Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 18

1. Tim. 2

Joka kerta kun kokoonnumme ehtoolliselle, lausumme uskontunnustuksen. Vaikka uskontunnustus, jota nykyään käytämme  on yhtenäistetty ja otettu kristikunnan laajalti käyttöön vasta 300-luvulla, niin kristityt kautta aikain ovat tunnustaneet uskoaan. Sillä tavoin he ovat tiivistäneet mihin uskomme (ja pois sulkeneet mihin emme usko), sekä olleet osana yhtä suurta saman uskon jakavaa kristillistä seurakuntaa. Seuraavissa jakeissa Paavali todennäköisesti siteeraa yhtä ensimmäisistä uskon tunnustuksista: ”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.” Kun tunnustamme uskoamme voimme yhtyä Jumalan edessä samaan uskoon kuin lukuisat ihmiset ympäri maailmaa kaikissa sukupolvissa.

Timoteus on jäänyt Efesokseen Paavalin lähtiessä eteenpäin lähetysmatkalle. Seurakunta oli uusi ja kasvava. Ihmisiä liittyi siihen kaikista yhteiskuntaluokista ja kulttuureista. Miehet ja naiset molemmat osallistuivat samaan tilaisuuteen, mikä oli tuohon aikaan hyvin epätavallista. Seurakunnassa tilanne oli todennäköisesti kaoottinen Paavalin lähdettyä, joten hän kirjoittaa heille nyt. Naiset tarvitsivat tuolloin ohjeita, koska useimmilla heistä ei ollut aiemmin ollut mahdollisuutta oppia kuinka käyttäytyä seurakunnan kokousten kaltaisissa tilaisuuksissa. Paavali ohjeistaa heitä kaunistumaan hyvillä teoilla eikä ulkoisilla koristuksilla sekä kuuntelemaan hiljaa ja kuuliaisena. Muualta uudesta testamentista voimme lukea miten naiset palvelevat ja puhuvat seurakunnassa monissa tehtävissä, joten seurakunnassa hiljaa oleminen ei selvästikään koske kaikkia kaikissa tilanteissa, vaan on ennemmin ohje toimintaan siinä seurakunnassa tietyissä tilanteissa, jotta opetukset on saatu pitää rauhassa ilman jatkuvia keskeytyksiä ja näin keskittyä Jumalaan.

Meidät on kutsuttu rukoilemaan vallanpitäjien ja kaikkien ihmisten puolesta. Osa tuon ajan vallanpitäjistä vainosi kristittyjä ja toimivat moraalisesti väärin, silti Paavali kehoittaa rukoilemaan heidän puolestaan. Jumala voi johtaa kaikenlaisia ihmisiä, ohjata heitä toimivaan oikein ja kääntää asiat parhaiten päin. Rukoillaan siis Suomen ja maailman päättäjien puolesta. Siunaa heitä, anna viisautta tehdä oikeita päätöksiä ja johdata heitä oikeaan suuntaan. Anna rauhaa konflikteihin ja sotiin.

 

Elli

Jer. 17

“Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät. – Kunnian valtaistuin, korkealle korotettu alusta asti, on meidän pyhäkkömme paikka. Herra, sinä olet Israelin toivo! Kaikki, jotka hylkäävät sinut, saavat onnettoman lopun, jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet. Sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen. Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!” Jer. 17‬:‭7‬-‭8‬, ‭10‬, ‭12‬-‭14‬ ‭

Luottamus on asia, joka pitää kansakuntia olemassa, se sitoo ihmisiä toisiinsa sitein, joita on vaikeaa murtaa. Tarvitsemme luottamusta toisiin, joista saa tukea elämään. Jos luottamus menetetään yhteiskunnassa, sen on vaikeaa pysyä pystyssä. Jos emme voi luottaa viranomaisten toimivan oikein tai emme voi luottaa ystäviimme, niin elämän täyttää epävarmuus. Jos ystävä pettää luottamukseni, se tuntuu erittäin vaikealta kestää. Pettymys vie pohjan ystävyydeltä, luottamuksen pettäminen tuo surun. Rukoillaan esivaltamme puolesta tänäänkin, että se toimisi edelleen oikeudenmukaisesti. Jeremia sanoo siunatuksi miestä, joka luottaa Jumalaan. Oikeastaan luottamuksemme Jumalaan on lähtöisin hänestä, Vaikka Herra tietääkin mitä me olemme, millaisia me olemme, hän pitää meistä kiinni ja luo meihin uutta luottamusta häneen, hänen lupauksiin ja voimaansa. Hän ei hylkää meitä, vaikka petämme hänet tekemällä syntiä häntä vastaan. Siunattua ihmistä kuvataan puron partaalle istutetuksi puuksi, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Herraan luottava kestää kaikissa tilanteissa. Pettyessämme ihmisiin ja itseemme, voimme kääntyä murheinemme Jumalan puoleen. Puro tuo itselle kuvan jostakin syvästä kumpuavasta rauhasta, joka estää vaipumasta epätoivoon vaikealla hetkellä. Pettymyksen tuoman haavan Jumala kykenee parantamaa. Paranna sinä minut niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!

1. Tim. 1

“Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.”

‭‭1. Tim. 1‬:‭14‬-‭17‬ ‭

Amon yltäkylläisyydessä eläminen on sellaista, jossa haluaisin elää. Oikeasti elän siinä, kun uskon. Herra auta epäuskoani. Onko kyse kuitenkaan minun epäuskostani, estääkö epäuskoni armon yltäkylläisyydessä elämistä? ? Eikö kyse ole uskosta, jonka Jumala on lahjoittanut. Oma luottamukseni vain horjuu, kun näen omat epäonnistumiset ja horjuvat uskon askeleet. Elän kuitenkin armon yltäkylläiayydessä, koska se on Jumalan lupaus. Tästä uskosta haluan pitää kiinni. Usko ja rakkaus on Jeesuksen Kristuksen aikaan saamaa, hän antaa siis voiman armon yltäkylläisyydessä elämiseen. Emme ole vapaita synnistä, mutta saamme elää armon yltäkylläisyydessä. Saamme luottaa Jumalan kärsivällisyyteen elämässämme.  Seuraavassa lauseessa Paavali sanoo, että on syntisistä suurin, mutta Jumala on ollut häntä kohtaan kärsivällinen. Jumalan kärsivällisyys Paavalia kohtaan on esimerkki siitä kuinka kärsivällinen Jumala on minua syntistä kohtaan. Ei Paavalista tullut synnitöntä kääntymisen jälkeen, hän tarvitsi edelleen Jumalan kärsivällisyyttä ja armoa itseään kohtaan. Jumala on minua kohtaan kärsivällinen, välillä pelkään hänen kärsivällisyytensä loppuvan. Voin luottaa ettei se lopu armon yltäkylläisessä elämässä, joka on täynnä uskoa ja rakkautta. Jeesus on ristillä sovittanut kaikki syntini, menneet ja tulevat. Kiitän tänäänkin hänen loppumattomasta kärsivällisyydestään ja armostaan. Hänelle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti.

Mika

Jer. 16

“– Herra, sinä olet minun voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä! Maailman ääristä asti kansat tulevat sinun luoksesi ja sanovat: »Valhetta saivat isämme perinnöksi – turhia jumalia, joista ei ole mitään apua! Voiko ihminen tehdä itselleen jumalia? Eivät ne ole mitään jumalia!» – Sen tähden minä osoitan heille mahtini ja voimani, minä näytän sen heille tässä ja nyt. He tulevat tietämään, että minä olen Herra.” Jer. 16‬:‭19‬-‭21‬ ‭

Hädän päivä tulee valitettavasti jokaisen ihmisen osaksi. Elämäämme tulee menetyksiä, sairauksia, asioita, jotka tuottavat meille kipua. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, siinä on myös piikkejä, jotka satuttavat ja repivät, vievät ilon tanssilta. Turhaa minun tarvitsee pelätä kipua, hädän päivää, koska en voi elää elämääni odottaen pelkkää hyvää tapahtuvaksi itselle tai lähimmäisille, en myöskään voi elää odottaen hädän päivää. Murhe tulee täyttämään sydämen, murheessa on kuitenkin mukana lohdutus. Jeesus sanoo: autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Ilman murhetta ei voi elää elämää, joutuisin silloin kieltämään elämän. Surua, hätää, kipua, onnea, iloa, levollisuutta, sitä elämä pitää sisällään. Elämän voima on kuitenkin niin vahva, että pystymme kestämään paljon kipua. Jos elämän voima katoaakin, niin siinäkin pimeyden keskellä on olemassa toivo, väkevyys ja voima. Ilman kipua en olisi kokenut elämän suurta voimaa, turvaa, pakopaikkaa, jossa voima ja väkevyys on läsnä. Minun tarvitse etsiä kipua löytääkseni voiman, kipu ja hädän päivä kyllä tulee, mutta myös voima ja väkevyys tulee myös, pakopaikka, jossa on taas tilaa hengittää, levätä. Jos nyt tuntuu ettei sellaista ole, odota Herraa, vielä saat kiittää kasvojesi apua. Jumala on voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä.

 

2. Tess. 3

”Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin.” Vajavaisina isinä ja äiteinä olemme olleet lapsillemme esimerkkejä, he ovat seuranneet elämäämme, oppineet meiltä. Vaikka emme ole aina olleetkaan esimerkillisiä ja olemme tehneet paljon virheitä, ainakin minä, niin olemme välittäneet heille esimerkin. Voin vain rukoilla heidän puolestaan, että esimerkkini on välittänyt Jumalan mielenmukaista elämää heille. Jokaisen on kuitenkin käytävä oma tiensä. Kristittyinä meitä seurataan, meidän elämäämme tarkkaillaan, olemme tahtomatta esimerkkejä kristittynä elämisestä. Vajavaisina, armahdettuina, kristittyinä välitämme ympärille Kristuksen hyvyyttä ja laupeutta. Mikä muu todistaa Kristuksen työstä elämässämme kuin itse elämä sanoineen ja tekoineen? Kumpa eläisin Jumalan mielenmukaista elämää, josta myös muut oppivat. Rukoilen, että hän tänäänkin välittää ympärilleni rakkauttaan ja hyvyyttään.

Oppiminen on usein kipeä prosessi. Ehkä se on juuri näin, kipujen kautta opin Jumalan mielenmukaista elämää. Kun kohtaan omat syntini ja niiden seuraukset, ne tuovat kipua. Kivut pitää tuoda Kristuksen ristin juurelle. Jeesuksen sanottiin oppineen kuuliaisuuden, ihmisenä olemisen prosessin. “Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.” Hepr.‬ ‭5‬:‭8‬ ‭Hän ei vain tehnyt syntiä. Hän tuli ihmiseksi, eli ihmisenä, kävi läpi ihmisen elämän kasvun. Hänellä kasvun päämääräksi sanotaan kuuliaisuutta. Onko meilläkin päämäärä kuuliaisuus? Kuuliaisuus on Jumalan sanan kuulemisesta oppimista ja sen mukaisesti elämistä.

”Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Jumalan tahto on, että pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkimään yhä parempaan.” Pyrkikää yhä parempaan, mitä tarkoittaa parempi? Toisen rakastaminen on oppimista, se ei pääty koskaan, rakkaus ei koskaan katoa. Täydellisyyden luona, Herran Kristuksen luona, rakkaus on tullut täydelliseksi. Nyt me opettelemme ja toivottavasti opimme, emme omin voimin, vaan Pyhän Hengen voimalla. Voimavaikukset ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Rakkauden muodot tai tavat välittää sitä tai osoittaa sitä,  ovat moninaiset, mutta Henki on sama. Kaiken käskyn, opetuksen ja oppimisen takana on rakkaus, joka johtaa meidät Jumalan mielenmukaiseen elämään. Armo ja laupeus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kanssamme tänäänkin.

Mika