Kategoria: Luemme Raamattua

1. Sam. 27

Filistealaiset ovat israelilaisten arkkivihollisia. Kuitenkin hieman yllättävästi filistealainen kuningas Akis ottaa Daavidin seurueineen suojiinsa. Daavid oli jo aiemmin hakenut suojaa sieltä (1.Sam. 21). Akis luotti Daavidiin, koska Israel Saulin johdolla oli vihoissa Daavidia vastaan. Hän ajatteli yhteisen vihollisen yhdistävän heitä.

Daavid vahvisti Akisin luottamusta valehtelemalla, että hän teki ryöstöretkiä israelin alueille, vaikka ryöstöretket todellisuudessa suuntautuivat muualle.

Myöhemmin (tulevissa luvuissa), kun filistealaiset alkavat sotia Israelia vastaan ja Daavidia pyydetään mukaan, luottamus tulee haastetuksi.

2. Tim. 3

Jeesus sanoo:

”Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt. 22:29)

Paavali puhuu tässä luvussa sekä kirjoituksista että Jumalan voimasta:

Paavali ohjeistaa viimeisien päivien ihmisiin liittyen:

”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaista!” (2.Tim. 3:5 RK-käännös)

Tämän päivän luvun lopussa Paavali korostaa Raamatun merkitystä.

Sekä Raamattu että Jumalan voima ovat oleellisia, jotta emme eksy. Jos meillä on pelkkä Raamattu, kuiva oppi ja inhimillinen viisaus, meillä ei ole todellista voimaa Jeesuksen seuraamiseen.

Jos meillä on pelkkä voima ilman Raamatun kompassia, ajaudumme helposti oudoille ja epäterveille urille.

Tarvitsemme sekä Raamatun että Pyhän Hengen ohjausta ja voimaa.

Topi

1. Sam. 26

Edellisessä luvussa Daavid sai kokemuksen siitä, että hänen ei itse tarvitse tai kuulu kostaa pahaa pahalla, vaan antaa Jumalan hoitaa tuomitseminen. Abigail oli tässä opettamassa Daavidia. 

Tässä luvussa Daavidille aukeaa tilaisuus tappaa Saul, joka jahtaa häntä ja haluaa tappaa hänet. Hän ei kuitenkaan suostu tällaiseen. Daavid oli lukenut Roomalaiskirjeensä. ;D ”Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa.” (Room. 12:19)

Tämä vaatii melkoista uskoa ja luottamusta Jumalaan.

2. Tim. 2

”Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja.” (Jae 23)

Ajauduin taannoin kuutelemaan eräitä amerikkalaisia hengellisiä johtajia kriittisesti arvioivaa Youtube-videota. Yhtäkkiä minun Youtuben etusivu ja some oli täynnä tällaista johtajista virheitä etsivää materiaalia. Minusta alkoi tuntua, että tämä on nyt aivan valtavasti uutisoitu juttu, jota kaikki nyt seuraavat. Tuli tunne, että minun on nyt pystyttävä muodostamaan tästä joku kokonaiskuva ja mielipide näiden videoiden avulla. Näin ne algoritmit toimii. Tämä ei ollut terveellistä minulle. Muutamien live keskustelujen jälkeen Suomessa havahduin, että harva tietää näistä keskusteluista mitään.

Miten nämä jutut liittyivät minun tai meidän seurakunnan elämään. Noh. Aika ohuesti. Koska koko maailman on netin kautta käsillämme, todella helposti ajaudumme osallisiksi asioihin ja väittelyihin, jotka eivät oikeastaan ole edes meidän asioitamme. Tämä ei tee hyvää. Parempi pysyä erossa ja keskittyä enimmäkseen omaan hiekkalaatikkoon.

Topi

1. Sam. 25

Naabal käyttäytyy huonosti Daavidia kohtaan. Daavid suuttuu ja meinaa kostaa. Naabalin vaimo Abigail tulee väliin ja estää koston tekemällä Daavidille hyvää. ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room. 12:21)

”Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. ” (Room. 12:19)

Hieman myöhemmin Herra vaatii Naabalin tilille pahoista teoistaan ja hän kuolee. Daavidin ei tarvinnut itse kostaa.

2. Tim. 1

Jumituin ajatuksissani jakeen 3 alkuun: ”Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana”.

Ainakin minua vaivaa helposti huono omatunto. Usein se liittyy ajatukseen, että en ole tehnyt tai ollut riittävästi jotakin: En ole rakastanut riittävän hyvin vaimoa ja lapsia, jumituin taas someen, en ole kertonut Jeesuksesta ihmisille, jotka eivät häntä tunne jne…

Ehkä myös tietynlainen opetus, joka painottaa kaiken takana olevia syntisiä motiiveja provosoi huonoa omaatuntoa. Opetus kuuluu jotenkin näin: ”Jos koet että sinulla on hyvä omatunto, niin se on valhetta ja paatumusta. Et vain tunne riittävästi syntisyyttäsi Pyhän Jumala edessä.”

Paavali oli ihminen niin kuin mekin ja hän monta kertaa kirjeissään palaa tähän, että hänellä ei ole tunnolla mitään. Eiköhän me tässä voida seurata Paavalin esimerkkiä? Jeesuksen veri riittää puhdistamaan meidän omatuntomme;

”kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.” (Hepr. 9:14)

Toki kristityllä voi olla hyvästä syystäkin huono omatunto ja silloin sen voi käsitellä Jeesuksen kanssa ristillä ja tarvittaessa toisten ihmisten kanssa. Perustila on kuitenkin hyvä omatunto Kristuksessa. Ehkä tästä vapaudesta käsin kristillinen elämäkin voi onnistua paremmin?

Topi