen vihamielisen ympäristön keskellä.

Matt.22

Ahdistelua ja testaamista monelta suunnalta. Jeesustakin ahdisteltiin monelta suunnalta. Fariseukset ja kuningas Herodeksen kannattajat lyöttäytyvät yhteen ja testasivat Jeesuksen uskollisuutta keisarille. Ylösnousemuksen kieltävät saddukeukset haastoivat Jeesusta kuolleiden ylösnousemuksesta. Sitten fariseukset vielä tulivat ja testasivat Jeesuksen laintuntemusta ja -tulkintaa. 

Viisas ja ovela. Jeesuksen vastaukset olivat sekä ovelia että viisaita. Niille, jotka halusivat kuunnella ja ymmärtää Jeesus antoi ajattelemisen aihetta Jumalan valtakunnasta. Maallista valtaa tulee kunnioittaa mutta niin tulee Jumalan valtasuuruutta. On olemassa ylösnousemus ja siitä todistaa jo Mooseksen kirjakin. Kaikkein suurinta on rakastaa Jumalaa, itseään sekä lähimmäistä.

Samaa taivaallista viisautta tarvitsemme mekin usein meitä kohtaavien haasteiden keskellä: ”Ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja nii se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” Jaak. 3:17

Heli