Kategoria: Luemme Raamattua

2. Sam. 5

Apt. 28

Paavali saapui Roomaan todennäköisesti vuonna 61 jKr. Hän sai opettaa ja julistaa rauhassa kaksi vuotta. Näinä vuosina 61-63 hän kirjoitti Kolossalaiskirjeen, Efesolaiskirjeen, Kirjeen Filemonille ja Filippiläiskirjeen.

Tämän jälkeen Raamatusta ei löydy tietoa siitä, miten Paavalin loppuelämä meni. Siitä ollaan yhtä mieltä, että hän kärsi marttyyrikuoleman Roomassa, mutta oliko se vuonna jo vuonna 63 vai vasta vuonna 67? Joidenkin lähteiden mukaan Paavali matkusti Espanjaan vuonna 63. Vuosina 64-66 hän olisi käynyt Kreetan, Vähä-Aasian, Makedonian ja Kreikan seurakunnissa. Vuonna 67 hän olisi toistamiseen vankina Roomassa ja kärsisi marttyyrikuoleman.

Varmuudella emme siis voi asiaa tietää. Joka tapauksessa Paavali kuoli uskonsa tähden. Vainoajasta tuli vainottu. Hänen elämäntarinansa on hyvin puhutteleva. Hänen opetuksistaan ja kirjoituksistaan saamme ammentaa paljon ymmärrystä ja viisautta omaan elämäämme. Hän oli rakas veljemme, jonka saamme tavata taivaan kirkkaudessa. Mistähän silloin jutellaan?

Pekka

2. Sam. 4

Apt. 27

Paavalilla alkaa vaivalloinen matka kohti Roomaa. On vastatuulta ja myrskyä. Aurinkoa ja tähtiä ei näy moneen päivään. Lopulta kaikki toivo selvitä hengissä on menetetty. Silloin astuu esille Paavali, joka kertoo enkelin ilmoituksen ja siten rohkaisee kaikkia. Lopulta kaikki pääsevät turvaan, vaikka siinäkin on omat mutkansa matkassa.

Jokaisen elämässä on jossakin vaiheessa vastatuulta ja myrskyä. Toivokin saattaa kadota elämän myrskyissä. Mikä silloin auttaa? Mistä voi saada rohkaisua?

Paavali kirjoittaa laajasti oman elämänsä taisteluista 2. Korinttilaiskirjeessä. Esimerkiksi luvuissa 4-6 (4:7-6:13) nämä taistelut tulevat hyvin esille. Teksti on varsin pitkä. Itselleni tästä kuitenkin jää päällimmäiseksi mieleen se, missä katseeni on: onko se oman elämän myrskyissä tai vaikeuksissa vai taivaassa (2. Kor. 4:18).

Jeesuksen omina meillä on mahdollisuus kääntyä hänen puoleensa ja huutaa apua. Oikeastaan paremminkin meillä yhdessä on mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen ja huutaa apua. Ei kannata jäädä yksin vaan tulla sinne, missä yhdessä rukoillaan. Toivottavasti sinulla on sellainen paikka.

Pekka

2. Sam. 3

Apt. 26

Paavali saa mahdollisuuden puolustautua juutalaisten syytöksiä vastaan. Puhe on pitkä, perusteellinen ja vaikuttava. Paavalin elämäntarina on Raamatussa yksi puhuttelevimmista. Arvovaltaisten kuulijoiden reaktiot ovat mielenkiintoisia. Toinen on sitä mieltä, että Paavali on järjiltään. Toinen taas kieltäytyy ottamasta vastaan hyvän sanoman Jeesuksesta mitätöimällä sen, mitä Paavali on sanonut.

Mitkähän ovat nykyisin yleisimpiä syitä olla uskomatta Jeesukseen? Valitettavasti tämä kysymys ei koske pelkästään ihmisiä, jotka eivät ole kohdanneet Jeesusta. On myös ihmisiä, jotka luopuvat seurakuntayhteydestä ja ehkäpä jopa uskostaan. Marko Jauhiainen kirjoitti Ristin Voitossa 25.8.2023 mielenkiintoisen artikkelin siitä, miksi ihmiset tipahtavat seurakuntayhteydestä. Seuraavassa on hyvin tiivis luettelo hänen tekemistään havainnoista:

• • pettymys karismaattiseen, jalustalle nostettuun auktoriteettiin
  • seurakunnan vinoutunut oppi
  • teologinen kriisi
  • arvottomuuden kokemus, kun syystä tai toisesta kokee olevansa toisen luokan uskova
  • tekopyhyys
  • vallan väärinkäyttö
  • seurakunnan kyvyttömyys auttaa ihmisen vakavassa kriisissä
  • seurakunnan jakautuminen

Näitä voisi mietiskellä pitkäänkin. Itselleni tästä tulee ajatus, että keskeistä on se, että seurakunnassa kaikkia voitaisiin pitää tavallisina ihmisinä hyvine puolineen ja puutteineen, koska sellaisia me olemme. Asetutaan rinnalle, kuunnellaan, rukoillaan, ollaan rehellisiä ja avoimia.

Pekka