Kategoria: Luemme Raamattua

Job. 42

Matt. 19

Enpä ole aikaisemmin miettinyt, mikä on aistien merkitys uskon syntymisessä ja uskossa (Job 42:5). Tulee mieleen esimerkiksi tilanne, jossa Paavali kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä (Apt. 9). Taivaasta leimahti valo (näkö, jae 3). Paavali kaatui maahan (tunto, jae 4). Hän kuuli äänen sanovan (kuulo, jae 4). Koska Paavali menetti näkönsä, hänet talutettiin kädestä pitäen Damaskokseen (tunto, jae 8). Kolmeen päivään Paavali ei nähnyt, ei syönyt eikä juonut (näkö, maku ja haju, jae 9). Tämä tulkinta voi ehkä tuntua hieman kaukaa haetulta, mutta ymmärtääkseni kohdatessaan Jeesuksen ja heti sen jälkeen Paavali koki kutsumuksensa kaikilla aisteillaan. Tämä on vain yksi esimerkki. Jos Raamatun kertomuksia alkaisi lukea tästä näkökulmasta, esimerkkejä löytyisi varmasti paljon lisää.

Jumala kohtaa siis jokaista meistä kokonaisvaltaisesti eri aistien kautta. Olennainen kysymys on se, tunnistammeko Jumalan, kun hän lähestyy meitä eri tavoin. En tiedä, olenko oikeassa, mutta yleisimmin taidamme kiinnittää huomiota kuulemiseen ja näkemiseen. Niistä Raamattu puhuu itse asiassa hyvin paljon. Jeesuskin viittaa niihin evankeliumeissa (esimerkiksi Matt. 13:10-17). Ei pidä kuitenkaan väheksyä muitakaan tapoja, joilla Jumala voi vaikuttaa aistiemme kautta. Toivottavasti opimme omalla kohdallamme tunnistamaan tällaiset erilaiset tavat, joilla Jumala voi ja haluaa vaikuttaa elämässämme, ja olemaan avoimia niille.

Pekka

Job. 41

Matt. 18

Aina vain tuo lapsen kaltaisuus puhuttelee. Katsoin vanhoja tekstejäni ja kävi ilmi, että hieman vajaat neljä vuotta sitten toukokuussa 2020 kirjoitin tästä aiheesta. Enpä juuri osaa tuohon nyt mitään lisätä. Ohjelmassa on siis uusinta vuodelta 2020.

”Jeesukselle lapset olivat tärkeitä ja hän asetti lapset myös uskon esikuviksi (ks. esim. Matt. 18:1-6, 19:13-15). On tärkeää, että lapset saavat kuulla Jeesuksesta ja tutustua häneen. Uskovissa perheissä tämä tapahtuu varmasti hyvin luonnollisesti. Seurakunnan tuki on perheille tässä korvaamatonta. Arvostan todella paljon niitä KohtaamisPaikan sisaria ja veljiä, jotka ovat vuosien varrella antaneet ja antavat aikaansa ja voimavarojaan lasten ja nuorten ohjelmien järjestämiseen ja heidän kohtaamiseensa. 

Lasten aitous, ihmettely ja kysymykset ovat aikuisille monesti hyvin puhuttelevaa ja uskoa vahvistavaa. Monet parhaimmat oivallukset ovat itse asiassa tulleet silloin, kun asioita on saanut ihmetellä lapsen kanssa.

Kiitos, Jeesus, lapsista ja nuorista! Siunaa kaikkia KohtaamisPaikan toiminnan piirissä olevia perheitä, joissa on lapsia ja nuoria! Anna vanhemmille viisautta, rakkautta ja kärsivällisyyttä kohdata lasten ja nuorten kysymykset ja tarpeet! Anna lasten ja nuorten uskon kasvaa ja olla rohkaisuna vanhemmille ja koko seurakunnalle! Pidä huolta perheiden kaikista tarpeista!

Pekka

Job. 40

Matt. 17

Jobin kirjan luvuissa 40-41 kuvataan vuoden 1992 käännöksen mukaan virtahepoa ja krokotiiliä. Alaviitteisiin katsomalla voi huomata, että alkutekstin sanat viittaavat tarunomaiseen alkuhirviöön (Behemot) ja tarunomaiseen merihirviöön (Leviatan). Näitä alkuperäisiä nimiä käytettiin vielä vanhassa raamatunkäännöksessä (KR33/38). Tämä varmasti vaatisi enemmänkin paneutumista, mutta sille tielle en nyt lähde.

Minulle tämä puhuu siitä, että pieninä ihmisinä emme voi ymmärtää suuren Jumalan luomistyötä. Voimme kuitenkin nähdä lopputuloksen ja ihmetellä sitä. Tiede ja tutkimus on selvittänyt ja selvittää monia asioita ihmis- ja eläinkunnasta sekä luonnosta, mutta elämän ihme jää lopulta ainakin minun ymmärrykseni mukaan arvoitukseksi, jos Jumala jätetään pois laskuista.

Kun toinen lapsemme syntyi, päivän raamatunlukuohjelmassa oli kaksi jaetta, jotka olivat siinä tilanteessa koskettavia. Jesajan kirjan 45. luvun 11. jakeessa ”sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on Israelin luonut: – Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani, tekö antaisitte neuvoja ja ohjeita omien kätteni töistä?” Uuden elämän ihmeen äärellä, pieni lapsi sylissä,  jae oli hyvin puhutteleva. En voinut muuta kuin nöyrästi ihmetellä Jumalan luomistyötä.

Kuin vielä pisteenä iin päällä Jesajan kirjan seuraavassa luvussa oli jae (Jes. 46:4): ”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” Lasten syntymien yhteydessä koin jotenkin hyvin painavana sen vastuun, jonka ymmärsin lapsiin ja heidän huolenpitoonsa liittyvän. Ehkä hieman murehdinkin jo etukäteen, miten tuosta tehtävästä vaimoni kannassa selviäisimme. Ehkä voi aika helposti ymmärtää, että nämä sanat olivat hyvin rohkaisevia toisen lapsemme syntymäpäivänä.

Onneksi olin aloittanut systemaattisen Raamatun lukemisen edellisenä vuonna lukuohjelman mukaan. Tämänkin kokemuksen perusteella voin sanoa, että Raamattua kannattaa lukea. Ihan joka päivä ei välttämättä tule täysin kohti käyviä sanoja mutta hyvin usein kuitenkin.

Pekka