Ps. 137
Tästä psalmista tulee mieleen kiusatun ihmisen tarina. Israelilaiset oli viety pois omasta maasta, heitä pilkattiin ja orjuutettiin. ”Iloitkaa ja laulakaa meille siionin lauluja.” Mitä he ajattelivat kiusaajistaan: Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit. Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!” Psalmit 137:1, 3, 8-9 Hirvittäviä toiveita ja sanoja. Luin haastattelun filosofi Olli Pitkäsestä, joka kertoi nuorena vihanneensa ihmisiä ja haaveilleensa kouluampumisesta. Hän kertoi synkkää tarinaa lapsuudestaan, joka oli täynnä pelkoja. Häntä kiusattiin koulussa ja hän tuli täyteen ihmisvihaa. Hän pääsi vihastaan pois käsittämällä oman vihansa syitä. Mieleeni tulivat omat vihan tunteeni kiusaajiani kohtaan. Muistan miettineeni kostoa heille, mielessäni. Iltaisin kävin koston ajatuksia läpi heitä kohtaan, mikään niistä ei kuitenkaan konkreettisesti toteutunut eikä myöskään haastattelun henkilö toteuttanut vihaisia ajatuksia.
Mikä pelasti filosofi Pitkäsen. Hän kertoi ettei jäänyt täysin yksin. Hänen ympärillään oli ihmisiä, kiusaaminen ei myöskään yltynyt armottomaksi. Elämässä oli myös valoa. Minut pelasti Jumalan anteeksianto, antakaa tekin anteeksi niille, jotka ovat teitä vastaan rikkoneet. Vihan tunteita on kuitenkin joutunut tuomaan esille, tunteiden tiedostaminen ja nimeäminen on ollut vapauttavaa. Raamattu kehottaa vihastumaan, tämäkin psalmi kuvaa voimakkaita vihan tunteita. Vihan tunteet ovat oikeutettuja, mutta niiden muoto ei saa satuttaa toista. En saa elää vihassa ja katkeruudessa. Vaikka mielessä pyörisikin kauheita asioita, pitää nekin tuoda ristin juurelle. Tunnustakaa toisillenne syntinne, jotta parantuisitte. Tunnustamisessa on parantavaa voimaa, kun siinä on mukana anteeksianto ja anteeksisaaminen.
Ymmärrän, että minussa elää kostonhalu, vihan tunteita, syntisyyteni. Tarvitsen armoa jokapäivä niin kuin kiusaajakin tarvitsee armoa. Tarvitsemme yhteyttä toisimme, jotta emme jäisi yksin omien tuskien ja vihan tunteiden kanssa, ettei meidän tarvitsi itkeä yksin, ei tarvitsisi surra yksin, ei tarvitsi katkeroitua yksinäisyydessä. Voimme jakaa toisillemme huoliamme, jopa vihan tunteita, väärin kohdelluksi tulemisen kokemuksia. Psalmin kirjoittajan väärin kohtelu ja vihan kokemus on kirjoitettu, uskon niin, että se toimii rukouksena minulle, joka tuo Jumalalle tiedoksi oman tuskani ja sen kautta ymmärrän omaa kostonhaluani ja kuinka paljon itse tarvitsen Jumalan armoa elämääni.
Ilm. 6
Ilmestyskirjan symboliikkaa on vaikeaa tulkita. Uskon, että kirjeen ensimmäiset lukijat saivat paljon lohdutusta kirjeestä. Uskoisin heidän ymmärtäneen paremmin symboliikankin, He elivät keisari Neron hirveiden vainojen keskellä, he todella kärsivät, heitä tapettiin, kidutettiin eivätkä he saaneet elää rauhassa. Karitsa, Jeesus Kristus on arvollinen avaamaan sinetit. Sinetit kertovat Jumalan tuomiosta, joka kohdistuu pahuutta tekeviin ihmisiin, kristittyjen vainoojiin. Kärsivien uskovien rukous Jumalan puoleen vetoaa Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon. Kuinka kauan kestää, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille.
Luvussa kerrotaan kuinka Jumala vastaa tähän rukoukseen. Tuomio toteutuu kuudella tavalla: rauhan menettämisellä, sodilla, eri tavoin kuolemisilla, luonnon katastrofeilla. Se saa aikaan pelon kaikkien maanpäällä olevien ihmisten kohdalle, niin suuren, että he odottavat kuolemaa. “Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: »Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta!” Johanneksen ilmestys 6:15
Jumalan tuomio on järisyttävää, pelottavaa, mutta lohduttavaa kristyille, niille jotka kärsivät ihmisten pahuudesta. Jumala on oikeudenmukainen ja hän tuomitsee ihmiset oikeudenmukaisesti, hän on tuominnut jo synnin antamalla Kristuksen kuolla syntiemme takia, mutta kerran hän tuomitsee kaikki tekojensa mukaan. Pelkään koskeeko tuomio myös minua, mutta Kristus on sovittanut syntini, kun uskon häneen. Olenko saavuttanut rakkauden, turvallisuuden Jumalassa, uskonko hänen sovittaneen kaikki syntini ja olevani vapaa tuomiosta. Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon. Jeesus puhui kärsimyksistä, jotka kohtaavat häneen uskovia. Kärsimystä monet ovat kohdanneetkin ja kohtaavat. Kerran kuitenkin kärsimys loppuu, tuomiot julistetaan, oikeudenmukaisuus toteutuu, nyt sitä emme näe, mutta odotamme sitä.
Mika
