Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 85

Jaak. 4

Jaakobin kirjeen neljäs luku näyttää keskittyvän pääasiassa siihen, miten vääristä motiiveista ja väärällä asenteella ihmiset saattavat elämässään toimia. Ihmisellä on usein taipumus riitaisuuteen (jakeet 1-2), itsekeskeisyyteen (jae 3), sitoutumattomuuteen (jae 8), tuomitsevuuteen (jakeet 11-12) ja väärään itsevarmuuteen (jakeet 13-16). Luvussa on myös hämmentävältä kuulostava kehotus: ”Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi.” (Jae 9) Mitä tapahtui sille, että Hengen hedelmää ovat positiiviset asiat, kuten ilo ja rauha?

Uskoisin, että tässä on kyse siitä, miten Raamatulla on sanottavaa lähes jokaiseen kuviteltavissa olevaan inhimilliseen tilanteeseen. Ehkä monilla meistä ei ole ongelmaa sen kanssa, ettemme tuntisi katumusta synneistämme tai kantaisi Jumalan edessä tervettä huolta parannuksen tekemisestä. Tuskin tätä tekstiä on siis suunnattu kuvatun kaltaisille ihmisille. Mutta on myös olemassa tilanteita, joissa ihmiset suhtautuvat Jumalaan, elämään ja uskoon ilman tervettä nöyryyttä ja herkkyyttä. Ennen pitkää tämä tietysti kantaa huonoa hedelmää niin uskon kuin myös käytännön elämän kannalta. Jaakob varoittaa niitä, jotka ovat tällaiseen taipuvaisia.

Jos tunnistat tämän ilmiön itsessäsi tänään, minulla on sinulle kuitenkin hyviä uutisia jakeesta kuusi: ”Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: – Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Enkä usko, että ”nöyrä” tarkoittaa tässä kohden nöyristelyä tai nöyryyttämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, että jokainen joka tunnustaa Jeesuksen ja kaipaa Häntä, on Jumalalle aina mitä lämpimimmin tervetullut.

Esteri

Ps. 84

Jaak. 3

Terävä kieli, katkera kateus ja riidanhalu. Näillä eväillä ei todennäköisesti pysty rakentamaan kovin hyvinvoivia ja kestäviä ihmissuhteita, jos nämä ominaisuudet hallitsevat elämää.

Täytyy tunnustaa, että itsekin tunnistan elämäni varrelta tilanteita, joissa jokin noista kolmesta on hallinnut tai ohjannut ajatteluani ja toimintaani. On ikävä huomata, että toimii tällaisista lähtö-kohdista käsin. Omatunto alkaa nopeasti kolkuttaa, kun tajuaa, että on toiminut väärin.

Tämän rinnalla Jaakobin kuvaama ylhäältä tuleva viisaus vaikuttaa todella taivaalliselta, koska siihen liittyy puhtaus, pyhyys, rauha, lempeys, sopuisuus, armahtavaisuus, hyvät hedelmät, tasapuolisuus ja teeskentelemättömyys. Antakoon Herra meille tällaista viisautta yhä enemmän!

Pekka

Ps. 83

Jaak. 2

Jaakobin kirjeen toisessa luvussa oleva kohta uskosta ja teoista on ymmärtääkseni aina herättänyt huomiota ja monenlaista keskustelua, mikä niiden merkitys ja suhde on (jakeet 14-26). Tässä voisi varmaankin pohtia asiaa monelta kantilta, mihin minulla ei kuitenkaan ymmärrys ja koulutus riitä.

Itse ajattelen yksinkertaisesti niin, että elävä, Pyhän Hengen vaikuttama usko ei voi olla vaikuttamatta ihmisen asenteisiin, arvoihin ja toimintaan. Tässä kohtaa tulee mieleeni Paavalin ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen alku (1. Tess. 1:3), jossa tämä ajatus kiteytyy hyvin: ”Jumalan ja Isämme edessä muistelemme, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen Kristukseen.”

Jumala on tarkoittanut niin, että olemme hänen käsiään ja jalkojaan tässä maailmassa (Ef. 2:8-10). Tätä ei mielestäni pidä kuitenkaan ymmärtää vaatimuksena vaan Jumalan työnä, jonka hän tekee meissä ja meidän kauttamme, kun luemme Raamattua, rukoilemme ja olemme uskovien yhteydessä.

Pekka