Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kor. 5
Oijoi! Nyt tuli heti oman viikon kärkeen tämmöinen luku, jossa on valtavasti hyviä juttuja. Yritän rajoittaa ajatusvyöryä.

”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2. Kor. 5:19, RK-käännös). Jumala kaipasi sovintoa itsensä ja maailman välille. Jeesus annettiin meidän käsiimme uhrattavaksemme:
”Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt. Mutta Jumala herätti hänet…” (Apt. 2:23-24)

”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:21)
Tämä mielestäni yksi parhaista jakeista avaamaan sovitusta ja sen kokonaisvaltaisuutta. Meidän syntimme siirretään Kristukseen ja me saamme Jumalan vanhurskauden. Valtavaa! Autuas vaihtokauppa!

Tätä Jumalan valmiiksi tekemää sovintoa meidät on lähetetty levittämään: ”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20)

2. Kun. 12
Kuningas Jooas määräsi pappeja käyttämään temppeliin tuodut rahat temppelin vaurioiden korjaamiseen. Rahoja ei kuitenkaan käytetty siihen tarkoitukseen. Teksti ei selitä, minne rahat menivät. Tässä ilmenee tämän ajan otsikoistakin tuttuja epäselvyyksiä rahankäytössä. Sitten Jooas luo systeemin, jossa rahankäyttöä valvotaan ja sitä myöten homma alkaa toimia. Raha on yksi eniten käsitellyistä teemoista Raamatussa. Raha ja sen käyttö on niin yksilö- kuin yhteisötasollakin läpeensä hengellinen ja Jumalan silmissä tärkeä asia.

Joskus kaikenlainen byrokratia ja tarkkuus raha-asioissa ärsyttää. Eikö nyt voitaisi hoitaa hommat vaan yksinkertaisesti ja luottaa ihmisiin? Kuitenkin, kun ihmiset ovat toimimassa, niin virheitä tai väärinkäytöksiä tapahtuu vahingossa tai tarkoituksella. Yhdistysten rahankäytön seuraamista määrittää yhdistyslaki, jolla näitä epäselvyyksiä yhdistyksen raha-asioissa pyritään ehkäisemään. Monen toimijan hommat ovat kaatuneet epäselvyyksiin tai väärinkäytöksiin raha-asioissa. Siksi KohtaamisPakkana tahdomme olla tarkkoja ja läpinäkyviä raha-asioissa. Olen valtavan kiitollinen KohtaamisPaikan tuki ry:n hallitukselle, joka näitä asioita hoitaa meillä kaikenlaisten muiden vastuiden ohella. Teette tärkeää työtä. Kiitos!

Topi

2. Kun. 11

2. Kor. 4

Viikon viimeisen Uuden testamentin kohdan viimeiset jakeet kuuluvat seuraavasti: ”Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.” (Jakeet 16-18) Voisi ajatella, että Paavali puhuu tekstissä siitä, millaisesta perspektiivistä maallisia asioita kannattaa katsella. Katsommeko asioita vain lyhytnäköisesti, omaa näkökulmaamme painottaen vai olemmeko valmiita katsomaan kauemmas, yli oman ymmärryksemme?

Mielestäni Raamatun pohjalta ei voi sanoa, että tämän elämän asioilla ei olisi väliä, sillä niillähän on väliä niin paljon, että Jumala vaatii meistä jokaisen tilille siitä, miten olemme tämän elämämme käyttäneet. Kauemmas katsominen ei siis voi tarkoittaa sitä, että unohtaisimme elää nyt: tehdä oikein, rakastaa ja olla kiitollisia juuri nyt. Mutta kauemmas katsominen muistuttaa meitä siitä, että emme elä tätä hetkeä varten, vaan jotain suurempaa ja parempaa varten.

Oli elämässä hyviä tai pahoja asioita, kaikki ei ole tässä, ja se on tärkeä muistutus molempiin tilanteisiin. Hyvinä hetkinä se muistuttaa meitä siitä, että emme juurru liiaksi maalliseen, sillä täällä koi ja ruoste tekevät tuhojaan. Lisäksi liika kiinnittyminen maalliseen ajaa ihmisen uskoakseni lopulta ahdinkoon, sillä tarvitsemme elämälle syvällisempää merkitystä kuin vain nykyhetken ja oman onnemme. Voisikohan tämä olla syy sille, miksi erityisesti länsimaiset nuoret voivat nykyään hyvin huonosti? Huonoina hetkinä kauemmas katsominen puolestaan antaa toivoa siitä, että Jumala ei ole unohtanut meitä, että lopulta kaikki vielä selviää. Saamme voimaa jatkaa, kun tiedämme, että jossain odottaa jotain monin verroin parempaa kuin tämä elämä.

Jospa saisimme kauemmas katsomisesta voimaa myös tulevaan viikkoon. Siunausta sinulle sinne, mitä ikinä se pitääkään sisällään!

Esteri

2. Kun. 10

2. Kor. 3

Päivän Uuden testamentin kohdassa kerrotaan uuden liiton kirkkaudesta vanhan liiton rinnalla. Erityisen kaunis on jae 17: ”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” Koko tekstin pointtina tuntuisi olevan ajatus siitä, että vanhassa liitossa vanhurskaus perustui lain suorittamiseen – uudessa liitossa sen sijaan vanhurskaus perustuu lahjaan ja suhteessa elämiseen.

Kristittyjä voidaan aina toisinaan moittia lakihenkisyydestä. Tätä olisi varmasti hyvä joskus pysähtyä miettimään porukalla. Mitä tarkoittaa lakihenkisyys ja miten se ilmenee? Voiko ”lakihenkisyys” olla joskus jotain, mikä onkin oikeasti hyvää? Mielestäni nämä ovat tärkeitä kysymyksiä maailmassa, jossa emme koskaan pääse synnistä täysin eroon. Miten paljon meidän pitää yrittää uudessa liitossa? Mitä mieltä sinä olet? Voisitko käydä asiasta keskustelua jonkun kanssa?

En ole aivan varma, mitä kysymyksiin pitäisi vastata, mutta siitä olen varma, että itse olen hardcore lakihenkinen ihminen. Mitäpä muuta sitä voisikaan tunnolliselta suomalaiselta odottaa. Vaikka en pysty lukemaan Raamattua mitenkään vain armon näkökulmasta käsin, olen oppinut ajattelemaan, että lakihenkisyyteen taipuvan on erityisen tärkeää tietoisesti nähdä Raamatussa ne kohdat, jotka puhuvat armosta ja vapaudesta. Jos olet yhtään samanlainen, niin kehotan sinuakin: etsi Raamatusta aivan erityisellä tavalla rakkautta ja armoa, sillä kyllä siellä sitä on.

Esteri