Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 16

Kuningas kuninkaan jälkeen niin Israelissa kuin Juudassa kansoineen vihastuttivat Jumalan tyhjänpäiväisillä epäjumalillaan. Tyhjänpäiväisen erottaminen olisi elämässä tärkeä ominaisuus ja taito. Miten paljon tyhjänpäiväiseen tulee kuluttaneeksi energiaa. Hengellisesti ajateltuna lunastuksen ansiosta meidän hölmötkin valintamme on Jeesus ostanut omakseen, joten katumusharjoituksia ja jälkivoivotteluja ei tarvitse harjoittaa.

1. Kor. 3

Korinttiin oli syntynyt puolueita, kuka oli kenenkin puolella. Tällainen on niin tyypillistä meille ihmisille. Ryhmitymme ja asetamme itsemme erilaisiin linnoituksiin. Paavali ei asetu tukemaan mitään ryhmittymää, vaan korostaa erilaisia rooleja seurakunnan kasvussa. On erikseen istuttajat ja kastelijat. Lisäksi Paavali muistuttaa korinttilaisia, että tämän maailman viisaus on Jumalan silmissä hullutusta. Seurakuntaakaan ei johdeta inhimillisillä logiikoilla tai toiminnan arvoa tai tulosta mitata määrillä. Älköön siis kukaan kerskailko, oli Paavalin ohje.

Kuulin joskus jostain seurakunnasta, joka oli lopettanut kaiken toiminnan, ainoastaan rukoiltiin. Rukoustyö ei ole millään tavoin inhimillisesti mitattavissa. Jatketaan rukousta erilaisten asioiden ja ihmisten puolesta, saatamme olla istuttajia ja kastelijoita jopa samanaikaisesti.

Pirkko

1. Kun. 15

No nyt oli yksi kuningas, joka teki hyvää Herran silmissä. Hän puhdisti pakanallisia asioita maasta. Siinä sai epäjumalia palvova isoäitikin kyytiä. Herran seuraaminen voi jakaa sukua, aina ei ihan näin jyrkästi tokikaan. Mustavalkoisuus, joko tai, on pohjimmiltaan näissä hengellisissä asioissa tosiasia. Ihminen on joko Jumalan puolella tai häntä vastaan. Näin jyrkkää kannanottoa ei aivan joka paikassa voi ääneen lausua, mutta asia ei muuksi muutu. Jakolinjan tekijänä ei ole ihminen eikä ihmisviisaus, vaan ihan Jumala itse. Pahoittelen, jos tämä aiheuttaa reaktiota.

1. Kor. 2

Tässä luvussa Paavali perustelee omaa toimintaansa korinttilaisten keskuudessa. Korinttilaiset olivat siis tottuneet kuuntelemaan puheita, jotka olivat arveluni mukaan sisältäneet ihmisviisautta, filosofiaa. Filosofian oppilaitoksiakin oli kaupungissa. Paavali pitäytyi kertomansa mukaan perustavan laatuisessa evankeliumissa eikä lähtenyt mukaan korkealentoisiin ihmisviisauksiin ja pyörittelyihin, joihin hän koulutuksensa puolesta olisi varmaan kyennytkin. Paavali puhui Jumalan salattua, kätkettyä viisautta. Luvun lopussa hän haastaa kuulijoita kysymällä, kuka on tullut tuntemaan Jumalan mielen, niin että voisi neuvoa häntä. Ihmisen oma ja käsittääkseni korinttilaisten viljelemä viisaus saa tästä mittasuhteen.

Pitäytyminen näemmä evankeliumin perusasioissa riittää – olemme yksikertaisesti Jeesuksen seuraajia, kukin omalla paikallaan.

Pirkko

1. Kun. 14

Sekä Israelin kuin Juudankin kuninkaat tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Paha oli käsittääkseni pohjimmiltaan sitä, ettei Israelin Jumala saanut asemaa valtion johdon prioriteeteissa. Johtajalla on vastuu, hänen valintojaan seurataan. Mikä kumma se oli ja on, että ns. epäjumalat ja niiden palvonta oli ja on helpompi valinta kuin palvoa Raamatun kaikkivaltiasta, armahtavaa ja rakastavaa Jumalaa?

1. Kor. 1

Korintto tai nykyisin sanotaan Korintti, oli tuohon aikaan lähdekirjani mukaan Kreikan huomattavin kaupunki. Rikas kaupunki, jossa ylellisyys, irstailu ja siveettömyys rehottivat suuressa teollisuus- ja merenkulkuyhteisössä. Ihmiset kuluttivat aikaansa turnajaisissa ja puheitten kuuntelussa. Korinttilaisten jumalat olivat huvituksen ja himon jumalia. Korintissa oli myös suuri juutalaissiirtokunta, joka toteutti lujaa moraalia ja piti kiinni uskonnollisista käsityksistään.

Paavali meni Korinttiin teltantekijäksi, Apt 18 kertoo tästä. Paavali tutustui Priskillaan (edellä Priska) ja Akvilaan, jotka olivat juutalaisia teltantekijöitä. Evankeliumin työ alkoi synagogassa. Ja kas kummaa, seurakunta alkoi syntyä.

Tässä luvussa 1 kiinnitin huomiota, että Paavali kiittää Jumalaa, että korinttilaiset ovat rikastuneet Kristuksessa, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa. Rikkaassa kaupungissa siis voi rikastua, mutta nyt Jumalan armossa. Kokeneet puheitten kuuntelijat olivat saaneet evankeliumista uutta kuultavaa, joka oli muuttanut heitä. En lakkaa ihmettelemästä tätä muutosta. Muutos oli koskenut juutalaisten lisäksi kreikkalaisiakin. Vuosikymmenien uskossa olemisen jälkeenkään en käsitä Jumalan Sanan muuttavaa voimaa. Ihmetellään sitä tänään.

Pirkko