Kategoria: Luemme Raamattua

Sananl. 30

Apt. 21

Paavalia valmistettiin tulevaan selkeästi. Pyhä Henki puhui hänelle suoraan ja toisten kautta useaan eri otteeseen. Inhimillisesti ajatellen opetuslapset ja työtoverit eivät olisi antaneet Paavalin lähteä surman suuhun Jerusalemiin. Paavali sen sijaan oli jo sydämessään varma, mikä häntä odotti. “Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden”(13). Tätä Paavalin vahvuutta voi vaan ihmetellä, mutta ei oikein järjellä ymmärtää. Paavali katsoi jo tulevaan aikaan, iankaikkisuuteen. Hän eli lähellä Jumalaa ja oli kohdannut ylösnousseen Jeesuksen: “Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista” (Fil 3:10-11). 

Jerusalemissa Paavali sai vaihtaa kuulumiset seurakunnan johtaja Jaakobin ja seurakunnan vanhimmat ennen pidätystään. Oli paljon aihetta kiittää, sillä Jerusalemissa oli myös juutalaisia tullut uskoon, tuhansittain! Vangittunakin hän sai pitää vielä monta “saarnaa” ennen Roomaan menoa hyödyntäen hyvää kielitaitoaan ja kirjoitusten tuntemista. Taas tuli mieleen Jeesuksen matkaohjeet, joita Paavali näyttää seuraavan:“Maaherrojen ja kuninkaiden eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki (Matt. 10:19-20). 

Minua puhuttelee yhä uudestaan Paavalin asenne ja esimerkki. Hän ymmärsi, miten suuresta asiasta evankeliumissa oli kysymys, eli elämästä ja kuolemasta. Hän oli valmis antamaan kaikkensa täyttääkseen Jumalalta annetun tehtävän. Paavali vertaa usein elämäänsä ja tehtäväänsä joko sotilaaseen tai urheilijaan. Meillä oli luokassa vieraana huippu-urheilija, joka kertoi elämästään. Hänen arkielämänsä oli hyvin kurinalaista, ja kaikki oli suunniteltu ja rakennettu palvelemaan yhtä päämäärää eli sitä, että hän olisi joka päivä parempi urheilijana. Lähitavoitteena oli se, että hän saisi sekunnin kymmenysosan pois ennätyksestään. Tämä avaisi ovet Pariisiin olympialaisiin ja mahdollisiin muihin menestyksiin. Oli ihmeellistä, miten motivoitunut tämä urheilija oli ja miten paljon hän oli valmis uhraamaan elämästään tavoitteidensa saavuttamiseen. Samansuuntaista hengen paloa soisin näkeväni myös omassa vaelluksessani. “Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa” (Room. 12:11).

“Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen!”

Juha

Sananl. 29

Apt. 20

Paavali jättää jäähyväisiä, rohkaisee uskonveljiä ja lähtee matkaan. Ei ollut Paavalilla helppo tie kulkea. Troaksessa puhetta riittää illasta aamuun. Seurakunta vietti ehtoollista ja Paavalilla oli paljon sanottavaa ennen lähtöään opetuslapsille. Jumala vahvisti paikallaolijoita ihmeellä antaen Paavalin herättää Eutykos- nimisen nuorukaisen kuolleista. (Eutykos on kreikkaa ja tarkoittaa onnellinen). Poika vietiin elävänä kotiin ja kaikki olivat varmaan pojan lisäksi onnellisia ja rohkealla mielin. 

Efeson jäähyväisissä Paavali kertoi, miten Pyhä Henki oli sitonut hänet ja vie Jerusalemiin, jossa kahleet ja ahdinko odottavat (22-23). Seuraavassa luvussa Paavali olikin jo oikeissa kahleissa roomalaisten sotilaiden toimesta. Sitä ennen Paavali arvio omaa toimintaansa ja antaa viimeisiä ohjeita seurakunnan vanhemmille. Hän oli tehnyt työtä sen mukaan kuin oli osannut ja julistanut sanaa rohkeasti ja julkisesti.  Paavali oli valmis saattamaan loppuun Jeesukselta saamansa palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta tulevista ahdingoista huolimatta. Siksi hänen on lähdettävä eteenpäin. 

Hän oli Efesossa julistanut Jumalan valtakuntaa nöyrin mielin ja kyynelsilmin eikä ollut halunnut ottaa mitään vastineeksi, vaan oli itse hankkinut elantonsa.  Hän kehottaa työn jatkajien, jotka Pyhä Henki oli seurakuntaan asettanut, pitävän huolta itsestään ja laumastaan, sillä vastustajia tulee riittämään myös tulevaisuudessa. Ei saa luovuttaa, vaan on oltava valveilla. Tärkeää on vaalia yhteyttä Jumalaan ja hänen sanaansa, jossa on voima rakentaa ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa. 

Paavali oli jättänyt toiminnallaan hyvän ja syvän jäljen Efeson seurakuntaan, jonka hän testamenttasi seurakunnan vanhimmille. Se oli hänen esimerkkinsä ja vaivannäkönsä evankeliumin työssä. “Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Herraamme Jeesukseen” (21). Se oli myös rakkaus ja huoli niistä ihmisistä, jotka olivat tulleet uskoon. Sen tähden myös Paavalia rakastettiin paljon, joka tuli näkyviin lähdön hetkellä. Siihen kuului yhteinen loppurukous ja tunteelliset jäähyväiset itkuineen ja halineen. Ikävä oli jo nyt suuri, sillä kaikki tiesivät, että he eivät enää näkisi toisiaan. 

“Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana” (1. Piet.5:2-3).

Juha

Sananl. 28

Apt. 19

Nykyisen Turkin alueella sijaitsevasta Efesosta tuli toinen tärkeä tukikohta. Paavali luotti sanojen voimaan keskustellen synagogassa ja puhuen rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta. Kun jotkut kuulijat kovettivat sydämensä alkaen puhua julkisesti pahaa Herran tiestä, Paavali lähti seurueensa kanssa jatkamaan opetustaan Tyrannoksen kouluun. Hän valitsi oman tiensä ja siirtyi eteenpäin. Tuli tässä mieleen Jeesuksen ohjeet opetuslapsille (Matt.10:14), jossa hän antaa ohjeeksi siirtyä eteenpäin, jos opetuslapsia ei haluta kuunnella. 

Monet muutkin Jeesuksen opetuslapsilleen antamat matkaohjeet toteutuivat: “ Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä” (Matt.10:8). “Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta. Jopa vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois” (11). Näin ihmeet ja merkit seurasivat julistusta.

Suuri ihme oli myös se, miten Herran pelko valtasi kaikki ja alkoi synnintunnustus, jonka seurauksena uskoon tulleet halusivat tuhota taikuutta koskevat kirjat. “Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle”(20).

Efeson mellakka oli yksi seuraus herätyksestä. Jeesukseen uskovat alkoivat haitata kaupungin käsityöläisten elinkeinoa ja kaupungin tehtävää “vaalia suuren Artemiin temppeliä ja hänen taivaasta pudonnutta kuvaansa”. Efeso oli kreikkalainen kaupunkivaltio ja se taisi pelastaa kaupungin totaaliselta kaaokselta. Kaupungin sihteeri sai joukon rauhoittumaan ja ehdotti asian käsittelyä demokratian periaatteita noudattaen laillisessa kansankokouksessa.

Lukiessa tätä on syytä muistaa, että vaikka tapahtumia riitti luvussa paljon, ne koskevat yli kahden vuoden jaksoa. Paavali oli kärsivällinen ja kutsumustietoinen apostoli, joka jaksoi Jumalan voimalla ja ystävien tuella päivästä toiseen. Varmaan myös luvun alussa kerrotulla Pyhän Hengen vuodatuksella oli tärkeä osuus Efeson herätyksen vaikuttavuuteen. 

“Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen!”

Juha