Kategoria: Luemme Raamattua

Esra 6

Tässä luvussa jatketaan edellisessä luvussa alkanutta kertomusta siitä, miten Persian kuningas Dareios lopulta päätyi antamaan luvan Jerusalemin ja sen temppelin jälleenrakennukselle. Asia oli niin tärkeä, että meille on jopa säilytetty tieto siitä, mistä alkuperäinen käsky löytyi.

Työ kesti useita vuosia ja lopulta vietettiin sen vihkiäisjuhlaa. Kun luin kuvausta juhlasta ja sen jälkeen vietetystä pääsiäisestä, niin päällimmäiseksi vaikutelmaksi minulle jäi ilo ja innostus. Epäilemättä ihmiset ajattelivat olevansa uuden aikakauden kynnyksellä. Jäin kaipaamaan yhtä asiaa, nimittäin suuntaa. Minulle tuli sellainen olo, että temppelin rakentaminen oli ollut päämäärä sinänsä, itsetarkoitus. Kun Salomo rakensi ensimmäisen temppelin samalle paikalle, hänen päämääränsä oli tehdä Herran nimi tunnetuksi koko maailmalle. Tällainen näkökulma puuttuu nyt kokonaan. Mutta voi olla, että olen tässä hakoteillä. Ehkä toisen temppelin rakentajat ajattelivat sen olevan suora jatkumo ensimmäiselle temppelille ja siten tällaista ajattelua ei edes tarvittu. On myös selvää, että tässä historian vaiheessa koko juutalaisuuden tulevaisuus oli vaakalaudalla. Siksi oli tärkeää vahvistaa sisäistä yhtenäisyyttä ja keskittyä rukoukseen.

Joh. 1

Verrattuna toisiin evankeliumeihin, Johanneksen evankeliumi on siitä erilainen, että siinä kerrotaan heti, kuka Jeesus on. Muut evankeliumit antavat lukijan päätellä yhtä ja toista itse. Mutta nyt ei jätetä mitään arvailujen varaan:

Marko

Esra 5

Temppelin rakentaminen keskeytyi useaksi vuodeksi edellisessä luvussa. Juutalaisten vastustajat väittivät, että juutalaiset olivat luonnostaan kapinallisia. Väite oli, että heidät on helpompi pitää aisoissa,  jos heidän ei sallittaisi rakentaa temppeliä ja kaupunkia valmiiksi.  Silloinen kuningas Artakserkses kielsikin rakentamisen ja siitä keskeytys johtui. Tässä luvussa rakentaminen aloitetaan vähin äänin uudestaan. Kun rakentajilta kysytään tähän lupia, he ovelasti viittasivat Kyyroksen  yli sata vuotta aiemmin antamaan julkilausumaan, näppärästi ”unohtaen” Artakserksesin kiellon, josta oli kulunut ehkä vain muutama vuosi.  Tuohon aikaan Persia oli myllerryksen vallassa, joten ilmeisesti paikalla ei ollut enää ketään, joka olisi muistanut koko historian. Joten kun Kyyroksen allekirjoittama julistus löytyi, niin he tyytyivät siihen.

Mitäpä tästä juonittelusta pitäisi ajatella? Tässä luvussa on selvästi kaksi tasoa. Toinen on tuo inhimillinen laskelmointi. Tässä ei ole kuitenkaan koko tarina. Luvun alussa puhutaan siitä, että Jumala puhui Nehemian ja Sakarjan kautta. Nämä profeetat kehottivat temppelin rakentamiseen. Minusta näyttää siltä, että rakentajat vain tottelivat, sen kummemmin seurauksia miettimättä. Kun ongelmia ilmaantui, heille annettiin oikeat sanat ja ajatukset, jotka auttoivat viemään asiaa eteenpäin. Jumala vaikutti kaikessa. Tämä näkyy temppelin rakentamisen ajoituksessa ja esimerkiksi siinä, että juutalaisten perustelut kelpasivat kuninkaalle. Jos yksikin neuvonantaja olisi vihjannut kuningas Dareiokselle, että hänen oma isänsä kielsi rakentamisen jatkamisen, niin toista temppeliä ei olisi ehkä koskaan saatu valmiiksi.

2. Piet. 3

Tässä luvussa on yksi vähälle huomiolle jäänyt ajatus. Pietari nimittäin kirjoittaa, että Jeesuksen omat jouduttavat Herran päivän tuloa. On aika hurjaa ajatella, että tekemisemme tai tekemättä jättämisemme vaikuttavat Jumalan suunnitelmiin. Miten se sitten käytännössä tapahtuu? Pietari vastaa tähän oikeastaan aika tyhjentävästi päättämällä kirjeensä näihin sanoihin:

Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Marko

Esra 4

Miksi juutalaiset eivät antaneet samarialaisten auttaa temppelin rakentamisessa?  Kysymykseen saadaan osittainen vastaus jo ensimmäisessä lauseessa, kun heitä ei kutsuta samarialaisiksi vaan ”Juudan ja Benjaminin vihollisiksi”. Epäluulo oli todella syvää. Tämä on tietysti ymmärrettävää, mutta vähän jäi sellainen kuva, että vastakkainasettelun vähentämiseksi ei edes yritetty tehdä mitään.

Esran ja Nehemian kirjat ovat auttaneet minua ymmärtämään, miksi lakihenkisyys oli Jeesuksen aikana ainakin uskonnollisen eliitin valtavirtaa. Pakkosiirtolaisuus oli kipeä asia ja nyt haluttiin varmistaa, että samaa ei tarvitsisi kokea enää koskaan. Mutta valitettavasti  taidettiin keskittyä vain ulkoisiin asioihin. Ei kansa joutunut pakkosiirtolaisuuteen siksi, että se noudatti Mooseksen lakia epätäydellisesti. Syynä oli se, että se ei noudattanut sitä ollenkaan. Epäjumalien palvonta rehotti ja sen myötä myös yleinen epäoikeudenmukaisuus. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen kansa luopui epäjumalista, mutta pääsikö se oikeasti lähemmäksi Jumalaa. Lakihenkisyyden ongelma on siinä, että käskyjen orjallinen noudattaminen ei estä ihmisiä olemasta sydämettömiä, itsekkäitä ja julmia. 

2. Piet. 2

Pietari lataa täyslaidallisen vääriä opettajia vastaan.  Se on raskasta luettavaa, mutta yritin päästä perille minkälaisia asioita he yrittivät seurakuntaan ujuttaa. Mikäli nyt oikein ymmärsin, niin kyse on ihmisistä, jotka elivät aika hillitöntä elämää. Minusta on merkillistä, miten helposti kristityn vapaus tulkitaan vapaudeksi tehdä mitä vaan. Jeesuksen opetukset ja elämä kutistetaan rusinaksi, josta jätetään jäljelle vain yksi lause: ”Olen pelastettu”. No, ehkä tämä oli vähän liioittelua, mutta vähän tältä tekstin lukeminen tuntui. Ei se, että olemme pelastettuja yksin uskon kautta merkitse sitä, että teoillamme, asenteillamme tai puheillamme ei ole mitään merkitystä.

Marko