Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 30

Matt.27

Herran päivä on vähän epäselvä käsite omassa mielessäni, vaikka siihen törmää aika usein Raamatussa. Herran päivänä Jumala puuttuu historian kulkuun toteuttaakseen jotkut tietyt hänen suunnitelmiinsa liittyvät kohdat ja täyttääkseen profeettojen ennalta ilmoittamat tapahtumat. Tässä luvussa se on myrskypilven päivä ja kansojen tuomion hetki.  “Minä panen täytäntöön Egyptin tuomion, ja silloin kaikki tietävät, että minä olen Herra” (19). Jokaisen tulee saada tietää, että Herra on Jumala, joka hallitsee kaikkea. Tämä toistuu useasti tässä luvussa.  Vanhan testamentin ilmaisu ”Herran päivä” löytyy myös Uudessa testamentissa. Silloin tarkoitetaan Jeesuksen paluuta maan päälle ja viimeisen tuomion aikaa, jolloin maailmanhistorian lopun tapahtumat toteutuvat. Tapahtuuko silloin myös se, että ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus on Herra” (Fil. 2:10-11)?

Matteuksen luvussa on myös tärkeä päivä, jota voinee kutsua Herran päiväksi. Silloin toteutui se, jolloin Jeesus kärsi uhrikuoleman kaikkien syntien puolesta. Johannes Kastaja sanoi sen selvästi:”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin” (Joh.1:29).  Maanjäristys vahvisti sen, että Jumala oli rajulla tavalla puuttumassa ihmiskunnan elämään. Temppelin väliverhon kahtia repeäminen (51) oli tapahtuma, joka julisti, että meillä on Jeesuksessa oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, Jumalan läsnäoloon ja lapseuteen. (Hepr 10:19-20). Jeesuksen kuoleman välitön vaikutus oli myös hautojen aukeneminen ja pyhien ylösnouseminen. Tämä ihme oli merkki siitä, että Jeesuksen kuolema voitti kuoleman. Nämä ylösnousseet pyhät todistivat hänen suurta voittoaan.

“Tämä oli todella Jumalan Poika!”

Juha

Hes. 29

Matt.26

Huomio kiinnittyi tällä kertaa siihen, miten Jumala käytti kuninkaita oman tahtonsa täyttämiseen.  “Minä annan hänelle (Babylonian kuninkaalle) Egyptin maan, siten hän saa palkan minun hyväkseni tekemästään työstä – näin sanoo Herra Jumala” (20). Monta kertaa mainitaan se, että näiden sotatoimien tarkoituksena on se, että kaikki tietäisivät, että “minä olen Herra.”  Historia on His story. Mitenkähän nykysotien laita on? Milloin työ tulee tehdyksi ja sodat loppuvat?

Jostain tuli mieleen se, että Jumala ilmoittaa itsensä kansojen kohtaloissa. Löysinkin kohdan vanhasta Kristinopista.  ”Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa kristuksessa.” (KO 4.)

Matteuksessa Jumalan ilmoitus ja Jeesuksen toiminnan ydin tulee esiin ehtoollisen asettamisessa:” Tämä malja on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (28). On meneillään muutoksen aika vanhasta uuteen.

“Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla. Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti.” (Virsikirja 706)

Juha

Hes. 28

Matt.25

Hesekiel kuvaa nyt tarkemmin varoittavana esimerkkinä sitä, mitä rikkauden ja kauneuden tavoittelu saa aikaan , jos sitä ei pysty hallitsemaan. “Sinä olet käynyt ylpeäksi, sinä sanot:” Minä olen jumala, minä istun jumalten istuimella keskellä merta” (2). Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Kauneutesi houkutteli sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi. Sinä teit kaupoissa vääryyttä, monin synnein sinä saastutit pyhäkkösi. Siitä seurasi, että “sinä olet iäti poissa.” UT:n puolella varoitellaan myös rikastumisen vaaroista. “Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä” (1 Tim. 6:10).

Matteuksesta löytyy samaa teemaa. Pitää olla uskollinen siinä, mitä on Jumalalta saanut. Olemme kaiken omistamamme uskottuja hoitajia, josta olemme vastuussa Herrallemme. Pääomaa ei saa kaivaa maahan, vaan se on pantava liikkeelle. On annettava hyvän kiertää. Luvun lopussa on hyvä esimerkki, mitä tämä käytännössä voi tarkoittaa, vaikka viimeisen tuomion kuvaus onkin aika karua luettavaa. Sekä tekeminen että tekemättä jättäminen huomataan. Jeesus asettaa riman taas liian korkealla puhuen kuin Mooseksen istuimelta. Huomaan, että olen epäonnistunut tässäkin ja ollut välinpitämätön näiden vähäisimpien auttamisessa.  Syyllinen olohan tästä tulee ja syystäkin. Missä on armo, missä Jumalan rakkaus? Pelko sai huonon palvelijan kaivamaan talentit maahan. Onneksi seuraavassa luvussa mennään jo kohti uutta armoon perustuvaa liittoa, josta voi löytyä se “iloinen antaja”, jota Jumala rakastaa.

Juha