Kategoria: Luemme Raamattua

Sananl. 3

Matt. 22

Matteuksen evankeliumin 22. luvun 3. jae on yksi lempijakeistani Raamatussa: ”Jeesus vastasi heille: ’Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.'”

Ensimmäiseksi voin miettiä omalla kohdallani, kuljenko eksyksissä, koska en tunne pyhiä kirjoituksia enkä Jumalan voimaa. Olen kyllä lukenut paljon Raamattua, mutta miten hyvin olen sitä sisäistänyt? Olen kyllä kokenut Jumalan voimaa monissa tilanteissa, mutta elänkö siinä voimassa ja siitä voimasta joka hetki? Unohdanko sen, mitä olen lukenut ja ymmärtänyt? Unohdanko sen, miten Jumalan voima, Pyhä Henki, Jeesuksen henki voi auttaa joka hetki kaikenlaisissa asioissa?

Toiseksi voimme miettiä, miten hyvin seurakunnassa tunnemme kirjoituksia ja Jumalan voimaa. Yhteisöllisyys ja yhdessä Raamatun totuuksista ja Jumalan voimasta eläminen ja kasvaminen on hyvin tärkeää. Parhaimmillaan tuemme toinen toisiamme ja korjaamme kurssiamme, jos suunta ei ole oikea.

Kolmanneksi voimme arvioida ihmisiä ja kommentoijia, jotka julkisuudessa esiintyvät kristittyinä ja seurakunnan edustajina ja esittävät mielipiteitään ja näkemyksiään. Voiko heistä ja heidän näkemyksistään nähdä ja ymmärtää sen, että he tuntevat pyhät kirjoitukset ja Jumalan voiman. Aina näin ei valitettavasti välttämättä ole.

Herra Jeesus, auta meitä, että tunnemme pyhät kirjoitukset ja Jumalan voiman!

Pekka

Sananl. 2

Matt. 21

Viisaus, ymmärrys ja tieto (Snl. 2:1-6). Olisi mielenkiintoista tehdä gallup ja kysyä, kuinka moni ihminen liittää nämä nykyisin Herran pelkoon ja Jumalan tuntemiseen. Kyseinen jaejakso joka tapauksessa päättyy toteamukseen: ”sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen”.

Yleensä kai ajattelemme, että viisautta, ymmärrystä ja tietoa on mahdollista hankkia opiskelemalla, kouluttautumalla, lukemalla, toimimalla erilaisissa tehtävissä ja vastuissa ja hankkimalla elämänkokemusta erilaisissa rooleissa mahdollisimman monipuolisesti. Kaikki nämä ovat oivia, hyviä ja tärkeitä tapoja hankkia viisautta ja tietoa sekä kehittää itseään ja ymmärrystään. Hengellisessä mielessä kysymys lienee, mihin kaikki tämä johtaa: johtaako se omahyväisyyteen ja omavanhurskauteen vai ymmärrykseen, kuinka vähän lopulta tiedän ja ymmärrän.

En tiedä, ovatko ylipapit ja lainopettajat hyviä vai huonoja esimerkkejä tässä kohtaa (Matt. 21:12-16). He luulivat tietävänsä, miten asioiden pitäisi olla. He luulivat tuntevansa Jumalan. Mutta oliko heillä oikeanlaista Herran pelkoa? He suuttuivat, kun kuulivat lasten huutavan: ”Hoosianna, Daavidin Poika!” Jeesuksen vastauksesta ja sanoista syntyy mielenkiintoinen vastakkainasettelu, jossa viisaat, tietävät ja arvostetut yhteisön jäsenet asetetaan vastatusten lasten ja imeväisten kanssa.  Pienet ja ymmärtämättömät lapset ja imeväiset tunnistivat Jeesuksen, jolle he antoivat kiitoksen ja ylistyksen. Onko tämä asenteemme, kun etsimme viisautta, ymmärrystä ja tietoa?

Pekka

Sananl. 1

Matt. 20

Kävimme viikonloppuna Helsingissä. Vierailimme Kiasmassa, Amos Rexissä, Musiikkitalolla, Oodissa ja Ateneumissa. Hienoja paikkoja, kulttuuria, taidetta ja arkkitehtuuria, ja paljon ihmisiä! En voi sanoa olevani ns. kultturellinen ihminen. On kuitenkin mielenkiintoista silloin tällöin käydä ns. kulttuurilaitoksissa.

Viikonlopun anti oli osittain hyvin hämmentävä. Musiikkitalon ja Oodin välissä Kansalaistorilla oli menossa jonkin puolueen nuorisojärjestön tilaisuus, kun siitä ohi kävelimme. Puhujan viesti oli, että vastaus nuorten mielenterveysongelmiin on kannabiksen laillistaminen. Voin rehellisesti sanoa, etten ymmärtänyt enkä ymmärrä tuota logiikkaa yhtään.

Taiteesta en todellakaan ymmärrä kovin paljoa. Jos siitä kuitenkin jotakin ymmärsin, niin yksi pääviesteistä erityisesti nykytaiteen kohdalla on se, että hyvin keskeistä, ellei jopa kaikkein keskeisintä, on jokaisen oikeus määritellä itse itsensä. Tuli sellainen olo, että elämme aikoja, jossa toteutuu Tuomarien kirjan viimeisen luvun viimeinen jae (Tuom. 21:25): ”Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.”

Näitä kokemuksia mietin, kun luin Sananlaskujen ensimmäistä lukua ja erityisesti jakeita 20-33, jotka ovat hyvin kovaa tekstiä niille, jotka hylkäävät Viisauden (eli Jeesuksen) kutsun. Tunnustavina kristittyinä ja Raamatun ilmoitukseen vakavasti suhtautuvina ihmisinä edustamme tänä päivänä vastakulttuuria. Helsingin ihmisvilinässä huomasin miettiväni, miten nämä kaikki ihmiset voisivat tulla tuntemaan Jeesuksen Herranaan ja Vapahtajanaan. Massat tuntuvat mahdottomilta haasteilta, mutta onneksi mieleeni nousi vanha totuus, että evankeliumi menee eteenpäin ihmiseltä ihmiselle.

Itse uskon, että ihmisen oikea identiteetti on olla Jumalan lapsi. Olisi tärkeää, että tämän viestin voisivat rakkaudellisesti kuulla myöskin ne, jotka kovin tuskaisen näköisesti yrittävät määrittää itse itsensä.

Pekka