Kategoria: Luemme Raamattua

2. Sam. 14

Mark. 9

Markus 9 jakeet 14-29

Nykyhetkessä tuota kohtaa lukien näyttäisi että Jeesus parantaisi epilepsiasta kärsivää poikaa. Näissä jakeissa puhutaan pahasta hengestä. Pitäisikö tämän perusteella päätellä että kaikki epilepsiasta sairastavat ovat pahojen henkien vallassa? Ei!

Pitää huomioida että vaikka oireet näyttävät samanlaisille, niin emme voi olla varmoja että kyseessä on epilepsia, sellaisena kuin se lääketieteessä tänä päivänä tunnetaan. 

Toisaalta tuolle ajalle taisi olla tyypillistä, että sairauksia demonisoidaan. Joten varmuutta ei ole.

Mutta oleellisempaa minusta on se, että Jeesus tulee apuun. Pojan isä on epätoivoinen ja osoittaa hienoa rehellisyyttä pyytämällä “auta minua epäuskossani”. Hän haluaisi uskoa mutta myöntää epäuskon vaivaavan häntä.

Tässäpä meillekin ja tähän päivään rohkaisua: mennä rohkeasti rukouksessa Jeesuksen luo ja tuoda ne asiat Hänelle joihin liittyen usko Jumalaan horjuu.

— Tomppa

2. Sam. 13

Mark. 8

Tänään luvassa yksityiskohtia: Markus 8 luku 33

Vuoden 1992 käännös:
“Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”
on muuttunut vuoden 2020 käännökseen:
“Sinun kuuluu seurata minua, Saatana! Sinä et ajattele asiaa Jumalan vaan ihmisten näkökulmasta.”
www.raamattu.fi/raamattu/UT2020/MRK.8.33

Piti tarkistaa englanninkielisestä King James versiosta jossa kyseinen kohta kääntyy näin:
“Mene taakseni, Saatana, sillä sinä et ymmärrä sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.”

Mietin että puhuuko Jeesus tässä Saatanalle vai Pietarille. Vai molemmille? Vai kiroileeko Jeesus tässä 🙂

No oli miten vain, niin uusi vuoden 2020 käännös sekä vanha King James käännös tuovat esiin minusta oleellisen yksityiskohdan: Jeesus moittii muttei aja pois joukostaan. Vuoden 1992 käännös on kielimuodoltaan minusta paljon enemmän hylkivä. 

No miksi tällä on merkitystä?

Jokaiselle meille tulee matkan varrella epäilyksiä, vääriä tulkintoja, vääriä valintoja. Emme ymmärrä katsoa asioita Jumalan näkökulmasta. Näissä hetkissä on hyvä muistaa että Jeesus ei sanoistamme ja teoistamme huolimatta hylkää meitä. Itse asiassa hän kehottaa meitä menemään hänen taakseen ja seuraamaan häntä. Se jos mikä on lohdullista kun on kadottanut oikean tien sielun syövereissä. 

— Tomppa

2. Sam. 12

Mark. 7

Markus 7 jakeet 14 – 23

Näin sydän- ja verisuonisairauksien luvatussa maassa asuvana uskallan olla Jeesuksen kanssa eri mieltä: se mitä suusta laitetaan sisään, päätyy kyllä myös sydämeen asti 🙂

No Jeesus taisi tässä yhteydessä tarkoittaa perinnäissääntöjä, joiden noudattaminen oli mennyt raamatun sanoman edelle. Raamatun lauseiden tulkinta ei ole helppoa, koska aina pitäisi ottaa mukaan konteksti: missä yhteydessä asiasta on puhuttu.

Oleellista on miettiä että miten asia soveltuu tähän päivään. Mitä perinnäissääntöjä (kansallisuuteen, johonkin yhteisöön kuulumiseen liittyen) meillä on, mitkä niistä ovat vastoin raamatun sääntöjä ja ohjeita jne. 

Ja lopulta on kuitenkin mietittävä samaa kuin Jeesus tämän päivän raamatunkohdassa: kuinka oleellista tämä kuitenkin on. Ja mikä voisi olla tärkeämpää.

Tulkitsen tätä raamatun kohtaa niin, että Jeesuksen mielestä sydämestä päin tuleva paha on paljon oleellisempaa pohdittavaa kuin sen miettiminen mikä ulkoisesti saastuttaa ihmisen. Tämä on edelleen, myös tänä päivänä, hyvin tärkeä asia. Sydämestä tulevasta saastasta voimme lukea eilisen ja tämän päivän vanhan testamentin luvusta konkreettisen esimerkin (ja miten järkyttäviä seurauksia sillä on).

— Tomppa