Kategoria: Luemme Raamattua

1. Sam.24

1. Tim. 6

1. Tim.6 (2020)

Pisto sydämessä. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa  Daavid teki sen mikä oli oikein, ei sitä mitä häneltä odotettiin tai olisi maallisessa mielessä viisainta.

Tuota päätöksen hetkeä kuvailtiin “pistona sydämessä”. Onko sellaista tapahtunut sinulle? Olet valinnan äärellä ja tiedät mitä muut sinulta odottavat. Tiedät että se mitä muut odottavat sinulta olisi järkevää. Se mitä muut odottavat sinulta helpottaisi merkittävästi elämäntilannettasi ja myös läheistesi, rakkaittesi asemaa. Mutta silti tunnet kuin “piston sydämessä”. Se liittyy siihen mitä olet oppinut Jumalasta, hänen tahdostaan, häntä seuraavilta ihmisiltä, raamatusta.

Miten olet silloin toiminut? Ja mitä siitä seurannut?

Näihin hetkiin on hyvä palata. Koska edessä voi olla huomattavasti isompiakin päätöksiä. Joskus “pistoa sydämessä” ei tunnu ja silti mennään päätöksissä pieleen. Joskus “pisto sydämessä” tuntui mutta päätös tehdä väärin tuli tehtyä silti. 

Mietin että tässä on jotain missä Jumala voi kasvattaa. Palaa niiden epäonnistumisten tai epävarmojen elämän päätöksien kanssa rukouksessa Jumalan luo ja pyytää että Jumala ohjaisi ja kasvattaisi vastaisuuden varalle. Ja on myös syytä palata kiittäen Jumalan luo niistä päätöksistä elämässä jotka ovat rakentaneet tai vieneet kohti Jumalan valtakuntaa.

Siunattua loppukevättä, 

Tomppa

1. Sam.23

1. Tim. 5

1. Tim.5 (2020)

Tämän päivän vanhan testamentin luvussa Herra puhui vähän, mutta selkeästi. Tuon luvun alun tapahtumissa on jotain mistä ottaa oppia. 

David kysyi Jumalalta miten toimia kun kuuli Keilan kaupungin tilanteesta. Koska hän oli Saulin jahdattavana jo silloin, niin näin maallisesti ajateltuna olisi ollut järkevää jatkaa pakomatkaa. Sen sijaan David kysyi ja toimi kuten Jumala oli käskenyt.

Kun lopputulos oli sitä, mitä Jumala oli käskenyt, niin helposti ajattelee että Keilan kaupungin pelastamisessa oli ollut kyse myös Daavidin suojelemisesta Saulia vastaan. 

Mutta kuten seuraavaksi kerrotaan, niin ainakaan välitöntä yhteyttä ei ole. Davidin kysyessä Jumala kertoo että kaupungin pelastamisesta huolimatta Saul on tulossa ja kaupunkilaiset antavat Davidin Saulin käsiin.

Tässä on monta asiaa opetukseksi. Alla muutama esimerkiksi.

Mietin että elämän varrella tulee paljon tapahtumia joissa oma rooli on merkittävä. Mutta kuitenkaan sitä ei pitäisi tulkita koko elämän suuntaan vaikuttavaksi tai muuttavaksi tekijäksi. Jumala ohjaa meidät noihin tapahtumiin niiden ihmisten takia joita pystymme auttamaan, ei meidän itsemme takia. Ja toisinaan, kuten Davidille tämän päivän luvussa kävi, oma polku erkani aika nopeasti autettavien polusta.

Mietin myös tapaa jolla David oli yhteydessä Jumalaan. Vaikka hän näytti menestyvän sillä polulla millä Jumala hänet ohjasi, niin hän meni kuitenkin kysymään neuvoa Jumalalta kun hän oli kuullut huolestuttavia asioita, kysyi kahdesti ja toimi Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Eikä valittanut että kaiken ajojahdin keskellä piti joku yksittäinen kaupunki pelastaa…

Tomppa

1. Sam.22

1. Tim. 4

1. Tim. 4 (2020)

Muutama yksittäinen nosto tämän päivän luvuista:

“Harjoita itseäsi pyhyyteen”

“Älä heitä hukkaan Jumalan lahjaa, jonka sait”

Mitä nämä kohdat sinulle puhuvat, tänä päivänä, tämän päivän elämäntilanteessasi?

Mitä toivoisit pyhyyden harjoittamisen ja saamasi Jumalan lahjan käyttämisen suhteen tulevaisuudessa?

Ei taida yksi päivä riittää näiden pohtimiseen. Ajattelen että näissä molemmissa päivän nostoissa on paljon sellaista jota hyvä työstää rukouksessa (usein/toistuvasti/pitkällä aikavälillä) Jumalan kanssa yhdessä.

Tomppa