Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 36

Hepr. 6

Vuoden 1992 raamatunkäännös käyttää ilmaisua ’kaksi järkähtämätöntä sanaa’ (Hepr. 6:18). En tiedä, mistä tuohon on ilmaantunut ’sana’, koska muissa käännöksissä käytetään ilmaisua ’kaksi järkähtämätöntä asiaa’. Raamatunselitysopas Novumin mukaan tässä kohdassa on käytetty kreikan kielen sanaa ’pragma’, joka voitaisiin kääntää myös ’teko’, ’tapahtuma’ tai ’riita- tai oikeusasia’. Novum viittaa tässä pragmatismiin, joka on filosofian suuntaus, jonka mukaan ’toiminta on tiedon edellytys ja päämäärä’.  Hmm… Tämähän tulee yllättävän lähelle sitä, mistä toissapäivänä kirjoitin. Nuo kaksi järkähtämätöntä asiaa ovat selitysoppaiden mukaan joka tapauksessa Jumalan vala ja Jumalan sana = lupaus. Voimme olla turvallisella mielellä, koska Jumala ei petä valaansa eikä riko lupaustaan.

Jumalan sanan kuuleminen voi johtaa monenlaiseen toimintaan. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, miten kuulijat reagoivat Jeremian Barukille sanelemiin ja Barukin temppelissä lukemiin Jumalan sanoihin. Osa kauhistui ja halusi varoittaa kuningasta, mutta ilmeisesti suurin osa kuninkaan johdolla vähät välitti siitä, mitä Jumala oli Jeremian kautta puhunut, ja poltti kirjakäärön tekstin hiilipolttimessa kolme tai neljä palstaa kerrallaan.

Rukoillaan, että Jumalan saa kuulua ja tulla eläväksi, väkeväksi ja todeksi elämässämme, kansamme keskuudessa ja kaikkialla maailmassa.

Pekka

Jer. 35

Hepr. 5

Rekabilaisista tulee jotenkin mieleen amishit, jotka elävät kristilliseltä pohjalta perinteistä ja vaatimatonta elämää agraariyhteisöissä Pohjois-Amerikassa. Netistä näyttää löytyvän runsaasti tietoa heidän elämäntyylistään ja -tavoistaan. Kuten rekabilaiset, he vaikuttavat olevan hyvin kuuliaisia omalle uskonkäsitykselleen. 

Jeesus oli kuuliainen omalle kutsumukselleen (Hepr. 5:7-8). Jeesuksen seuraajia kutsutaan myös kuuliaisuuteen (Hepr. 5:9). Kuuliaisuus saattaa kuulostaa sanana aika raskaalta. En tiedä, helpottaako se yhtään, mutta Raamatunselitysopas Novumin mukaan ’olla kuuliainen’ voidaan kääntää myös ’kuulla’ tai ’totella’. Kristityn kuuliaisuus, kuuleminen ja/tai totteleminen lähtee siitä ilosta ja toivosta, että Jeesus on voittanut kuolemallaan synnin vallan ja valmistanut tien iankaikkiseen elämään. Olemme hänen rakkaitaan lapsiaan ja työtovereitaan, joiden elämään hän on tuonut merkityksen ja voimansa.

Rekabilaisten ja amishien elämäntavasta nousee luonnollisesti kysymys siitä, olisiko hyvä, että kristillinen elämäntyyli eroaisi selkeästi maallisesta. Enpä osaa tähän  varmuudella vastata. Näkökulmia asiaa löytyisi varmasti monia.

Viljelemisen ja varjelemisen näkökulmasta (1 Ms. 2:15) meidän länsimaisten ihmisten pitäisi pystyä elämään huomattavasti niukemmin ja vaatimattomammin. Kulutamme  jatkuvasti suhteettoman suuren osuuden maapallon niukoista luonnonvaroista. Tehtävä tuntuu rehellisesti sanottuna aika vaikealta. Ihmisen itsekkyys ja ahneus on niin syvässä. Toivottavasti voimme ja osaamme kristittyinä tehdä oman osamme, että kehityksen suunta voisi muuttua.

Pekka

Jer. 34

Hepr. 4

Tämän päivän teksteissä puhutaan monessa kohdassa Herran ja Jumalan sanasta (Jer. 34:1, 8, 12; Hepr. 4:2, 12). Erityisesti Heprealaiskirjeen neljännen luvun jakeet 12 ja 13 ovat usein siteerattuja.

Jumala on puhunut historian aikana monin tavoin ja puhuu vielä tänäkin päivänä. Meillä on Raamattu, josta voimme lukea Jumalan sanoja ja ilmoitusta hänen tahdostaan ja suunnitelmistaan. Jumala puhuu myös armolahjojensa kautta, mutta ei koskaan ohi Raamatun. Kuten eilen totesin, sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettemme kuuntelisi ja kuulisi Jumalan sanoja.

Jumalan sanasta ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei kuule ja jos se ei sulaudu ihmiseen (Hepr. 4:2). Maailman kohinan ja hälyn keskellä on tärkeää säännöllisesti pysähtyä kuulemaan Jumalan sanoja esimerkiksi lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Tätä on hyvä harjoittaa yksin ja yhdessä seurakunnan kanssa.

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten kuultu sana tulisi ns. lihaksi. Minua on vaivannut ajatus siitä, että tieto on turhaa, jos sitä ei voi soveltaa käytäntöön. Tunnistan itsessäni sen, että minun on helpompi omaksua tietoa kuin laittaa sitä käytäntöön. Taidan siis olla enemmän teoreetikko kuin käytännön toimija. Olen kuitenkin rukoillut, että tämä voisi muuttua. Jään kuuntelemaan, mitä se voisi minun kohdallani tarkoittaa.

Pekka