Kategoria: Luemme Raamattua

2 Aik. 25

Jos olet lähdössä sotaan, onko parempi, että sinulla on kolme- vai neljäsataatuhatta soturia? Oikea vastaus on kolmesataatuhatta. Tämän päivän tekstissä sotureiden lukumäärä ei ollut oleellinen vaan se, onko Jumala heidän kanssaan. Se oli ratkaiseva tekijä.

Tässä kysymyksessä Amasja toimi uskossa ja menestyi. Ikävä kyllä voiton jälkeen hän sortui palvelemaan muita jumalia. Jumalan siunaus ja suojelus väistyivät hänen päältään.

2 Tim. 1

On kaunista, kun usko siirtyy sukupolvelta toiselle. Timoteuksen äiti ja isoäiti olivat myös uskovia (Jae 5). Tämä on ihanteellinen tilanne. Näin sen olisi hyvä mennä. Miten näin voisi tapahtua meidänkin perheissämme? Toki tämä on moniulotteinen asia, johon vaikuttavat monet tekijät. Vanhemmat ovat tässä keskeisessä roolissa.

Lähetyskäsky neuvoo meille, että opetuslapseuttaminen tehdään kastamalla ja ”opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” (Matt. 28:20) Aikamoinen tehtävä! Ainakin itse koen vajavausuutta tässä. Ajattelen, että lasten opetuslapseuttaminen ei ole ensisijaisesti teknistä tiedon siirtämistä, vaan enemmän uskon ja Jumalaan luottamisen esimerkkinä olemista.

Kukaan ei pysty tähän yksin. Siksi tarvitsemme seurakuntaa, jossa sanonnan mukaan ”koko kylä kasvattaa” lapsia Jeesuksen tuntemiseen. Meidän perheelle yksi merkittävä asia Jyväskylään muutossa oli se, että täällä on KohtaamisPaikka, jossa tämä lasten hengellinen kasvu otetaan vakavasti. Sekä me, että lapsemme saivat hyvän seurakuntayhteyden. Tästä minulla on valtavan kiitollinen mieli.

Lopulta emme voi kenellekään, edes lapsillemme, antaa uskoa lusikalla suuhun. Uskon synnyttää Pyhä Henki. Hänen työnsä ja Jumalan armon varassa olemme tässäkin asiassa.

Topi

2 Aik. 24

Pappi Jojada toimi pidäkkeenä kuningas Joaksen heikkoudelle ja pahuudelle. Jojada nosti Joaksessa esiin hyvyyttä ja Jumalan mielenmukaisia tekoja. Jojadan eläessä kakki meni hyvin, mutta kun tämä pidäke Jojadan kuoleman kautta poistui, Joaksen pahuus pääsi valloilleen.

Johtajat ovat tuulisilla paikoilla. Heihin pyritään vaikuttamaan monesta suunnasta ja monella tavalla. Tämä on ennen kaikkea hengellinen taistelu. Yksin jäävä johtaja on vaikutuksille altis. Johtajat ovat ihan tavallisia ihmisiä ja tarvitsevat pystyssä pysyäkseen rukousta ja tukea. Muuten tuuli vie tai kaataa. Mitä olisi tapahtunut, jos Joakselle olisi löytynyt Jojadan jälkeen uusi hyvä mentori?

1 Tim. 6

Paavalin kirjeet Timoteukselle tuntuvat todella ajankohtaisilta. Tämä ensimmäinen kirje ja toinen kirje myös. Nämä haastaa todella meitä länsimaisia kristittyjä.

Tänään jäi erityisesti mietityttämään nämä kohdat:
”Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri.” (Jae 10)
”Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.” (Jae 17)

Raha ei ole paha (siitähän tuli runo 🙂 ). Rahanhimo, rikkaudesta ylpeily ja toivon laittaminen rikkauteen on paha.

Ajattelen helposti, että raha antaa meille kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Ei, vaan Jumala antaa. Kirjoitin toissapäivänä näistä Jumalan hyvistä lahjoista nauttimisesta. Tämä on mielenkiintoinen vastakkainasettelu. Jumala antaa meille kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme, tuo tyytyväisyyttä ja kaikkea hyvää. Rahanhimo taas tuottaa tuskaa, eksymistä pois uskosta, vahingollisia himoja ja lopulta syöksymistä tuhoon ja perikatoon.

Jeesus sanoo: ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt. 6:24)

Rukoilen, että en lankea rahanhimon ansaan ja joudu monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan (Paavalin käyttämiä sanoja), vaan nautin Jumalasta ja hänen hyvistä lahjoistaan.

”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.” (Jae 6)

Topi

2 Aik. 23

”…veisaajat, jotka soittimillaan johtivat ylistyslaulua.” (2. Aik. 23:13 käännös:33/38)

Tuollahan on ylistyksen johtajia. Heitä tarvitsemme nykyäänkin seurakunnassa. Ylistyksen johtaminen on palvelupaikka, jonka tehtävänä on auttaa koko seurakuntaa ylistämään ja palvomaan Jeesusta. Joskus meidän seurakuntalaisten ylistyskoneistot on vähän ruosteessa, joten tämä ei ole aina mikään helppo palvelupaikka, mutta sitäkin tärkeämpi. Yksi syvimmistä kutsumuksistamme kristittyinä ja seurakuntana on ylistää Jumalaa.

Ylistyksen johtaja ei ole esiintymässä. Katseiden ei ole tarkoitus kääntyä ylistyksen johtajaan. Ylistyksen johtaja on aasi. Kansa ei huurraa ja huuda hoosianna aasille, vaan hänelle, jota aasi kantaa.

1 Tim. 5

Olin yhdessä elämänvaiheessa hetken töissä Kelassa. Tässä kohtaa kirjettä Paavali antaa ohjeita sen ajan etuuksien kriteereistä eli kenen vastuulla on huolehtia leskistä. Näin hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneelle on välillä vaikea muistaa ja hahmottaa, miten totaalisen erilainen sosiaaliturva raamatunajan yhteiskunnassa oli. Yhteiskunta ei pitänyt huolta, vaan turvan pohjana olivat suku, perhe, avioliitto ja muut liitot ihmisten ja sukujen ja kansojen välillä.

Israelin kansan laeissa ja uuden liiton seurakunnassa on nähtävissä tästä systeemistä poikkeavia ajatuksia: Jumala haluaa, että kaikista pidetään huolta. Siinä, että nykyään yhteiskunnassamme huolehditaan ja tuetaan tukea tarvitsevia, on siis paljon Jumalan valtakunnan arvojen mukaista. Tämä ei toki poista sitä, että etuuksia voidaan käyttää väärin. Tähän Paavalikin tahtoo tässä kohtaa kirjettä tuoda selkeyttä.

Siinä, että yhteiskunta hoitaa sosiaaliturvan, on kuitenkin nähtävissä lieveilmiö: Elämän arvoihin saattaa tulla ajatus, että minulla ei tarvitse huolehtia toisten auttamisesta, koska yhteiskuntahan hoitaa. Näin saattaa poistua myös yksi sukuja, perheitä ja avioliittoja ja ylipäätään ihmissuhteita koossa pitävä voima: Taloudellinen riippuvuus ei aja enää niin vahvasti panostamaan ihmissuhteisiin. Tässäkin voi toki nähdä sekä hyviä että huonoja puolia. Ei ihan simppeli asia ole tämä sosiaaliturva. Huom! Tämä ei ollut poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan. Kunhan pyörittelin asiaa. 😀

Topi