Kategoria: Luemme Raamattua

Est. 9

Purim juhlan vietto määrättiin juutalaisille vuosittaiseksi perinteeksi. Heidän tuli muistaa kuinka he olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan. Edelleen juutalaiset juhlivat Purimina iloisesti, pitäen hauskaa, antaen toisilleen lahjoja ja herkkuja ja antaen lahjoituksia hyväntekeväisyyteen. He myös lukevat Esterin kirjan läpi kahteen kertaan.

Yhdessä iloitsemiseen sisältyy uskoakseni siunaus. Kun jaamme ilon ja muistelemme yhdessä kuinka uskollinen Jumala on ollut, se tuo toivoa ja nostaa katseen pois arjen haasteista Jumalan mahdollisuuksiin. Kun Jumala antaa meille, meillä on varaa antaa eteenpäin.

2 Joh. 1

Totuus ja rakkaus toistuvat tässä kirjeessä. Muistan kun nuorena etsin vastauksia ja aloin rukoilla ja lopulta löysin vastauksen Jeesuksessa. Elämässäni tapahtui kaksi merkittävää muutosta. Ensinnäkin koin Jumalan rakkauden ja sitä kautta yhteyden toisiin uskoviin. Yllätyin kuinka vieraat ihmiset olivat yhtäkkiä kuin perhettä. Aloin myös itse tuntea sisarellista rakkautta monia hankaliakin ihmisiä kohtaan. Jumala muutti sydäntäni. Se oli iso ihme ja minulle merkittävä kokemus. Toinen suuri (vaikkakin vähän hitaampi) muutos oli, että asiat mielessäni ikään kuin loksahtivat paikoilleen. Ei ollut enää vain erilaisia toisistaan irrallisia tietoja mm. biologiasta (kuten evoluutioteoria), maantiedosta, historiasta ja filosofiasta, vaan sain perustan, jota vasten voin arvioida kuulemaani. Kun perustin maailmankuvani Jumalan sanaan, niin asioihin tuli järki. Myös omat havaintoni todellisuudesta sopivat oppimani kanssa yhteen. Sain kaaoksen ja epävarmuuden tilalle vakaan maailmankuvan. Olin ajatellut, että ”kaikki on suhteellista”, mutta uskon myötä ymmärsin, että on paljon asioita, jotka yksinkertaisesti ovat totta. Suurin totuus on, että Jeesus on Kristus, ainoa pelastaja.

Ihailen Johanneksen kirjeissä ja evankeliumissa sitä, kuinka ne keskittyvät asian ytimeen. Usko ja totuus ovat Jumalan seuraamisen ydintä.

Anna

Est. 8

Tässä Raamatun kertomuksessa näkyy elämän haasteellisuus. Ester oli jo tunnustautunut juutalaiseksi ja ottanut riskin mennessään kuninkaan luo ilman kutsua. Se ei kuitenkaan riittänyt korjaamaan juutalaisten tilannetta. Esterin täytyi vielä toiseen kertaan ottaa riski ja mennä kuninkaan eteen. Tällä kertaa hän ei järjestänyt pitoja vaan meni suoraan asiaan. Minua puhuttelee Esterin rohkeus. Hän ei jäänyt odottelemaan sanoen tehneensä jo parhaansa, vaan toimi määrätietoisesti. Hän oli luja ja rohkea.

Kuninkaan käskyä ei voinut perua, joten kehotus ryöstää ja tuhota juutalaiset säilyi voimassa. Ratkaisuna oli toinen käsky. Puolustautuminen on hyväksyttävää, mutta hyökkäys ei kuulosta nykyihmisen korviin sivistyneeltä toimintatavalta, varsinkin kun mukana on lupa tappaa naisia ja lapsiakin. Jäin kuitenkin miettimään, että oliko juutalaisten vihollisille tuo perheenjäseniin kohdistuva riski ratkaiseva tekijä. Ehkä se vaikutti heihin niin, etteivät moni tahtonutkaan ottaa riskiä, vaan mieluummin antoi sittenkin juutalaisten elää rauhassa.

Yksi tämän Raamatun kirjan opetuksista on, että Jumala käyttää yksilöitä. Jokaiselle on oma kutsumus ja paikka. Yksikin ihminen voi vaikuttaa ratkaisevasti Jumalan valtakunnan hyväksi. 

1 Joh. 5

Jumalan ja Jumalan lasten rakastamista ei voi erottaa toisistaan. Uskova on kuin puu, joka palaa muiden lähellä. Tarvitsemme yhteyttä.

Kuulin rinnastuksen Jumalan rakastamisen ja hänen käskyjen noudattamisen yhteydestä. Kun rakastan jotakuta niin, että esimerkiksi olemme menossa naimisiin, niin kuvitellaan tämän toisen asettavan yhdessäololle ehtoja. ”Et saa rakastella muiden kanssa, sinun pitää viettää kanssani yksi päivä viikossa, älä varasta minulta jne.” Eivät tällaiset ehdot rajoittaisi yhdessäoloa, vaan olisivat itsestäänselvyyksiä, joiden mukaan haluaisin elää. Tahtoisin olla useammankin kuin yhden päivän viikossa rakkaani kanssa, muiden kanssa olo ei houkuttelisi ja tahtoisin antaa toiselle hyvää, en viedä häneltä. Samoin jos rakastan Jumalaa, niin tahdon noudattaa Hänen käskyjään. Silloin se ei ole raskasta.

Anna

Est. 7

Tässä luvussa Ester paljasti asiansa ja kansallisuutensa kuninkaalle. Kuninkaan silmät avautuivat näkemään Haamanin toimet uudella tavalla. Haaman tuhoutui irvokkaasti niihin systeemeihin, joita oli itse rakentanut toiselle. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa. Sama periaate toteutui nyt Haamanin kohdalla hirsipuuhun sovellettuna.

Paha sai palkkansa. Jumalan suunnitelmissa ei ollut antaa juutalaisen kansan tuhoutua. Ovelimmatkin juonet paljastuvat. Teen johtopäätöksen, että hengellisiä asioita tulee avata hallitsevassa asemassa oleville. Kunpa meillä olisi niitä, jolla on viestinnän mahdollisuus ja niitä vastuullisia hallitsijoita, jotka kuuntelevat Jumalan viestit. Rukoillaan tänään tätä.

1 Joh. 4

Jos joskus sinäkin tuskailet rakastamisen kanssa, lohtua tuo jae 10: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on ensin rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Jae 19 vielä vahvistaa: ”Me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä.” Vielä on aikaa harjaantua tässä, rakkauden alla olemisessa. Tyhjä saa täyttyä, kyynistynyt ja väsynyt lämmetä Jumalan rakkaudesta. Kuulostaa naiivilta, silti tämä on ihan mahdollista ja elämä näyttää uudelta.

Pirkko