2. Aik. 35, Mark. 1

2. Aik. 35

Kuningas Joosia organisoi pääsiäisen vieton uudelleen tämän luvun perusteella. Tosin Juha kirjoitti viime viikolla, että Hiskia palautti pääsiäisen vieton (luku 30). Oli palauttaja kuka tahansa, pääsiäinen kuitenkin palasi. Tässä luvussa vaikuttavaa on se, että ne virkailijat ja vastuuhenkilöt, jotka ollivat työtehtävissä eivätkä näin olleen voineet keitellä pääsiäislammasta itse, saivat heille valmiiksi valmistetun pääsiäislampaan. Tulipa mieleen New wine – kesätapahtuman tiimiläisten etuudet!

Pysähdyin pohtimaan yhteisen juhlimisen merkityksellisyyttä koko kansalle. Minulle on ehkä kasvamisen paikkaa, kun yleensä en osallistu massatapahtumiin tai hehkun yleisen hehkutuksen tahtiin harvassa asiassa. Kirkolliset juhla-ajatkin vietän hyvin vähäisin valmisteluin ja pienesti. Mitähän olen menettänyt, kun en ole oikein ottautunut massajuhlintaan?

Tässä kuvatun pääsiäisen juhlinnan uhreilla ja toiminnoilla lienee syvällisiä merkityksiä, jotka toteutuivat kaikki Jeesuksessa. Kiitos täydellisestä uhrista, jonka täydellisyyden ymmärtänen vasta perillä.

Mark. 1

Markuksen evankeliumi on lyhin evankeliumiteksti. Hän kuvaa Jeesusta lähdekirjani mukaan tekojen kautta, palvelijana. Jo ensimmäinen luku sisältää niin paljon Jeesuksen tekoja, että vaikuttaa kuin olisi yritetty heti alkuun listata tekoja lukijalle ihan tunkemalla.

Pysähdyin Johannes Kastajaan, josta kerrotaan heti ihan ensimmäisen luvun alussa. Jäin pohtimaan, miten Johannes Kastajasta tuli Kastaja. Oliko hänellä minkäänlaista henkistä työstämisen vaihetta kutsunsa kanssa? Tiesikö hän alun pitäen osansa? Hän oli erilainen kuin muut, ainakin ruokavalioltaan ja vaatetukseltaan. Hän julisti viestiään niin, että ihmiset tulivat synnintuntoon ja kasteelle. Samalla Johannes Kastaja ei pitänyt itseään minkään arvoisena verrattuna Jeesukseen: ”Minun jälkeeni tulee hän, joka on minua väkevämpi…”

Hän oli kutsutietoinen, uskollinen kutsujalleen, tiesi asemansa, hänellä oli hengellistä erottelukykyä, ymmärrys Pyhästä Hengestä. Hän viesti kansalle, että on olemassa hengellinen todellisuus. Johannes Kastaja käy oikeastaan esimerkiksi meillekin, vaikka hän toimikin eri armotalouskauden aikana, ennen Jeesuksen uhrikuolemaa. Meidän osa on elää helluntain jälkeistä aikaa. Etuoikeutettua meille – kiitos Jeesus.

Pirkko

2. Aik. 34, Apt. 28

2. Aik. 34

Huonon kuninkaan Amonin jälkeen kuninkuuden sai hänen poikansa Joosia kahdeksan vuoden iässä. Yllättäen tästä lapsikuninkaasta ja kasvoi huonon isänsä jälkeen oikeamielinen ja jumalinen kuningas, joka sai hallita peräti 31 vuotta. Teini-iässä hän alkoi etsiä Jumalaa ja varmaan yhteys löytyi, sillä hän teki paljon samanlaisia korjaavia toimenpiteitä temppelipalveluun kuin Hiskia aiemmin. Epäjumalien palvontapaikat tuhottiin ja maa puhdistettiin, jonka jälkeen alkoi temppelin korjaus ja sen rahoituksen järjestely. 

Merkittävä tapaus oli lain kirjan löytyminen temppelin korjaustöiden yhteydessä. Se teki syvän vaikutuksen kuninkaaseen. Sitä luettaessa Joosia ymmärsi kansansa rikkoneen Jumalan lakia vastaan. Hän nöyrtyi, repäisi vaatteensa, itki Herran edessä ja etsi viisautta profeetalta. “Menkää kysymään Herralta, mitä meidän nyt on tehtävä, kun tämä kirja on löytynyt. Kysykää sitä sekä minun että kaikkien muidenkin Israelin ja Juudan asukkaiden puolesta. Herran viha on ankarana yllämme, koska isämme eivät ole noudattaneet hänen sanojaan eivätkä ole eläneet kaikessa sen mukaisesti kuin tähän kirjaan on kirjoitettu” (21).  Jumalan kuuli Joosia ja hän sai lupauksen. “Minä korjaan sinut isiesi luo, ja sinä pääset rauhassa hautaasi. Silmäsi eivät joudu näkemään sitä onnettomuutta, johon minä tämän paikan ja sen asukkaat saatan” (28).

Joosia pyrki saamaan aikaan hengellisen herätyksen aikaan. Kaikkien ollessa koolla hän luki lain kirjaa tehden liiton Jumalan kanssa, jonka mukaan heidän tuli seurata Herraa ja kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan noudattaa hänen käskyjään, määräyksiään ja säädöksiään. Tähän kaikki suostuivat ja koko Joosian elinaikana kaikki israelin asukkaat palvelivat Herraa eivätkä luopuneet isiensä Jumalasta. Hyvä niin. Josia oli hyvä ja vastuullinen kuningas, joka halusi palvella Herraa ja kansaansa. Lakikirja toi varmaan varmuutta ja selkärankaa elämän valintoihin.

Apt. 28

Paavali käytti tilaisuuden hyväkseen Maltalla. Vaikka tekstissä ei mainita evankeliumin julistamista, niin ihmeet ja merkit seurasivat hänen askeliaan. Käärmeen purema ei haitannut Paavalia, vaan pikemmin päinvastoin. Kolmen kuukauden aikana hän paransi kaikki saaren sairaat, aloittaen ylimmän virkamiehen isästä. Paavalin jätti suuren jalanjäljen Maltalle. Malta pitää itseään yhtenä maailman vanhimmista kristityistä kansakunnista.

Apostolin työ jatkui Roomassa. Hänet otettiin siellä hyvin vastaan ja hän sai asua omassa asunnossa vartiosotilaan kanssa. Aluksi hän tapasi juutalaisten johtomiehiä.  “Aamuvarhaisesta iltamyöhään Paavali todisti heille Jumalan valtakunnasta ja selitti sitä. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen” (23). 

Paavali oli uskollinen tehtävälleen ja kutsulleen. “Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä (30-31). Sen lisäksi Paavali kirjoitti Roomassa neljä paimenkirjettä seurakuntiin, joita oli ollut perustamassa.  Hän oli erityisesti pakanoiden apostoli,  joka Jumalan johdatuksessa ja voimassa sai suuria ja merkittäviä asioita aikaan kirkon historiassa. RIP.

Juha

2. Aik. 33, Apt. 27

2. Aik. 33

Kyllä oli ihmeellistä lukea ja vaikea ymmärtää, miten Hiskian pojasta tuli tällainen “pahis”. Kaikki näytti aluksi menevän kuninkaalta pieleen. Ennemminkin tuli mieleen, että eikös VT:ssä kerrota isien hyvien tekojen siunausten siirtymistä sukupolvelta toiselle eikä vaan pahojen tekojen kostamisesta seuraavalle polvelle. Eikö nyt olisi voinut olla taas sen siunauksen vuoro?

“Manasse oli kahdentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoja iljettäviä tekoja kuin kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä” (1-2).

 “Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat, niin että he tekivät pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä” (9).

Sitä ovat varmaan muutkin pohdiskelleet, miten näin kävi. Ikänsä perusteella ei hänellä liene ollut paljon sanottavaa, vaan muut hovin henkilöt oikeasti toimivat neuvonantajina ja hallitsijoina. Oliko Hiskia ollut liian tiukkis ja nuoren kapina sai aikaan totaalisen vastareaktion isän arvoja ja moraalia kohtaan? Psykologiassa puhutaan myös ylisukupolvisesta traumasta, jotka voivat toimia joko turvana tai raskaana taakkana.

Mutta onneksi Jumala oli laupias ja armahtavainen puuttuen asiaan puhuttelemalla Manassea sillä tavalla, että hän ymmärsi katua ja tehdä parannusta. Niin Manasse sai hallita hyvänä hallitsijana vielä monta vuotta. “Ahdingossaan Manasse koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja nöyrtyi isiensä Jumalan edessä. Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä. Hän kuuli Manassen rukouksen ja johdatti hänet takaisin valtaistuimelle Jerusalemiin. Silloin Manasse ymmärsi, että Herra on Jumala” (12-13).

Tämä armahduksen jälkeen ”tuhlaajapojan” elämässä alkoi uusi suunta joka näkyi hyvinä tekoina. “Hän poisti Herran temppelistä epäjumalat ja sinne teettämänsä patsaan sekä hävitti kaikki alttarit, jotka oli pystyttänyt temppelivuorelle ja muualle Jerusalemiin, ja heitätti ne kaupungin ulkopuolelle. 16Hän kunnosti Herran alttarin, uhrasi sillä yhteysuhreja ja kiitosuhreja ja käski Juudan kansan palvella Herraa, Israelin Jumalaa” (15-16).

Amon, Manassen poika, oli kuninkaana vain kaksi vuotta. Hänestä voinee sanoa, että hän sai sitä mitä tilasi tai kuten ennen sanottiin syy-seuraussuhteesta, että sitä niittää mitä kylvää.

 

Apt. 27

Ollaan juuri täällä Välimeren rannalla ja eilen saimme nauttia kauniista merimaisemista, luonnonpuiston kauneudesta ja turkoosin värisessä meressä uimisesta saaristoristeilyllä. Paavali varmaan oli käynyt täälläkin, koska monen kukkulan päälle oli pystytetty risti ;).

Paavali ei vaarallisella työ/merimatkallaan saanut luonnon kauneutta katsella, vaan syysmyrsky piti laivoja otteessaan. Merimatka kesti pari viikkoa, ja päättyi haaksirikkoon Maltalle.

Paavali kulkee Jumalan johdatuksessa ja saa palvella Jumalaa laivan todellisena johtajana ja matkalaisten henkisenä ja hengellisenä johtajana, vaikka laivalla oli kapteeni ja sadanpäämies. Hän antoi ennakkovaroituksen vaarallisesta matkasta, jota ei kuitenkaan kuunneltu. Sen jälkeen hän rohkaisi pelokasta miehistöä kertoen yöllisestä kohtaamisesta ja Jumalan lupauksesta: “Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.’ Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.( 24-25). Kuulosti siis siltä, ettei Paavalin takia yksikään 276 laivalla olijasta hukkunut. Niin evankeliumi saapui Paavalin myötä myös Maltalle, josta löytyy monia muistomerkkejä ja paikkoja, jotka on nimetty Paavalin mukaan.

Juha