Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 13

Tässä luvussa on erikoinen kertomus Jumalan miehestä, joka oli lähetetty tuomaan viestiä valtion päämiehelle. Paluumatkan alkaessa paikallinen vanha profeetta huijasi ja houkutteli Jumalan miehen toimimaan toisin kuin Jumalan miehen olisi saamansa ohjeiden mukaan pitänyt toimia. Outo tarina. Millaisin motiivein vanha profeetta päätyi valehtelemaan vieraalle, Juudasta tulleelle Jumalan miehelle.

Tästä on opittavana periaate, ettei Jumalan Sanaa vastaan olevat ns. profetiat ole vastaanottamisen arvoisia.

Room. 16

Roomalaiskirjeen viimeinen luku sisältää Paavalin terveisiä monille ihmisille. Samalla hän kiittelee heitä. Terveisien saaminen on lohduttavaa ja kannustavaa. Se on viesti, että joku ajattelee ja tukee, ehkä rukoileekin puolestamme.

Nyt minut pysäytti Priska ja Akvila, joille Paavali lähetti terveisiä ja joita Paavali kiitteli rohkeudesta, he olivat ilmeisesti olleet kuoleman vaarassa Paavalin takia.  Samalla Paavali lähetti terveisiä heidän kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.

Mitä meidän kodeissa voisi tehdä? Millä tavalla minun ja sinun koti voisi olla seurakunnan kokoontumispaikka? Alkuun minua nolotti kutsua kohtaamisryhmää meille, kun meillä ei ole hulppeaa omakotitaloa vähintään kahdessa kerroksessa tai kylpyhuonetta kummempia ylellisyyksiä. Kun ensimmäisen kerran naisten kohtaamisryhmä sitten kokoontui meillä, mies sanoi, että meillä tuntui Jumalan läsnäolo. Tavallinen lähiön kerrostaloasuntokin siis toimii kotina, johon seurakunta voi kokoontua. Joissain maissa on  tilanne, että ainoastaan kodeissa pystyy kokoontumaan, hiljaa ja varoen sielläkin. Ehkä Priska ja Akvilakin ottivat turvallisuusriskin. Meillä on vielä mahdollisuus antaa kotejamme käyttöön. Kotikokoontumisissa ehkä yhteyden rakentuminen on kaikkein helpointa. Testaamisiin.

Pirkko

1. Kun. 12

Room. 15

Kohtaamisen kauneus

“Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä” (2). Mikä on hyväksi ja vahvistaa seurakuntaperhettä? Vaikka ei tuntisikaan vielä toista paremmin, voi lähteä liikkeelle perustarpeista eli tarpeesta tulla rakastetuksi, kohdatuksi eli nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi ilman ehtoja. Yhteyttä ja ystävyyttä kaipaa myös jokainen. Jokainen vuorovaikutussuhde voi olla luonteeltaan arvostusta välittävä. Siksi rohkeasti kohtaamaan uusia tai jo tuttuja ihmisiä! 

Toinen hyvä ja vahvistava asia on tietenkin armon kokemukset. Niitä on tarjolla kohtaamisissa Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Armo vapauttaa olemaan oma itsensä ja kasvattaa myös rakastamaan itseään ja lähimmäistä. Armo antaa myös luvan olla keskeneräinen ja epätäydellinen ja tulla siitä huolimatta hyväksytyksi ja rakastetuksi. Voisinkohan kasvaa niin vahvaksi, että uskaltaisin olla heikko? Tällaisia arvo- ja armokokemuksia voimme varmaan KohtaamisPaikan kohtaamisissa viljellä ja varjella? 

Sitten takaisin Paavaliin. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten kutsumustietoisena Paavali eli pakanain apostolin elämän. Olihan hän saanut erityisen kutsun “salaiseksi aseeksi” kohtaamisissa Jeesuksen kanssa, mutta se uskollisuus ja rakkaus, jota hän osoitti kirjeissään seurakunnille, on ihailtavaa. Hänellä oli maailmanlaaja näky evankelioinnissa ja halu viedä evankeliumia niille seuduille, jossa hänen nimeään ei vielä tunneta. Tavoitteena ja strategiana oli saavuttaa maailman kansat kuuliaisiksi , puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla. Lopuksi hän pyysi roomalaisilta tukemaan häntä tässä taistelussa rukouksen avulla,  ja sinne Roomaan hän sitten kerran päätyi itsekin ja perimätiedon mukaan kuoli marttyyrikuoleman Neron vainoissa. Työ on vielä kesken ja siihen Paavali varmaan meitäkin kutsuu mukaan!

”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo” (13).

Juha

1. Kun. 11

Room. 14

Autuaita ovat rauhantekijät

On tärkeää oppia hyväksymään erilaisuutta sekä mielipiteissä että elämäntapa-asioissa. Tulokkaan on vaikea tulla ja kiinnittyä seurakuntaan, jos heti joutuu paineen alle ja huomaa, ettei häntä oikein hyväksytä joukkoon. Bless – Belong – Believe -Behave järjestys on hyvä muistaa kun tutustumme uusiin ihmisiin. Täytyy luottaa, että armo kasvattaa.  Vapauteen Kristus vapautti meidät ja meistä jokainen on itse vastuussa Jumalan edessä. “Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (17). 

Heikkouskoisilla voi olla usein aika ankaria käsityksiä, ja he haluavat elää kurinalaisesti ja varovasti välttäen epäpuhtauksia ettei vanha elämä vie takaisin menneeseen. Vahvoja ovat ne, joilla on suuri Vapahtaja. He luottavat Kristukseen enemmän kuin ulkonaisiin tapoihin tai merkkeihin. Vahvan uskon vaarana on tuomita toiset lakihenkisiksi ja ahdasmielisiksi kristityiksi. Vahvojen on kestettävä heikkojen vajavuuksia, mutta ajattelen myös, että kummassakin tapauksessa olisi löydettävä keskinäinen kunnioitus ja annettava asioiden olla omantunnon kysymyksiä. Paavalin opetus etsii yhteyttä näiden kahden välille. “Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistakaamme toisiamme (19).

Nykyisin ei tämä aihealue ehkä ole niin keskeinen uskovien elämässä. Ne, jotka ovat kokeneet lakihenkisyyden tai liiallisen vapauden ahdistavaksi, ovat toivottavasti löytäneet omannäköisensä seurakunnan kodikseen.  Sen sijaan uusia erottavia asioita on tullut tilalle, joten jännite säilyy. 

“Säilytä sinä oma usko Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä uskoo oikeaksi” (22).

Juha