Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 17

1. Kor. 16

Paavali vaikuttaa olleen melkoinen verkostoitumisen mestari ainakin Roomalaiskirjeen ja 1. Korinttilaiskirjeen viimeisten lukujen perusteella. Monet ihmiset ja seurakunnat tulevat niissä mainituiksi.

Verkostoitumisesta puhutaan nykyisin paljon hyvin monissa eri yhteyksissä. Tuntuu ja vaikuttaa siltä, että lähes kaikki kuviteltavissa olevat asiat ovat erilaisissa verkostoissa, joissa toimijat ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa toisiinsa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Meillä jokaisella on omat verkostomme. Ne voivat olla suppeat tai laajat. Toinen voi rakentaa niitä tietoisesti ja tavoitteellisesti, ja toista ne eivät voisi vähempää kiinnostaa. Toinen voi olla niistä ylpeä, ja toinen voi niitä kadehtia. Tässäkin kohtaa ihmiset ovat hyvin erilaisia. 

Maailmanlaaja kristillinen seurakunta on valtavan suuri verkosto. Jeesuksen seuraajina jokainen meistä on yksi pieni osa tätä suurta verkostoa. Itse en koe olevani hyvä verkostoituja. Itse asiassa tämä oli yksi ajankohtainen ajatus omassa työssäni juuri ennen kuin jäin kesälomalle. Minua lohduttaa ajatus, että joka tapauksessa olen osa maailmanlaajaa kristillistä seurakuntaa, jossa minulla on siskoja ja veljiä lähellä ja kaukana.

Pekka

Jes. 16

1. Kor. 15

Ortodoksiystäväni sanoi monia vuosia sitten, että ortodokseilla on sanonta: ”Muista joka päivä kuolemaasi.” Silloin muistan ihmetelleeni, että onpa aika synkkä ajatus päivittäin muistettavaksi. Myöhemmin, kun olen tähän ajatukseen palannut, olen huomannut, että se jollakin tavoin auttaa asettamaan asiat oikeaan järjestykseen.

Jokainen meistä kohtaa fyysisen kuoleman jossakin vaiheessa. Kukaan ei voi sitä välttää. Meillä on vain tämä hetki, jonka saamme lahjana ja josta saamme olla tavattoman kiitollisia. Menneitä ei kannata murehtia eikä tulevaisuuteen kiinnittää liikaa huomiota. Kannattaa keskittyä siihen, mitä voi tehdä tai olla tekemättä juuri nyt, ja tehdä niin katse Jeesukseen suunnattuna (1. Kor. 15:53-57, Fil. 1:21).

Pekka

Jes. 15

1. Kor. 14

Armolahjat? Mitä ne ovat? Yksi hyvä artikkeli niistä löytyy Hengen uudistus kirkossa ry:n kotisivuilta (Armolahjat | Hengen uudistus).

Armolahjoista vallitsee ymmärtääkseni monenlaisia ajatuksia ja käsityksiä laidasta laitaan, enkä tiedä, osaanko oikein niitä kuvata, mutta seuraavanlaisia ajattelutapoja on tullut itselleni vastaan. Negatiivinen suhtautuminen haluaa sulkea niiden mahdollisuuden ja käytön pois syystä tai toisesta. Varauksellinen suhtautuminen myöntää armolahjojen olemassaolon, mutta suhtautuu niiden käyttöön kriittisesti ja suurella varovaisuudella. Realistisessa suhtautumisessa armolahjoja käytetään arkipäiväisesti ja niihin suhtaudutaan maalaisjärkisesti sekä niiden käyttöä arvioidaan. (Yltiö-)positiivisessa suhtautumisessa armolahjoja käytetään runsaasti ja ehkä hieman kritiikittömästi ja ihmisillä voi olla suuria odotuksia siitä, että Jumala puhuu hyvin suoraan heidän elämäänsä armolahjojen kautta.

Ehkä tällaiset erilaiset suhtautumistavat kertovat ennen kaikkea ihmisten erilaisuudesta. Ehkä ne kertovat myös kokemuksista ja odotuksista. Ehkä ne kertovat myös erilaisista uskonkäsityksistä ja seurakuntakulttuureista.

Itse ajattelen niin, että armolahjat ovat Jumalan antamia välttämättömiä työkaluja seurakunnan rakentamiseksi. Kuten Paavali toteaa, niitä on syytä tavoitella, myös henkilahjoja (1. Kor. 14:1). Mielestäni jotakin puuttuu, jos armolahjat eivät seurakunnassa toimi. Itse tunnistan olevani ns. keskitien kulkija, joka on armolahjojen suhteen jossakin varauksellisen ja realistin välimaastossa.

Pekka