Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 7

Jesajan kirjassa sävy muuttuu hetkeksi ja kuvataankin ympärillä läsnäolevia tapahtumia. Juuda kohtaa tilanteen joka vaikuttaa varmalta tuholta. Luvussa kuvataan hienosti, miten se vaikutti yleiseen mielialaan. Ahas, verrattain oikeamielisen Ussian huonomaineinen seuraaja alkaa välittömästi etsiä liittolaisia. Jumala lähettää Jesajan rohkaisemaan häntä malttiin ja turvautumaan Jumalaan (Jukka Norvanto avaa tätä hyvin).

Minua puhutteli tässä luvussa se arvovalta, jolla Jumala ilmoittaa suunnitelmansa. Ahas ei rohkaisevaa sanomaa ansaitse tai ota vastaan, mutta Jumala, joka on kansakuntien ja historian Herra ilmoittaa, miten tulee toimimaan. Hän antaa toivon pelastuksesta Ahasille, mutta viitteen myös lopullisesta pelastajasta Jeesuksesta. Ei siksi, että me sitä ansaitsisimme tai edes aina ottaisimme vastaan, vaan koska Hän valitsee tehdä niin.

1. Kor. 6

Tämän viikon Uuden testamentin luvuissa käsitellään paljon ihmisten välisiä kysymyksiä. Tämä on mielestäni hyvin mielenkiintoinen teema: elämme hyvin yksilökeskeistä aikaa ihmisinä, jotka Jumala on hyvin tiiviisti luonut yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Jumala ei luonut ihmisiä putkahtamaan yksin maasta vaan lähtökohtaisesti ainakin kahden ihmisen, usein kokonaisen perheen ja suvun keskelle – ja siinä on vasta ensimmäinen yhteisömme.

Ristiriidat ja yhteentörmäykset kuuluvat kaikkiin yhteisöihin ja ensimmäiset kristilliset seurakunnat eivät olleet poikkeus. Paavali ei moitikkaan tässä siitä, että riitoja on tullut, vaan siitä, että riidan vuoksi on poltettu siltoja ja katkaistu yhteys kokonaan. Mistään pienestä asiasta ei ilmeisesti ole ollut kyse, sillä asiaa on lähdetty viemään oikeuteen saakka.

Inhimillisesti katsottuna voimme tehdä tietysti paljonkin sovun eteen, mutta on ihmissuhteita ja tilanteita, joissa emme kertakaikkiaan löydä tietä ulos. Itselleni ovat ainakin käyneet tutuiksi ne hetket, joissa näyttää, että edessä on joko katkeroittava alistuminen tai lihava riita jossa ei ole voittajia. Minulle on valtava ilo uutinen, että voin näissä hetkissä pysähtyä ja huutaa Jumalalle “Taivaan Isä, katso mikä hirveä sotku!” 

Tule Pyhä Henki. Tuo viisautesi ja rakkautesi, jotta osaisin elää ihmisten keskellä. Kiitos, että sinulla on silmät nähdä tie tiukimpienkin kiistojen ja haavojen läpi. Anna voimaa päästää irti niistä asioista, jotka tänään minua sitovat ja rikkovat. Kiitos Jeesus, että saan kaikessa levätä armossasi.

Ada

Jes. 6

Tämä on yksi lempikohdistani Raamatussa. Jesaja näki Jumalan kaikessa kuninkuudessaan valtaistuimellaan. Jumalan kirkkaus täytti koko maan. Jumalan uskomattoman mahdin edessä Jesaja oli hukkua omaan ja kansansa syylisyyteen. Jumala vapautti Jesajan tästä syyllisyydestä ja synneistä.  Jumala sanoi: Kenet minä lähetän? Kuka lähtee puolestamme? Jesaja vastasi: Tässä olen lähetä minut. Hän ei tiennyt mitä haasteita tehtävä toisi tai olisiko hän paras mahdollinen henkilö tähän tehtävään. Hän luotti Jumalaan ja tahtoi suorittaa tämän antaman tehtävän.

Mahtava Jumala tahtoo olla yhteydessä kanssamme. Hän on vapauttanut synneistä ja nyt katsoo maailmaa, työkavereita, tuttuja, kaukaisia maita ja Suomea ja kysyy kenet minä lähetän? Kuka lähtee puolestamme? Tässä olen, tällaisena kuin olen, lähetä minut.

1. Kor. 5

Elli

Jes. 5

Jumala valmistelee ja hoitaa kansoja. Jumala on nähnyt paljon vaivaa Israelin eteen. Hän on kasvattanut kansaa ja suojellut sitä vihollisilta. Hän on rakastanut kansaa ja nyt odottaa hedelmää. Kansa ei kuitenkaan tottele ja tuottaa väärää hedelmää. He sortavat heikkoja, kääntävät valheen totuudeksi ja hylkäävät Jumalan. Jumala varoittaa vielä kansaa ja antaa aikaa muutokseen ennen kuin antaa sen vihollisten käsiin.

Jumala valmistelee ja hoitaa kansoja ja ihmisryhmiä vieläkin. Kuinka me vastaamme siihen? Olemmeko sopivan ajan tultua yhteisönä valmiita kirkastamaan Jumalaa vai hylkäämmekö hänet ja pidämme valhetta totena.

1. Kor. 4

Uskovina kuulumme jonkinlaiseen seurakuntaan tai uskovien yhteisöön. Kuuntelemme tiettyjä Raamatun opettajia ja seuraamme joidenkin uskovien esimerkkiä. Voimme oppia ja saada tästä paljon hyvää mallia. Siitä mitä olemme löytäneet on turha ylpistyä, emmehän me ole edes saanet sitä aikaan. Ylemmyydentunto muita kristittyjä kohtaan, jotka eivät seuraa samoja asioita on rikkovaa. On asioita jotka eivät ole Jumalasta, ollen ristiriidassa Raamatun tai uskontunnustusten kanssa ja ne meidän tulee hylätä ohjaten toisia kristittyjä kun he menevät niissä vikaan. Meidän ei kuitenkaan tule tuomita toisia erilaisesta ajattelusta, vaan luottaa siihen että Jumala tuomitsee ja antaa kiitoksen niille kenelle se kuuluu. On hyvä muistaa, että Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana, joka muuttaa elämiä.

Elli