Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 20

Ei ollut Jesajan duuni niitä helpoimpia. Hän oli siis jo aiemmin kulkenut säkkikankaaseen pukeutuneena, kuten profeetoilla tapana oli, mutta sitten hänen piti luopua siitäkin. Pitiköhän tavallinen kansa häntä pimahtaneena? Vai ymmärsivätkö he, että Jumala puhuu heille sitä kautta?

Yksi vilkaisemani selitysteos kiinnittää huomiota yhteen pieneen sanaan: Jumala sanoo Jesajaa palvelijakseen. Jos Jesaja kulki vuosia ilman vaatteita ja kenkiä kärsien pilkkaa ja kylmää ja ties mitä muuta, hän oli varmasti valmis tekemään ihan mitä tahansa herransa eteen. On siinä ollut asenne kohdallaan! Ja Jumala oli ylpeä hänestä, kuten kaikista jotka laittavat itsensä likoon.

Joh. 2

Jeesus aloittaa julkisen toimintansa, vaikka ei vielä pitänyt. Hän kuitenkin vastaa tarpeeseen. Emme kuitenkaan tiedä tapausta, jossa Jeesus olisi muuttanut vettä viiniksi ihan vaan huvin vuoksi. Jeesus tyynnytti myrskyn, paransi sairaita ja herätti kuolleita siksi, että ihmisillä oli hätä. He olivat umpikujassa. Siellä on Jumala läsnä tänäänkin.

Toinen juttu on se, että Jeesus pelasti tuon perheen häpeältä. Me kun emme elä varsinaisessa häpeäkulttuurissa, meidän voi olla vaikea ymmärtää miten merkittävästä asiasta on kyse. Mutta jos asiaa miettii siltä kannalta, että häpeäkulttuurissa kasvaneelle esimerkiksi kunniamurhan tekeminen voi olla ihan relevantti vaihtoehto häpeän mitätöimiseksi, kyseessä on tosi merkittävä juttu. Jeesus siis pelastaa edelleenkin häpeästä. Meidän perinteessämme tunnustetaan syntisyys ja saadaan synnit anteeksi. Samalla tavalla saat tunnustaa kaiken häpeän ja kaikki nolot jutut Jumalalle ja saat olla niistä täysin vapaa! Jeesus kantoi ristille paitsi syntimme ja sairautemme, myös kaiken häpeämme. Näin vuoden lopussa voimme jättää taakse kaiken, mikä meitä painaa ja aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä.

Heikki

Jes. 19

Tänään puhutaan puolestaan Egyptistä ja sen tulevaisuudesta. Luvun loppuosa, jossa kuvataan Egyptin onnellisia vaiheita, on mielenkiintoisempi. Profetioista on aina vähän vaikea tietää, joko ne ovat lopullisesti täyttyneet, mutta mahdollisesti nämä jakeet ovat toteutuneet jo Jesajaa seuraavina vuosisatoina. Israelilaisiahan päätyi pakkosiirtolaisuuden aikana runsaasti myös Egyptiin. On arvioitu, että Jeesuksen aikaan Egyptissä asui noin miljoona juutalaista. Kun Joosef lähti Marian ja Jeesuksen kanssa pakomatkalle Egyptiin, he eivät siis olleet siellä yksin egyptiläisten keskellä, vaan todennäköisesti elivät siellä juutalaisessa yhteisössä.

Jakeeseen 19 (”Herralla on oleva alttari keskellä Egyptin maata”) liittyy sellainen jännä tieto, että juutalainen pappi Onias IV (ylipappi Onias III:n poika) joutui pakenemaan Egyptiin makkabilaissotien aikaan ja ilmeisesti tämän Jesajan profetian innoittamana rakensi sinne kopion Jerusalemin temppelistä vuonna 154 eKr. Se tuhottiin lopulta vuonna 73 jKr. On vaikea tietää, joko nuo tapahtumat kuittasivat Jesajan profetian vai onko jotain parempaa vielä tulossa. Loppujakeet voivat viitata myös rauhan valtakuntaan, joka on vielä edessäpäin.

Joh. 1

Johannesta lukiessa jäin pohtimaan sitä, että Johannes Kastaja sanoo pariinkin kertaan, että ”minäkään en tuntenut häntä” – siis Jeesusta. Veikkaan, että Johannes kyllä tiesi ja tunsi Jeesuksen, olivathan he samanikäisiä sukulaispoikia. Mutta silti Johannes ei tiennyt etukäteen, että juuri Jeesus on messias, se selvisi hänellekin vasta kasteen yhteydessä. Silti Johannes oli tehnyt itsensä naurunalaiseksi ja lähtenyt riskillä julistamaan. Aika rohkea veto.

Kautta historian Pyhän Hengen toimintatapa tuntuu olevan sama: hän kertoo meille juuri sen verran kuin tarvitsee, jotta voimme suorittaa oman pikku palasemme. Siitä meidän pienestä palasestamme voi sitten seurata kaikkea hyvää enemmän kuin arvaammekaan. Klassikkoesimerkki tässä luvussa on Andreas, josta ei Raamatussa muuten puhuta paljoa, mutta hän toi Pietarin Jeesuksen luo ja sillä taas oli valtavan suuri merkitys. 

Toisia meistä kutsutaan tekemään isoja ja näkyviä juttuja, toisille taas on varattuna näkymättömämpiä tehtäviä. Mikä on se iso tai pieni juttu, johon Jumala kutsuu meitä tänään?

Heikki

Jes. 18

Jesajan listalla ovat tänään etiopialaiset tai nubialaiset tai mitä nimitystä kukin käännös nyt käyttääkään. Historiallinen tilanne oli siis sellainen, että Etiopia oli tuon ajan suurvalta, joka hallitsi mm. Egyptiä. Israel jäi siis Assyrian ja Etiopian valtakuntien väliin, jolloin siellä oli välillä kuumat paikat näiden kahden kahakoidessa.

Käännöksestä on pakko kommentoida, että tulkinta jalkojaan tömistelevästä kansasta on aika jännä… Useimmat käännökset tulkitsevat tämän siis kansaksi, joka valloittaa tai sortaa (= polkee jalkoihinsa) muita kansoja. Näin sanovat mm. vanha käännös ja Raamattu kansalle. Se myös sopii em. Etiopian rooliin.

Viimeisestä jakeesta on muuten mielenkiintoinen linkki Apostolien tekojen lukuun 8, jossa Filippos kohtaa etiopialaisen hoviherran. Jesajan ennustus toteutui siis ainakin jossain määrin jo seuraavina vuosisatoina. Nykyäänkin Etiopian Mekane Yesus -kirkko on maailman suurin luterilainen kirkko!

2. Piet. 3

Pietari lupailee, että viimeisinä aikoina ihmiset naureskelevat Jeesuksen lupaukselle palata ”pian”. No, se on ainakin toteutunut! Ehkä naureskelijoilta on kuitenkin unohtunut se, ettei Jumalan aikakäsitys vastaa omaamme. Aika näyttää, joko meidän sukupolvemme saa nähdä Jeesuksen paluun omin silmin. Olisihan se hienoa!

Kirjoitan tätä tekstiä iltamyöhään odottaessani vaimoani iltavuorosta kotiin. Jännitänkö hänen paluutaan? En toki, vaan odotan innolla, että rakkaani saapuu ja voimme vielä hörpätä kupposen teetä ennen kuin on aika painua yöpuulle. Samalla tavalla tahdon odottaa Jeesustakin ja yhtyä ensimmäisten kristittyjen käyttämään rukoukseen: Tule Herra Jeesus!

Heikki