Kategoria: Luemme Raamattua

Est. 1

Raamatun tekstit ovat monikerroksisia. Kun luemme Esterin kirjaa, voimme lukea tätä myös vertauskuvallisesti niin, että Ester edustaa tehtävään asetettavaa ihmistä, setänsä ja kasvatti-isänsä Mordokai Pyhää Henkeä ja pääministeri Haaman pahista.

Kokonaisuudessaan Esterin kirja kuvaa, kuinka Jumala pitää omasta kansastaan huolta hankalissakin olosuhteissa, vaikka sitä on koetettu monissa tilanteissa tuhota ja hävittää. Miksi? Koska Jumalan suunnitelmana oli, että juutalaisesta kansasta nousee Messias.

Nykyisen Persian ja Israelin välillä on vihollisuus, jota en tässä kommentoi. Osaan ainoastaan kysyä, onko tällä kirjalla viesti siihenkin asiaan tai jopa laajemmin juutalaisen kansan kertomukseen.

Esterin kirjan kuningas Ahasveros tai kreikaksi Kserkses (jossain kirjoitusasu on Xerxes) ei ole vertauskuvallinen tai tuntematon tyyppi, vaan hän on ihan oikeasti olemassa ollut Persian kuningas.

Kuningas juhli. Juhlat ylimystölle kestivät 180 päivää. Yhden lähdekirjani mukaan juhlissa suunniteltiin sotaretkeä. Näiden juhlien jälkeen hän juhli vielä 7 päivää linnan väen kanssa Suusanin linnan esipihassa. Vaimo Vasti juhli naisten kanssa linnassa. Juoda ei tarvinnut, jos ei halunnut. Kuningas itse ilmeisesti halusi, koska arvostelukyky petti. Hän kutsui vaimonsa, kuningatar Vastin miesten puolelle esitelläkseen vaimonsa kauneutta (mitähän olisi tarkoittanut käytännössä). Meneminen miesten eteen olisi kuitenkin ollut loukkaus naisellisuutta kohtaan, persialaiset naiset eivät voineet suostua sellaiseen. Häveliäisyyssäännökset olivat naiselle kunnia-asia. Juopunut kuningas suuttui. Kun asiaa käsiteltiin miehissä jakeissa 13-22, asia paisui niin, ettei kuninkaalle jäänyt ehkä tilaa armahtaa vaimoaan. Vaimo piti uhrata ja leimata tottelemattomaksi, vaikka kuningas itse oli mokannut. Naisen asema, vaikka puhtaasti käyttäytyvän, oli hutera.

Näin kuvia nykyaikaisista hääjuhlista Iranista, sielläkin naiset ja miehet juhlivat erillään. Liekö tapa perua näiltä ajoilta vai islamista vai sekä että. Sukupuoli on vahva asia monissa kulttuureissa, toki se saattaa usein kääntyä naisen arvostusta vastaan. Jeesus antoi toisenlaisen mallin UT:n puolella.

Joh. 19

Johanneksen evankeliumia päätellään ensin alkuviikosta. Kiinnitin tällä kertaa erityisesti huomiota Jeesuksen ristiin kiinnitettyyn tekstiin. Kommentoin asiaa ilman syvempää tietoa, ihan vain ajatellen. Pilatus laati tekstin: Jeesus Nasaretilainen juutalaisten kuningas. Pilatuksen kannalta, keisarin alaisuudessa ollen ja siitä vastaavana hallitusmiehenä kirjoitus toi esille perusteluja ristiinnaulitsemiselle. Joku oli muka ryhtynyt kuninkaaksi, vaikka valtakuntaa hallitsi keisari. Toisaalta jossain kohdin Raamattua mainitaan ajatus, ettei Nasaretista voisi tulla mitään hyvää. Tämä ajatus tuo tekstiin sisäänrakennetun ivan. Mitättömyydestä kotoisin oleva väittää olevansa muka kuningas. Moisen pöljyyden perusteella tuomio olisikin ansaittu.

Ylipapit puolestaan halusivat korostaa, että tuomio tulee sen perusteella, että Jeesus oli itse kertonut, kuka hän on. Ja sehän ei käynyt laatuun juutalaisen lain kanssa. Jumalan pilkkaa, jos mikä. Tekstiin toivottiin tarkennusta juuri tähän suuntaan: hän on itse sanonut olevansa juutalaisten kuningas. Ja tällä olisi haluttu viestiä rauhan viestiä keisarin suuntaan, mikä on ymmärrettävää.

Ristinkuoleman perimmäinen perustelu ei ollut mikään noista vaihtoehdoista. Jae 30 tuo esille Jeesuksen ilmaisun: ”Se on täytetty”. Laki ja kaikki elämäntapaan ja valintoihin liittyvät vaateet tulivat tarpeettomiksi. Vapahtajamme ristinkuolema kattaa kaiken. Mitäs tuumit asiasta tänään ja tämän päivän tilanteissa. Anna ristinkuoleman riittää ja hengitä ulos.

Pirkko

Neh. 13

Joh. 18

”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”

Jeesus myönsi olevansa kuningas, mutta ei tämän maailman kuningas. Hän kertoi, että tämän maailman kuninkaiden alamaiset taistelevat kuninkaansa puolesta. Millaista kuninkuutta Jeesus osoittaa tässä Johanneksen evankeliumin luvussa?

1. Hän on kuningas, joka kohtaa henkilökohtaisesti. ”Tässä minä olen.” Hän ei puhunut ja toiminut muiden välityksellä, vaan itse kasvotusten. Ei neuvonantajien (tai opetuslasten) välityksellä, vaan ihan itse.
2. Hänellä ei ole ympärillään palveluskuntaa. Luvun muilla valtaa pitävillä oli ympärillä vartijoita, sotilaita ja palvelijoita. Jeesus oli juuri opettanut omille opetuslapsilleen, että ollakseen suuri, kannattaa itse palvella. Jeesus oli tullut palvelemaan eikä palveltavaksi. Hän kohtasi kipeimmän hetken yksin ja pyysi seuraajiaan laittamaan senkin ainoan miekan tuppeen.
3. Hän puolustaa seuraajiaan ja toimii rauhanvälittäjänä. Jeesus suojeli omiaan ja heidän elämäänsä. Hän pyysi ensimmäiseksi, että hänen seuraajansa saisivat lähteä turvassa pois paikalta joutumatta vaaraan ja väkivallan kohteeksi. Hän ei halunnut, että hänen alamaiset puolustavat häntä väkivallalla.
4. Hän pitää sanansa ja lupauksensa. Hän on luvannut olla ja on kuuliainen ja nöyrä Isäänsä kohtaan. ”Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?” On hän siis myös tavattoman rohkea.
5. Hän puhuu harkiten. Jeesus ei selittele. Hän puhuu puhtaita sanoja ja vain totta. Hän haastaa kuulijaansa ajattelemaan itse tekemällä hänelle kysymyksiä. 
6. Hänen kaikki toimensa sietävät päivänvaloa. Hän on toiminut koko ajan julkisesti ja avoimesti. Hänellä ei ole salaisuuksia, eikä hän ole puhunut mitään suljetuissa kabineteissa.

TOTUUS – mitähän sekin mahtaa olla? Kysyi Pilatus Jeesusta kuultuaan.  Sitä on hyvä itsekin pohtia.                                                                                                

Anna-Mari

Neh. 12

Joh. 17

Kuinka pitkälle taaksepäin tunnet omaa sukupuuta? Kuinka monen sukupolven sukulaisia olet saanut oppia elämäsi varrella tuntemaan? Usein mietimme, mitä kaikkea olemme perineet aiemmilta sukupolvilta itseemme. Mitä kaikkea suvussamme kulkee sukupolvelta toiselle, hyvää ja ei niin hyvää. Kovin pitkälle emme sinnikkäälläkään sukututkimuksella pääse.

Joh. 1:12 ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.”

Tämähän on aivan mieletöntä. Minä voin sanoa kuuluvani maailman ensimmäiseen sukupuuhun ja voin sanoa tuntevani Isän, josta koko suku alkaa – ja Hänen Poikansa. Vielä ihmeellisempää on se, mitä kaikkea tässä suvussa ihan kaikille perillisille periytyy. Kuvittele, että ensin suurimpana on Isä – sitten Isässä on Poika – ja sitten Isässä ja Pojassa on meille annettu puolustaja, Pyhä Henki – ja sitten Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä olemmekin jo me. Minä kuvittelen tämän sellaiseksi sisäkkäin meneväksi sarjaksi, jossa minä saan olla kaiken tämän kolminaisuuden sisällä, vaikka ihan pienenä, mutta omistaen tämän koko identiteetin.

Tässä yhteydessä on turvallista elää ja olla ja sitä kannattaa hoitaa. Onneksi tämä ei ole vain minun varassani, vaan Jeesus itse rukoilee minunkin puolestani. Hän rukoilee meille hänen seuraajilleen keskinäistä yhteyttä, sekä sitä, että Isä varjelisi meidät pahalta, ja että Isän sanat saisivat pyhittää meidät.

Ihan yhtälailla meidän on tärkeää hoitaa yhteyksiä ja olla yhtä myös maallisen perheemme ja sukumme kanssa. On etuoikeus rukoilla oman perheen ja suvun puolesta. Toivottavasti voimme osaltamme jakaa siunausta eteenpäin

Anna-Mari