Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 20

Ahab käy kaksi sotaa syyrialaisia vastaan. Vaikka Ahab oli epäjumalia palvova ja paha kuningas (1. Kun.21:25), Jumala antoi hänelle kaksi suurta voittoa Ben-Hadadin joukoista. Näillä voitoilla Jumala halusi osoittaa kummallekin sodan osapuolelle, että Hän on Herra, joka hallitsee!

Pieni yksityiskohta puhutteli minua:” Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita.” En tiedä mistä tällainen maine oli heille tullut, sillä kun lukee VT:tä, niin yleensähän Jumala käski hävittää kaupungit ja tappaa kaikki elävät valloitetuilta alueilta. Mutta olisipa hienoa, jos meistä kristityistä voitaisiin antaa sama todistus. Miten Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus voisi näkyä elämässämme tunnistettavasti? Olkaamme ainakin armollisia! Tuli mieleen myös sanat:  ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa” (Snl 19:22). Laupeus tarkoittaa myötätuntoa, armollisuutta  ja halua auttaa erityisesti heikommassa asemassa olevaa.

Joh. 17

Jeesuksen jäähyväisrukous korostaa Jumalan suunnitelmien toteutumista, kristittyjen yhteyttä ja kasvua totuuteen Jeesuksen oppilaina.

“Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut!” Tulossa oli Jumalan pelastussuunnitelman täyttymys, Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus, joka osoittaa Isän rakkauden ja armollisuuden

“Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”. “Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” Opetuslapset tarvitsevat keskinäistä yhteyttä ja Jumalan varjelusta kestääkseen pahan hyökkäykset. On tärkeää myös pysyä yhteydessä Jumalan Sanan muutosvoimalle, ja antaa sen ravita ajattelua ja elämää. 

“Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” Kristittyjen yhteys on tärkeä todistus Jeesuksesta. “Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh. 13:35).

Jae kolme pomppasi myös esiin vähän uudella ja raikkaalla tavalla.“Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” . Tämä tunteminen tarkoittanee sitä, että ikuinen elämä on suhde Jumalaan, joka alkaa maan päällä ja jatkuu kuoleman jälkeen. Se on elävää vuorovaikutusta Jumalan kanssa jo nyt ja on jatkuva kasvuprosessi. “Tunne Jumala ja tee hänet tunnetuksi” on varmaan jonkun lähetysliikkeen tunnuslause, joka nyt tuli mieleen. (Se on YWAM).

Juha

1. Kun. 19

Nykyään puhutaan paljon ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Se näyttää olevan Jumalalle myös tärkeä asia ja kuuluu hänen huolenpitonsa piiriin, totta kai. Elia oli lopen uupunut, mikä ei ole ihme, sillä hän oli juuri taistellut hyvän voitokkaan taistelun epäjumalien profeettoja vastaan. Se oli kuluttanut hänen fyysiset, henkiset ja hengelliset voimavarat, jonka päälle tuli vielä tappouhkaus. Elia oli niin väsynyt, että toivoi itselleen kuolemaa. Lepo, ruoka ja Jumalan kohtaaminen auttoivat hänet jatkamaan uraansa profeettana. Hän sai elämälleen merkitystä heikkouden ja epätoivon hetkellä uusista tehtävistä, jotka Jumala hänelle antoi. Elia sai tehtäväkseen voidella uusia kuninkaita ja Elisan jatkamaan hänen työtään. 

Jumalan puhe hiljaisuudessa oli toinen asia, mihin huomioni kiinnittyi. Oltiin äskettäin Englannissa konferenssissa, jossa oli voimallista (ja äänekästä) ylistystä vieraalla kielellä, johon minun ei ollut kovin helppo päästä mukaan. On se varmaan myös vähän tottumiskysymyskin, mutta onneksi laulujen sanat olivat usein Raamatusta, joka auttoi mukanaoloa.  Hiljaisempina hetkinä oli kuitenkin helpompi rentoutua ja vapautua kuulemaan ja kuuntelemaan. On varmaan hyvä löytää oma tapa olla Jumalan läsnäolossa ja olla avoin myös uusille mahdollisuuksille;)

Joh. 16

Jeesus valmistaa opetuslapsia tulevaan. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa kohtuuttomasti, vaan vahvistaa kestämään tulevat koitokset osana Jumalan suurta suunnitelmaa.  “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman”(33).

Vaikka edessä oli vainoa ja tuskaa, koska Jeesus tapetaan ja lähtee pois, niin esiin nousee Jumalan huolenpito vaikeinakin hetkinä. Jeesus lupasi Pyhän Hengen, joka on Puolustaja ja Totuuden Henki, olemaan hänen seuraajiensa tukena ja turvana. Toinen tärkeä asia oli lupaus rukousvastauksista: “Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne  on täydellinen” (24).

Näillä lupauksilla sitä jaksetaan lähteä tähänkin päivään! Ilon kautta!  “Tule Pyhä Henki!

Juha

1. Kun. 18

Joh. 15

Pyhä Henki astuu kuvioon voimakkaasti Jeesuksen jäähyväispuheessa. Jo Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen, että vaikka hän meneekin fyysisesti pois Isän luo, Isä lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus opetti ja puhui. Luvussa 15 Jeesus korostaa vielä Pyhän Hengen roolia puolustajana, joka todistaa Jeesuksesta. 

Meidän ei tarvitse olla huolissamme eikä hädissämme. Jumala on ja asuu sisimmässämme Pyhän Hengen kautta. Hän neuvoo, ohjaa ja puolustaa meitä.  On vaikea edes käsittää aikaa, jolloin näin ei ollut. Juutalaiset kuninkaitaan myöten joutuivat hakemaan apua ja neuvoja Moosekselta ja tämän jälkeen tulleilta profeetoilta, jotka kuulivat ja kohtasivat Jumalaa. Heillä itsellään ei ollut suoraa yhteyttä Jumalaan. Eliakin toimi kansan ja Jumalan välillä, Jumalan puhetorvena esimerkiksi Karmelinvuorella, kun hän sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” (1. Kun. 18:21). Sitten tapahtumat etenivät niin, että Baalin papit kaikesta rukouksesta, viiltelystä ja hurmoksesta huolimatta eivät saaneet jumalaltaan mitään vastausta. Elia puolestaan rukoili yksinkertaisesti Jumalaa. Ja Jumala vastasi. Litimäräksi kasteltu alltari ja sillä olevat puut ja uhrilihat roihahtivat palamaan rukouksen voimasta ilman tulitikun tikkua. Pitkän kuivuuden aiheuttaman nälänhdän riuduttama kansa oli ihmeissään ja uskoi Jumalaan. Myös kuningas Ahabille Elialla oli rohkaiseva viesti: ”Lähde nyt syömään ja juomaan. Sateen kohina kuuluu jo.”.  Ja vähän ajan päästä niin todella tapahtui. Kahden vuoden kuivuuden jälkeen tulivat kaivatut sateet. (j. 41 – 45). 

Millaista on se kuivuus, jonka keskellä itse elämme? Millaista Jumalan sadetta me tarvitsemme, jotta me ja kansamme laajemminkin voisi kääntyä Jumalan puoleen samalla tavalla kuin Israelin kansa Ahabin ja Elian aikana?

”Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: Herra on Jumala! Herra on Jumala” (j. 39).

Heli