Kategoria: Luemme Raamattua

Esra 9

Tämä on hankala luku. Vastakkain ovat laki ja empatia. Seka-avioliitot olivat selvästi vastoin Mooseksen lakia. Toisaalta näin oli jo tapahtunut, jota mitä asialle piti tehdä. Esran ratkasu oli suoraviivainen, perheet vain tylysti hajotettiin. Mitäs tästä pitäisi ajatella?

En voi välttyä ajatukselta, että laintulkinta oli tässä liian tiukka. Koskiko Mooseksen laissa kauan sitten annettu kielto tosiaan Israelissa Esran aikana asuneita kansoja? Ymmärtääkseni ne kansat, joista varoitettiin, olivat jo kauan sitten poistuneet. Toisekseen, Mooseksen laissa toki kiellettiin sekaantumasta ympäröiviin kansoihin, mutta ideana oli varjella Israelia epäjumalien palvelemiselta. Minä tulkitsen tämän niin, että ”seka-avioliitot” olivat kyllä sallittuja, jos kuitenkin sitouduttiin palvelemaan Herraa. Olihan Daavidinkin sukupuussa henkilöitä, jotka eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia. Edellisistä luvuista kävi ilmi, että esimerkiksi samarialaiset palvelivat Herraa. Heillä saattoi olla vieraita tapoja, mutta olivatko erot oikeasti ylitsepääsemättömiä. Noin yleisesti ottaen Mooseksen laki suhtautui kuitenkin myönteisesti ”muukalaisiin”,  jos nämä olivat valmiita liittymään kansaan.

En osaa vastata näihin kysymyksiin. Sen tiedän, että vääryyttä ei voi oikaista toisella vääryydellä. Toisaalta ymmärrän, miksi tässä asiassa oltiin niin tiukkoja. Pelättiin uutta pakkosiirtolaisuutta ja Jumalan vihaa. Sen kuitenkin tiedän, että Jeesus suhtautui samarialaisiin hyvin eri tavalla. Tässä alla lisää.

Joh, 4

Niin, samarialaisista puheen ollen. Edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdasta käy hyvin ilmi, miksi juutalaisten ja samarialaisten välissä oli iso juopa. Tätä taustaa vasten Jeesuksen toiminta tässä luvussa on erittäin radikaalia.

Jo pelkästään se, että Jeesus ylipäätään meni Samariaan, oli merkillepantavaa. Luvun alussa sanottiin, että päästäkseen Juudeasta Galileaan, Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Kartasta katsoen se pitää paikkansa, mutta hurskaimmat juutalaiset kuitenkin kiersivät sen. Matkasta tuli näin pitempi, mutta ei se mitenkään mahdottoman pitkä silti ollut. Jeesus ei kuitenkaan mennyt Samarian läpi vain oikaistakseen tai laiskuuttaan, vaan hän oli valmis myös kohtaamaan siellä asuvia ihmisiä. Itse asiassa hän lopulta jäi Sykarin kaupunkiin kahdeksi päiväksi opettamaan. Tämän seurauksena kaupungissa puhkesi pienimuotoinen herätys.

Minä rinnastan Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen Esran kirjan tapahtumiin. Esran kirjassa juutalaiset lähettivät samarialaiset vaimonsa pois. Tässä luvussa Jeesus kutsuu hylätyn samarialaisen naisen luokseen ja antaa hänelle ihmisarvon ja uuden elämän.

Marko

Esra 8

Kun lapsena lähdettiin luokkaretkelle, oppilaat laskettiin matkan aikana useaan otteeseen. Sillä varmistettiin, että kaikki olivat mukana. Tämän päivän luku muistuttaa tästä. Esra lähtee Persiasta pitkälle matkalle kohti Jerusalemia, joten on tärkeä listata kaikki mukaan lähteneet. Tässä luvussa mainitaan vain sukujen päämiehet ja muutama muu, sillä muuten Esran kirja olisi aika pitkä. 

Esralla oli selkeä näkemys siitä, mitä hän halusi perillä tehdä ja ketä siihen tarvittiin avuksi. Kun hän esimerkiksi huomasi, että matkasta puuttui leeviläisiä, niin hän hankki heitä lisää. Tämä taitaa merkitä sitä, että kaikki eivät ehkä olleet mukana vapaaehtoisesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Esra ei kehdannut kysyä kuninkaalta sotaväkeä turvaamaan matkaa. Hän kun oli kehuskellut sillä, että Herra suojaa omiaan. Paaston ja rukouksen jälkeen matka sujuikin hyvin.

Tämä kertoo siitä, että nyt meinattiin tehdä asiat alusta asti oikein. Tämä voi tuntua vähän autoritaariselta, mutta Esra  ei kuitenkaan vaikuta itsekeskeiseltä tai vallanhimoiselta. Hän esimerkiksi jakoi vastuuta toisille ja muutenkin oli sitä mieltä, että kaikkia tarvitaan.

Joh, 3 

Jeesuksen ja Nikodemoksen välinen keskustelu on täynnä helmiä. Kuuluisin kohta on varmaan pienoisevankeliumi (jae 16), mutta onhan tässä paljon muutakin.

Jeesus pakottaa saman tien Nikodemoksen pois mukavuusalueeltaan puhumalla tuulesta, valosta ja niin edelleen. Tuuli oli toki tuttu Hengen vertauskuva, mutta asiayhteys merkitsi, että oltiin aivan vierailla vesillä. Juutalaisuuden harjoittaminen merkitsi hyvin säännönmukaista ja kurinalaista elämää. Ajatus siitä, että voisi syntyä uudestaan ja elää sen jälkeen toisella tavalla Hengen ohjauksessa, oli vallankumouksellinen. 

Taustalla oli myös se, mitä ajattelemme Jumalasta. Kun juutalaiset puhuivat Jumalan mielen mukaisesta elämästä, niin he käyttivät sanoja kuten kuuliaisuus ja laki. Kyse oli loppujen lopuksi tottelevaisuudesta. Tämä luo helposti mielikuvan piilovihaisesta ja tuomitsevasta Jumalasta, jota on vaikea miellyttää. Varsinkin, jos oli fariseus, joka yritti noudattaa tiukasti kaikkia käskyjä, kuten Nikodemos.

Sen sijaan Jeesus kertoo Jumalasta, joka rakastaa meitä.  Hän on valo, joka auttaa näkemään totuuden itsestämme ja kaikesta muustakin. Mitä tulee tuomioon, niin se ei johdu Jumalan vihaisuudesta, vaan siitä, että ihmiset ovat mieluummin pimeässä. Tavallaan tuomio on jo tapahtunut ja Jeesus on tullut pelastamaan meidät siltä. Tässä oli varmasti Nikodemokselle paljon sulateltavaa. Hurskaalle fariseukselle tämä merkitsi oman aseman muuttumista. Hän ei ollutkaan enää se, joka pystyi ja osasi kaiken. Hän oli samalla viivalla kaikkien muiden kassa, oppilas, joka katseli edessään olevaa Jeesusta ja Jumalan kirkkautta. 

Ei tämä helppoa ole meillekään. Myös meidän kulttuurissamme ihmisen asema pitkälti määräytyy hänen ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella. Jeesus kehottaa meitä kaikkia tulemaan valoonsa, lopettamaan salailu. Ei ole mitään pelättävää, koska Jumala on meidän puolellamme.

Marko

Esra 7

Esran kirjaa on luettu jo pitkään ja vasta nyt esitellään kirjan nimihenkilö! Persian kuninkaat kierrättivät nimiään, joten on vähän vaikea pysyä perässä, kuka on kuka. Ilmeisesti tässä luvussa mainittu Artakserkses oli kuningas Dareioksen pojanpoika. Aikaa oli siis edellisestä luvusta kulunut useita vuosia.

Esralla oli vaikuttava sukuluettelo. Hän oli Mooseksen veljen Aaronin jälkeläinen. Häntä kutsutaan oppineeksi virkamieheksi ja lain opettajaksi. Syntyperänsä vuoksi hän oli myös pappi. Lisäksi hänellä oli mukanaan kuningas Artakserksesin kirje, joka antoi hänelle laajat valtuudet. Kuningas oli antanut hänelle myös rahaa käytettäväksi temppelin uudistuksiin. Esran elämän päämäärä kiteytetään seuraavassa lauseessa: ”Jumalan suojaava käsi johti Esraa, sillä hän tahtoi kaikesta sydämestään tutkia Herran lakia ja noudattaa sitä ja opettaa israelilaisille sen määräyksiä ja säädöksiä.”

Epäluuloinen ihminen kun olen, niin mietin miksi Persian kuningas antoi Esralle näin suuret valtuudet. Luulen, että hänen näkökulmastaan Esra oli samalla myös Persian vallan edustaja. Hän tuli omalta osaltaan varmistaa kansan uskollisuus Herralle, mutta myös Persian kuninkaalle. En ole ihan varma, kuinka hyvin tämä jälkimmäinen asia toteutui.

Esra itse ei kuitenkaan tällaisia miettinyt, joten ehkä meidänkään ei tarvitse. Esra kiitti kuninkaan suosiosta ja kaikesta muustakin Jumalaa. Minulle tämä kertoo siitä, että hän ei laskenut menestystään omaksi ansiokseen. Tästä voisi ottaa opikseen.

Joh, 2

Kertomus Kaanan häissä tapahtuneesta ihmeestä on minusta salaperäinen. En tiedä miksi, mutta ajatus Jeesuksesta muuttamassa vettä viiniksi on vähän yllättävä. Tämä kertomus yleensä tulkitaan niin, että Jeesus pelasti isäntäväen nöyryytykseltä. Näin tietysti tapahtuikin, mutta tekstissä teolle annetaan kuitenkin toinen merkitys: ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa”. Tämäkin teko oli  siis tunnusteko, joka  opettaa meille jotain Jeesuksesta ja Jumalasta. Ainakin minulle se kertoo Jumalasta, joka oikeasti välittää. On hurjaa ajatella, että Jumalalle tavallinen hääjuhla on niin tärkeä, että Hän haluaa auttaa sen pelastamisessa. Se kertoo myös Jumalasta, joka pitää siitä, että meillä on hauskaa. 

Marko