Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 73

Psalmin kirjoittaja on tilanteessa missä häntä kohtaa kärsimys ja  miettii miksi oikein seuraa Herraa. Muut menestyvät paremmin ja heidän elämänsä on helpompaa. He voivat puhua mitä haluavat miettimättä seurauksia. Oliko uskon pitkähartainen vaaliminen kuitenkin aivan turhaa ja helpommallakin olisi päässyt. 

Tätä pohtiessaan hän menee temppeliin ja Jumalan edessä tajuaa miten typerä oma ajatus on. Ei pahana menestys johda onneen. Jumala antaa kaiken kerätyn menestyksen kadota ja johtaa heidät tuhoon. Jumala on luonani hankalissakin tilanteissa ja pitää kiinni. Hän nostaa minut viimein kunniaan taivaassa. 

Niin hän päätyy lopputulemaan: ”Ne jotka luopuvat sinusta menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaille Hänen teoistaan.” (Jae 27-28) Tähän samaan lopputulokseen olen myös itse päätynyt kun varkkina mietin miksi uskon ja myöhemmin kun elämässä on ollut erilaisia vastoinkäymisiä. Jumala pelastaa kuolemalta ja on kanssani. Hän on hyvä ja tahdon kertoa hänen teoistaan muille.

Hepr. 5

Heprealaiskirjeestä nousi esille ylipappeus ja kuinka kukaan ei ole itse omalla toiminnallaan korottanut itseään siihen arvoon, ei Aaron eikä edes Jeesus. Isä korotti Jeesuksen kun hän taipui tämän tahtoon. Jumalalla on hierarkia ja hän asettaa henkilöitä eri asemiin . Meidän tulee taipua Jumalan tahtoon Jeesuksen esimerkin mukaan ja esivallan tahtoon silloin kun se ei ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.

Jeesuksen pappeus on erilaista kuin muiden ylipappien. Ylipappi edusti ihmisiä Jumalan edessä, kuitenkin kuninkaat, profeetat tai sukujen päämiehet hallitsivat kansaa. Melkisedek (jonka identiteetistä on kiinnostavia arvailuja, jotkut pitävät häntä Seeminä toiset enkelina, jotkut vain Jumalalle uskollisena paikallisena kuninkaana) joka tässä mainitaan oli Saalemin Kuningas Aabrahamin aikaan. Hän hallitsi maata ja oli Jumalan pappi yhtäaikaa. Hän ei ollut pappisuvusta vaan Jumala antoi pappeuden hänelle suoraan. Hän siunasi Aabrahamin. Jeesuksen pappeus on Melkisedekin pappeutta, sama henkilö toimii Jumalan ja ihmisen välikätenä ja hallitsee kuninkaana. Jumala valitsi Jeesuksen suoraan ylipapiksi, eikä toiminut Leeviläisten perimyslinjojen mukaan.

Elli

2 Aik. 36

Aikakirjan luku 36 kertoo karuista tapahtumista. Joosia yksi Jumalalle uskollisimmasta kuninkaista kuolee ja kansa hylkää jälleen Herran. Kerran loistokkaana seissyt kuningaskunta ensiksiksi jättää Jumalan, joka on suojellut heitä ja sitten joutuu täysin viholliskansan valtaamaksi, monia kuolee, ylimystö ja oppineet (mukaan lukien Daniel) viedään Babyloniaan.

Aikakirjat ovat luoneet kuvan siitä miten Jumala ohjaa ja siunaa kansaansa, mutta tämä hylkää Jumalan kertatoisensa jälkeen. Jumala ei kuitenkaan hylkää vaan pitää luopauksensa. 70 vuoden jälkeen paluu Jerusalemiin ja temppelin jälleenrakentaminen sallitaan.

Tämä muistuttaa meitä siitä, että se missä tilanteessa olemme ei ole omaa ansiotamme vaan Jumalan armoa. Hän kutsuu kansaansa 2. aikakirjan lopussa palaamaan takaisin ja rakentamaan temppeliä. Meitäkin kutsutaan palaamaan Jumalan luokse ja olla osana temppeliä, jonka kulmakivi on Jeesus.

Hepr. 4

Heprealaiskirjeen kirjoittaja varoittaa siitä että emme vielä ole taivaassa ja ettemme jätäisi ketään matkanvarrelle. Pelkästä sanan kuulemisesta ei ole hyötyä jos se ei vaikuta meihin ja että meidän tulisi pitää kiinni uskostamme. 

Tämä muistuttaa siitä miten riparilla uskoa opetetaan hoitamaan. Uskonelämän neljä pöydänjalkaa , Rukous, Raamatun luku, Uskovien yhteys ja Ehtoollinen. Ilman yhtä näistä pöytä ei ole vakaa. Rukouksella ja Raamatun lukemisella pidämme Jumalan elämämme keskiössä. Yhteys on myös elintärkeää, moni kuningas lankesi valittuaan huonon neuvonantajan tai vierasuskoisen puolison. Hyvä neuvonantaja taas ohjasi kuningasta oikeaan suuntaan. Meitä kutsutaan ihmisiksi jotka ohjaamme toisiamme kohti ikuista elämää. 

On turha yrittää esittää mitään Jumalan edessä. Hän näkee syntini ja vajavuuteni. Kuitenkin Hän ymmärtää kiusaukset, joita koen ja kutsuu rakastavasti luoksensa ja antaa armon avuksemme okeaan aikaan. 

Elli

2 Aik. 35

Joosia saatuaan liitonkäskyt selville hän jakoi ne kansalle ja noudatti niitä. Pääsiäisjuhla oli järjestetty tarkasti Jumalan antamien ohjeiden. Koko kansa sai syödä ja juhlia sitä miten Jumala on vapauttanut heidät orjuudesta ja kuinka uhrilampaan kuolema puhdisti synneistä.

Tämä Pääsiäinen oli ainoa kerta kun pääsiäistä juhlittiin näin temppelin rakentamisen aikana. Kukaan hyvistäkään kuninkaista ei ollut juhlinut pääsiäistä näin. Joosia ei kiinnityänyt katsettaan siihen miten asiat on aiemmin tehty vaan Jumalaan ja sai näin olla siunauksena omana aikanaan ja esimerkkinä meille. 

Hepr. 3

Heprealais kirje nostaa esille katseen kiinnittämisen Jeesukseen. Jeesus näyttää suuntaa mihin mennä eteenpäin.

Jäin miettimään mitä sydämmen paaduttaminen tarkoittaa omassa elämässä nykyaikana. Samanlainen epäjumalan palvonta ei ole kiusaus, mutta monet muut asiat ovat.  Välillä huomaan kulkevani kuulokkeet korvilla ja katse sen hetken kiinnostuksen kohteessa. Tällöin Jumala pysäyttää ja ohjaa johonkin suuntaan. Valitsenko helpon itseäni kiinnostavan asian ja suljen sydäntäni pikkuhiljaa Jumalalta vai lähdekö siihen mitä Jumala kutsuu, vaikkapa aloittamaan keskustelun uskosta työkaverini kanssa luottaen että Jumalalla on tilanne halussa. Jatka lukemista ”2. Aik. 35, Hepr. 3”