Kategoria: Luemme Raamattua

1. Sam. 11

Apt. 3

Pietari korosti Jeesusta ramman parantumisen yhteydessä. Hän sanoi rammalle: “Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Kun temppelissä paikalla olleita ihmisiä alkoi kerääntyä paikalle, niin Pietari alkoi puhua ja sanoi mm. näin: “Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle…Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.” Pietari ei korostanut omaa osuuttaan millään tavalla. Pietari käänsi parantumisen mahdollisuudeksi julistaa hyvää sanomaa Jeesuksesta.

Osallistuin pari viikkoa sitten New Wine -tapahtumassa Himoksella Mark A:n seminaariin, jossa teemana oli parantuminen. Siitä mieleeni jäi asia, joka koski uskon merkitystä. Joku kysyi, että miten rukoilla vaikeiden sairauksien puolesta. Mark sanoi, että kannattaa rukoilla sen mukaan, kuin on uskoa. Voin esim. rukoilla, että kivut helpottaisivat tai että parantumista tapahtuisi pitemmän ajan kuluessa. Olen huomannut, että itselläni riittää uskoa siihen, että Pyhä Henki toimii rukoillessamme seurakuntana toistemme puolesta. Mutta uskoni alkaa horjua, kun rukoilen yksin jonkun puolesta. 

Mark sanoi, että hän on nähnyt monien parantuvan. Tämä puolestaan johtuu vain siitä, että hän on rukoillut lukemattomien ihmisten puolesta. Parantuminen on monisyinen asia. Kun rukoilemme rakastavalla asenteella, niin rukous saa aina aikaan jotain hyvää. 

Mika

1. Sam. 10

Apt. 2

Pyhän Hengen vuodatus tapahtui aamulla klo 9. Ajankohta kertoo osaltaan siitä, että kyseessä oli Isän suvereeni teko. Kyse oli vahvasta kokemuksesta, mutta ei tunteilusta. Kaikki paikalla olleet saivat saman kokemuksen, johon liittyi Jumalan voiman todellisuus ja Pyhän Hengen tuleminen lähelle. He täyttyivät Hengellä. Kun Apostolien tekoja lukee eteenpäin, niin voi havaita Hengellä täyttymisiä tapahtuneen usein tuon päivän jälkeenkin.

Osallisuus Pyhästä Hengestä vaikutti Pietarin palvelutyöhön ratkaisevalla tavalla. Pietarin puheen seurauksena sanotaan noin 3000 ihmisen kääntyneen Jeesuksen seuraajiksi. Pietarin puheessa on kohta, joka liittää yhteen uskon, kasteen ja Hengellä täyttymisen, 2:38. En näe tarpeelliseksi yrittää määrittää näiden ajallista järjestystä. Nämä kaikki kolme asiaa kuuluvat Jeesuksen seuraajan pakettiin. 

Luvun loppuosa on myös hyvin tuttu, 2:42-47. Tästä jaejaksosta nousee KohtaamisPaikassa käytetty tiivistys kolmesta kasvun suunnasta: UP, IN ja OUT. Seurakunta ylisti ja rukoili yhdessä (UP), he jakoivat elämäänsä toistensa kanssa (IN) ja ottivat joka päivä vastaan uusia ihmisiä (OUT). Täydellistä seurakuntaa ei ole olemassa, mutta nämä periaatteet auttavat meitä oikeaan suuntaan.

Mika

1. Sam. 9

Apt. 1

Kolmen vuoden opetuslapseuskoulu oli takana ja Jeesus antoi ymmärtää, että vielä tarvittiin osallisuus Pyhästä Hengestä. Pyhää Henkeä tuli odottaa. Se oli aktiivista odottamista, opetuslapset ja muut Jeesuksen lähimmät seuraajat rukoilivat noina päivinä yläsalissa. Helluntai oli ainutkertainen tapahtuma, mutta näkisin Pyhän Hengen odottamisen olevan tärkeää myös meille. Odottamiseen liittyy avoimuus ja kaipaus Hengen työlle. 

On oikeastaan aika hämmästyttävää, että Jeesuksen seuraajien joukko ei tuossa vaiheessa ollut kovin suuri. Apostolit olivat ydinryhmä. Helluntaipäivänä koolla oli 120 ihmistä ja Jeesus ilmestyi ylösnoustuaan noin 500 ihmiselle. Helluntain jälkeen tapahtui moninkertaistuminen tuon ydinjoukon kautta. Minua tämä muistuttaa siitä, että hengellisessä työssä ei pidä tavoitella ensisijassa isoja määriä, vaan kasvattaa ja varustaa sitoutuneita Jeesuksen seuraajia. 

Lukiessani tätä tuttua lukua huomioni kiinnittyi jakeisiin 9-11. Jeesus antoi edellä lähetystehtävän ja saman tien hänet otettiin taivaaseen pilven viemänä. Opetuslapset jäivät katsomaan taivaalle, että vieläkö Jesuksen näkisi. Jos olisin ollut tuossa tilanteessa, niin olisin varmasti jäänyt katselemaan ja ihmettelemään tapahtunutta. Mutta enkeli palautti opetuslapset nopeasti siihen, että menneeseen ei kannata jäädä. Oli aika mennä eteenpäin odottamaan Pyhää Henkeä. 

Mika