Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 20

2. Kor. 3

Meihin yritetään vaikuttaa monin eri tavoin. Tavoitteena on, että ajatuksemme, asenteemme, arvomme ja käyttäytymisemme muuttuisivat. Ns. vapaissa länsimaissa pääasiallinen tavoite näyttää olevan, että kuluttajina ostaisimme tietyn toimijan tiettyjä tuotteita tai palveluita mahdollisimman paljon. En tiedä, onko tulkintani oikea, mutta välillä tuntuu, että koko sosiaalisen median ns. ansaintalogiikka perustuu tälle ajatukselle. Vastaavasti diktatuureissa painopiste on kansalaisten ajatusten ja mielipiteiden muokkaamisessa ja valvomisessa niin, että he antavat varauksettoman tukensa diktaattorin tavoitteille.

Itseäni molemmat edellä mainitut toimintatavat tympivät todella paljon. Minusta ne ovat erittäin vastenmielisiä.

Mitä sitten pitäisi ajatella siitä, että kristinuskon ytimessä on ajatus siitä, että kolmiyhteinen Jumala kutsuu meitä muutosprosessiin? Monelle tämä tuntuu olevan vastenmielinen ajatus. Itselleni se kuitenkin erittäin vapauttava ajatus siksi, että (1) se perustuu vapaaehtoisuuteen (ihmisellä on vapaa tahto ja Jumala ei pakota ketään mihinkään), (2) voin myöntää itselleni, että olen keskeneräinen ja sellaiseksi jään tässä ajassa ja (3) minun ei tarvitse yrittää muuttua itse joidenkin ulkoisten vaatimusten mukaan, vaan Jumala muuttaa minua sisältäpäin Jeesuksen esimerkin ja Pyhän Hengen työn avulla.  Kyse on vain siitä, suostunko tähän – olemaan Jeesuksen kanssa yksin ja yhdessä toisten kanssa seurakunnassa sekä luottamaan siihen, että kolmiyhteinen Jumala muuttaa minua (2. Kor. 3:17-18, Gal. 5:22-23).

Pekka

Jes. 19

2. Kor. 2

Mitä on ”Kristuksen tuntemisen tuoksu” (2. Kor. 2:14)? Itselleni tulevat mieleen kokemukset opiskeluajoiltani 1980-luvun loppupuolelta. Olin mukana kristillisen opiskelijajärjestön toiminnassa, johon kuuluivat mm. viikonloppuleirit. Olin mukana myös harrastetoiminnassa, johon kuuluivat viikoittaisten harjoitusten lisäksi viikonloppuleirit. Molemmissa oli mukana varsin tavallisia yliopisto-opiskelijoita. Ilmapiiri näissä ryhmissä oli kuitenkin hyvin erilainen.

Mieleeni on erityisesti jäänyt yksi sunnuntaiaamu harrasteryhmän viikonloppuleiriltä. Aamiaistarvikkeet oli hankittu leiripaikan keittiöön etukäteen. Tarkoitus oli, että yhdessä porukalla teemme aamiaisen. Se ei kuitenkaan mennyt aivan niin, koska osalla porukasta oli käsitys, että aamiainen on valmiina. Kun se ei ollutkaan, he olivat hyvin tuohtuneita ja jopa loukkaantuneita, kun kaikki ei ollut valmiina tässä, nyt ja heti. Minkäänlaista valmiutta yhdessä tekemiseen ei ollut.

Muistan silloin ajatelleeni, ettei vastaavanlainen tilanne olisi voinut olla mahdollinen kristillisen opiskelijajärjestön viikonloppuleirillä. Näiden ryhmien vertailu vahvisti jo tuolloin käsitystäni siitä, että usko Jeesukseen vaikuttaa ja näkyy ihmisen toiminnassa väistämättä. Ehkä se on sitä Kristuksen tuntemisen tuoksua.

Pekka

Jes. 18

2. Kor. 1

Useimmat ihmiset varmaankin haluaisivat, että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja ongelmatonta. Toisaalta olen tavannut ihmisiä, jotka tuntuvat olevan elementissään, kun heidän pitää ratkaista ongelmallisia ja hankalia tilanteita.

Ahdingot ja kärsimykset kuuluvat elämään. Ne voivat olla ns. ulkopuolelta tulevia tai oman sisäisen elämän/todellisuuden kamppailuja. Absoluuttista mittatikkua niiden arviointiin ei ole olemassa, vaan jokaisen oma kokemus määrittää, miltä ne tuntuvat ja mikä niiden mittaluokka on.

Onneksi meillä on Paavalin sanoin ”armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala”, joka ”rohkaisee meitä kaikissa meidän ahdingoissamme” (2. Kor. 1:3-4). Jumalalta saatu lohdutus ja rohkaisu auttaa meitä myös lohduttamaan ja rohkaisemaan toisiamme (2. Kor. 1:4, 6). Rukous toistemme puolesta on myös tärkeää ahdinkojen ja kärsimysten keskellä (2. Kor. 1:11).

Pekka