Kategoria: Luemme Raamattua

2 Aik. 32

Kiitollisuus Jumalaa kohtaan muistuttaa meitä, keneltä olemme saaneet kaiken. Kiitoksen unohtaminen voi johtaa siihen, että ajattelemme saaneeni kaiken oman ansiomme perusteella. Ylpeilemme sitten omilla teoilla ja Jumala unohtuu. Jumala ei halua, että käännämme selkämme hänelle. Hän tietää ettemme selviä. Joudumme eksyksiin, emmekä löydä enää sellaista ravintoa, joka täyttää nälkämme. Ihmisvoima vie pois Kristuksesta ja armosta, sijaan tulee armottomuus ja oma ansio. Se perustus ei kestä. Sen takia kääntyminen Jumalan puoleen on ainoa tapa kestää vihollisen edessä. Häneltä olemme saaneet kaikki. Hänen ansiostaan olemme elossa, hänen ansiostaan olemme saaneet syntimme anteeksi, hänen voimallaan kestämme vihollisen edessä. Muistetaan olla luojallemme kiitollisia, hän on hyvä Jumala ja hyvän lähde.

Filem. 1

Karanneet orjan omistajalle osoitettu kirje tuo itselle mieleen puolustuspuheen kuolemaan tuomitun puolesta. Karanneen orjan omistaja olisi voinut halutessaan tappaa orjansa. Orjalla ei ollut mitään oikeuksia, hän oli toisen omaisuutta. Onesimus oli yleinen orjan nimi, nimi kuvasi orjaa, hän oli hyödyllinen omistajalleen. Kirje on taitavasti kirjoitettu puolustuspuhe ja kuvaa, miten Jumalan rakkaus on muuttanut radikaalisti ihmisten välisiä suhteita. Juutalainen Paavali kutsuu orjaa rakkaaksi ja korostaa Filemonille Onesimuksen olevan hänelle nyt veli. Paavali ei kuitenkaan käske Filemonia, vaan vetoaa Filemonissa yhteiseen rakkauteen, veljeyteen ja hyvyyteen, jonka Kristus on antanut.  Paavali jopa sanoo: laita Onesimuksen rike minun laskuuni, minä voin sen kantaa.

Uudessa testamentissa ei puhuta orjuutta vastaan, mutta kirje Filemonille osoittaa, että käytännössä orjuuden toteuttaminen perinteisellä tavalla oli mahdotonta. Veli ei voi orjuuttaa veljeä, mutta orjien tuli kunnioittaa omistajaansa veljeä, erityisellä kunnioituksella. Orjan ja omistajan välille tuli keskinäinen kunnioitus, vaikka orjan asema ei sinänsä muuttunutkaan. Orjaa alettiin pitää ihmisenä seurakunnan keskellä eikä kauppatavarana. Paavali sanat Onesimuksesta ovat koskettavat. ”Kovin rakas hän on minulle – kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!” Filemonin kirje on kaunis kirje Jumalan muuttavasta rakkaudesta. Jumalan rakkaus tekee ihmisten edessä hyödyttömästä ja arvottomasta ihmisestä hyödyllisen ja arvokkaan. Jumalan rakkaus muuttaa ihmisten välisiä suhteita, se on muuttanut kokonaisia yhteiskuntien arvojärjestyksiä, arvoasetelmia ja muuttaa edelleen. Rukoillaan tänäänkin Jumalan rakkauden muuttavaa voimaa meidän yhteiskuntaamme.

Mika M

2 Aik. 31

Hiskia teki uskollisesti sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Kaikessa, mihin hän ryhtyi, koskipa se sitten temppelin jumalanpalvelusta, lakia tai käskyjä, hän noudatti Jumalan tahtoa. Hän teki näin kaikesta sydämestään, ja niin hän menestyi.” 2. Aik. 31: 21. Uskollisuus hyvän tekemisessä on sellaista, jota kaipaa nähdä omassa elämässä, työssä ja seurakunnassa, ihmisten kesken. Jos ihminen tekee uskollisesti elämässään jotakin asiaa, niin hänestä pitäisi tulla hyvä asian tekemisessä. Jos uskollisuus on sitä, että tekee aina asiat mitä pitää eikä luista tekemisestään, niin senhän pitäisi tuottaa paljon hyvää ympärille. Oikean tekeminen, tuo minulle mieleen oikeudenmukaisuuden. Oikeudenmukaisesti toimiva ihminen ei väheksy ketään ihmistä, arvostaa kutakin ihmistä sellaisena kuin hän on.

Olen nähnyt tällaisia ihmisiä, joista oikein huokuu hyvän tekeminen. Minä olen saanut heiltä paljon hyvää elämääni. Tällaisten ihmisten seurassa on helppo hengittää, Hiskiaa kuvataan tällaisena ihmisenä. Kumpa voisin olla itsekin tällainen ihminen. Oliko Hiskia kuitenkaan aina oikeasti toimiva ja hyvää tekevä ihminen? Mehän olemme syntisiä ja väistämättä synti näkyy elämässämme. , Jospa tässäkin lauseessa näkyy se, miten Jumala näkee meidät Kristuksen sovitustyön kautta. Hän näkee meidät aina puhtaina ja vanhurskaina, hänen ansiostaan. Toisaalta hän myös näkyy elämässämme hyvänä, hyvä näkyy, vaikka vajavaisena. Vajavaisenakin Kristuksen hyvyys näkyy elämässämme. Hänen ansiostaan voimme tehdä hyvää ja ajatella hyvää itsestämme ja toisistamme.

Tit. 3

Pyrkimys ystävällisyyteen ja lempeyden osoittamiseen kaikille ihmisille riitelyiden sijaan ei voi tuoda oikein mitään muuta kuin hyvää mieltä toisille ja itselle. Paavali toteaa, että kaikenlainen typerä väittely on turhaa ja hyödyntöntä. Ihmiset näkevät erilaiset asiat eri tavoin, eikä niistä kiistely edistä toisen hyvää. Toinen haluaa tehdä eri asioita kuin toinen, eri tavoin kuin toinen, päämääränä meillä on kristittyinä kuitenkin sama, usko on sama ja evankeliumi on sama. Keskitytään pelastajamme tekoon. “Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.”

Mika M

2 Aik. 30

Jumalan anteeksiantamista on vaikeaa ymmärtää. Vanhassa Testamentissa on lueteltu Israelin kansan kohdalla monia monia erilaisia syntejä, joita he tekivät. Nämä synnit olivat ulkonaisia tekoja. Uudessa Testamentissa synti listaan lisätään vielä meidän kaikki ajatuksemme ja sanamme. Jokaisen meistä on tunnustettava syntisyytemme Jumalan edessä. Kun ymmärrämme syntisyytemme, niin meidän on vaikea käsittää Jumalan anteeksiannon määrää. Onko oikeasti kaikki synnit annettu anteeksi, kun uskomme. Yhtenä päivänä kuuntelin erään ystäväni selitystä, miksi hän luopui uskostaan. Hän luetteli yhtenä syynä, että kaikki synnit ovat liian helposti kuitattu, ihmisen pitää kantaa oma vastuunsa eikä sälyttää vastuuta jonkun toisen päälle, En alkanut väittelemään hänen kanssaan, koska olimme jo aikaisemmin keskustelleet monet kerrat asioista. Mieleeni tuli, että meidän on vaikeaa hyväksyä armoa. Helpompaa olisi jos emme olisi kiitollisuuden velassa, vaan joutuisimme hyvittämään teoilla syntimme edes jollakin teolla. Lisäksi on vaikeaa ottaa vastaan anteeksiannon lahjaa, on vaikeaa hyväksyä, että kaikki menneet teot on annettu anteeksi. Anteeksiantohan ei tarkoita oman vastuun pakenemista. Armo kuitenkin tarkoittaa, että Kristus on kantanut syntimme ristillä. Kaikki on annettu yksinkertaisesti anteeksi uskon kautta. Kannan syntisten tekojeni seurauksia, mutta voin hyväksyä, että olen Jumalan lapsi, jolla on armahtava Isä. Isäni ei hylkää minua, vaan antaa anteeksi, kun käännyn hänen puoleensa. Hän on itse Kristuksessa kantanut syntimme, syyllisyytemme, taakkamme.  Minun on vain käännyttävä hänen puoleensa ja ottaa vastaan anteeksiannon lahjana. Tänäänkin minun tulee taas se tehdä ja saan armon osakseni.

Tit. 2

Terveeseen oppiin kuuluu kaikin voimin hyvän tekeminen. Paavali kehottaa Titusta johtajana olemaan esimerkki hyvän tekemisessä. Terveessä opissa on läsnä armollinen ja hyvä Jumala. Jumalan armon ymmärtäminen johtaa elämään, jossa armahtaa toisia. Armolliset sanat ja teot edistävät hyvää toisen ihmisen elämässä. Vapaus kaikesta vääryydestä johtaa hyviin tekoihin. Mitä kaikkea vapaus vääryydestä voi olla? Itselle tulee mieleen hyvin pieniä, mutta mielestäni tärkeitä asioita tai tekoja, jotka edistävät hyvää. Jos teen työni mahdollisimman hyvin, niin edistän hyvää toisten elämässä. Omassa työssäni kohtaan paljon nuoria ihmisiä. Jos sanoillani rohkaisen heitä niin voin mahdollisesti edistää hyvää heidän elämässään. Toisinaan joudun sanomaan heille myös ikäviäkin asioita, muistuttaa tekemättömistä tehtävistä. Kuitenkin tuntuu, että ihmisten rohkaiseminen tekemään omia valintoja on ollut hedelmällisempää kuin asioiden tekemättä jättämisestä muistuttaminen. Lannistavilla sanoilla on lyöty monesti leima varsinkin nuoren mieleen, joka on voinut jopa estää hyvien asioiden tapahtumisen hänen elämässään ja voinut jopa katkeroittaa hänen mielensä. Monia tällaisia ikäviä tarinoita on joutunut lukemaan lehdistä. Terveen opin mukainen opetus yhdessä sitä todistavan elämän kanssa johtaa ihmiset Jumalan hyvyyden äärelle, hänen armonsa ja rakkauden luokse. Kaikessa tulee kuitenkin muistaa Jumalan armo itseä ja toisia kohtaan, rehellisyys omien virheiden, syntien tunnustamisessa tuo aina armon puhdistavalle lähteelle.

Mika M