Sananl. 27, Apt. 18

Sananl. 27

Apt. 18

Työtoverit ja yhteisön tuki ovat tärkeää lähetystyössä. Silloin ihmisten erilaiset lahjat pääsevät esiin,  ja vertais- ja rukoustuki auttaa jaksamaan. Yksin ei kauan jaksa, sillä työ on raskasta ja vastustus on rankkaa. Korintissa Paavali sai työtovereikseen teltantekijät Aquilan ja Priscillan.”He ovat panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja heitä kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuuudesta kääntyneet seurakunnat” (Room.16:4). Myös Silas ja Timoteus saapuivat  Korinttiin omalta matkaltaan. Työtoveruuteen voidaan mukaan lukea myös Titius Justus, joka antoi oman talonsa Paavalin käyttöön.

Korintissa alkoikin tapahtua. Paavalin toimintaa kuvaavia ilmaisuja olivat “kävi keskusteluja”, “koetti taivuttaa uskoon” sekä juutalaisia että kreikkalaisia ja “oli kokonaan antautunut julistamaan sanaa” ja “todisti juutalaisille, että Jeesus on Messias”. Sillä oli suuri vaikutus, sillä muun muassa synagogan esimies ja monet muutkin tulivat uskoon ja heidät kastettiin. Seurakunta oli syntynyt!

Uusia uskovia piti myös auttaa alkuun kasteen jälkeen. Paavali viipyi Korintissa puolitoista vuotta ja opetti heille Jumalan sanaa. Tähän lienee syynä Herran sanat yöllisessä näyssä Paavalille:”Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.”(9-10). Paavali noudatti saamaansa kehotusta ja niin seurakunta sai hyvät juuret Jumalan sanan opetuksen kautta. “Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room 10:17).

Juha

Sananl. 26, Apt. 17

Sananl. 26

Apt. 17

Apostolien teot on mielenkiintoista luettavaa tällaiselle suorittajalle kuin minä, sillä tapahtumia riittää ja “tulosta” syntyy evankeliumin levitessä Paavalin työn tuloksena eteenpäin uusien ihmisten ja kaupunkien sydämiin. Paavalihan oli Jumalan “valittu ase” evankeliumin työssä ja hänen kokosydämisyys entisessäkin elämässä oli ilmeinen:”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan” (Apt.9:1,15). Hän oli myös oppinut juutalainen, fariseus, joka pyrki elämässään pitämään Jumalan lain vaatimukset. Sama viisaus, määrätietoisuus, rohkeus ja antaa Paavalista menestyksekkään kuvan myös apostolin virassa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus Paavalista.

Uusi Paavali oli toista maata. Hänen menestyksensä salaisuuteen kuului myös lupa olla heikko. Hän kirjoittaa kirjeissään seurakunnille avoimesti omista kärsimyksistään, heikkoudestaan ja ahdistuksistaan. ”Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan” (1. Kor.2:4-5). “Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Juuri heikkona olen voimakas” (2.Kor.9-10). Läheinen yhteys Jeesukseen oli Paavalin voiman ja ilon lähde. Hän tunsi Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman. 

Toinen muutosvoiman lähde on itse evankeliumi: “Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille” (Room.1:16).

Tässä luvussa Paavalin toiminta seuraa tuttua kaavaa, jossa ensin mennään synagogaan juutalaisten luo, kunnes tulee turpiin ja siirrytään toiseen kaupunkiin ja synagoogaan. Myös uskovien määrä kasvaa koko ajan. Ateenassa oltiin filosofien parissa ja siellä Paavali saa käyttää omaa oppineisuuttaan hyödyksi heidän kanssa keskustellessaan. 

“Jumala ei kylläkään kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (28). 

Kiitos Jeesus tästä mahdollisuudesta elää yhteydessä Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen! Anna sen vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen sinun mielesi mukaan elämässäni!

Juha

Sananl. 25, Apt. 16

Sananl. 25

Apt. 16

Näkyjä ja Pyhän Hengen pakotetta. Apostolit olivat tolkun ihmisiä sitäkin huolimatta, että he olivat nähneet yliluonnollisia: 11 opetuslasta todistivat tilannetta, kun Jeesus otettiin Öljymäeltä ylös taivaaseen keskellä kirkasta päivää, Stefanos näki, miten Jeesus seisoi Jumalan oikealla puolella, kun häntä kivitettiin ja Paavali, tuolloin Saul, näki leimahtavan valon ja kuuli vihaamansa Jeesuksen puhuttelevan häntä. Tolkun ihmisellä tarkoitan sitä, että näyistään huolimatta apostolit eivät hylänneet terveen järjen käyttöä.*

Terveen järjen ohjauksen rinnalla Jumala johdatti ja johdattaa myös yliluonnollisesti. Yöllä näyssä Paavali sai kutsun siirtyä Makedoniaan Kreikan puolelle, kun hän oli siihen saakka julistanut Jeesusta Vähän Aasian puolella nykyisen Turkin alueella. Päivän luku myös kertoo, että Pyhä Henki esti Paavalia ja Timoteusta julistamasta Aasian maakunnissa. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? 

Apostolien tekojen aiemmista luvuista tiedämme, Pyhän Hengen ohjaus on voinut tulla monella tavoin: olosuhteet ja ilmapiiri ovat voineet kääntyä niin vastaan, että Paavali näki siinä Pyhän Hengen ohjauksen. Tai ehkä Paavali ja Timoteus kokivat sisimmässään Pyhän Hengen kieltävän heitä ja ohjaavan muualle. Tai sitten vain sisäinen rauhaton olo ei antanut Paavalin jatkaa julistusta valitsemallaan alueella. Tämä Raamatun kohta jättää hämärän peittoon, miten tuo estäminen tapahtui. Pyhän Hengen ohjaus oli niin jokapäiväinen asia alkuseurakunnan uskoville, että sitä ei tarvinnut erikseen lukijoille avata

Jokapäiväistä kauraa. Samalla tavoin Pyhän Hengen ohjaus on meille jokapäiväinen asia. Apostolit käyttivät sekä järkeään, Jumalan sanan tuntemusta että yhteistä rukousta ja niin tulee meidänkin tehdä. Apostolit eivät erikseen etsineet näkyjä tai hakeutuneet hurmokseen. Kun Jumalalla on asiaa, hän itse puhuttelee meitä suvereenisti, oman viisautensa mukaisella tavalla. Emme voi vaatia Jumalaa puhumaan tietyllä tavalla. Kun kaipaamme Jumalaa ja hänen ohjaustaan, se mitä me voimme tehdä, on asettua rukousasentoon eli kuulolle omien kiireidemme keskeltä.

Yli ymmärryksen.Paavali ja Silas joutuivat Jeesuksen julistamisen vuoksi ruoskittaviksi ja vankilaan. Heidän yöllinen ylistyshetkensä vankilassa ruoskittujen kehojen kipujen keskellä käy yli ymmärryksen. Tuota ylistysmieltä ei ole voinut saada aikaan kukaan muu kuin Pyhä Henki. Ja rukous- ja ylistyshetken seurauksetkin ovat täysi Jumalan ihme.  Vankilan vartijasta tuli uskova hetkessä. Eivätkä vangit paenneet vaikka monella olisi ollut siihen mahdollisuus. Lopulta Paavalia ja Silas saateltiin ulos vankilasta anteeksipyyntöjen ja pahoittelujen jälkeen. Rukoillaan lähettiemme ja vainoamisesta kärsivien uskovien ystäviemme puolesta, että hekin saisivat kokea samanlaisen vapautuksen kuin Paavali ja Silas.

Jatka lukemista ”Sananl. 25, Apt. 16”