Minulle tämä kohta puhuu siitä, että emme ole sen vähempiarvoisia kuin Jeesus on Jumalalle. Olemme kuninkaallisia, Jumalan lapsia ja hänen palvelijoitaan, joille hän on uskonut Jumalan maailmanlaajuisen perheen ja osaltamme myös uusien Jumalan lasten ”synnytyksissä” auttamisen ja kasvattamisen.
Tehtävä on niin suuri, itse asiassa inhimillisesti mahdoton, että tarvitsemme välttämättä Jumalaa joka käänteeseen:
Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. (Matt. 10:9).
Hengellinen työ on niin tärkeää, että Jeesus pitää itsestään selvänä, että sen tekijöiden tulisi saada myös ylläpito ja elatus. (työmies on ruokansa ansainnut). Toinen näkökulma on se, että kun hengellisen työn tekijät ovat riippuvaisia kannattajistaan, he joutuvat samalla riippuvuuteen toisista ihmisistä ja Jumalan huolenpidosta.
Suuri kutsumus ja ja tehtävä tuovat vastuuta. Sen vuoksi emme myöskään pääse helpommalla kuin Jeesus.
”Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä” (jakeet 24 – 25).
Himoksen New wine-tapahtumassa kuluvan viikonlopun aikana olen saanut moneen otteeseen huomata, että tämä tehtävä ei kuitenkaan ole raskas. Jeesus kantaa tehtävää, ”iestä”, kanssani ja on se valtavasti vahvempi osapuoli. Käytännössä asiat voivat olla hyvinkin monimutkaisia ja inhimillisesti kuormittavia. Jeesuksen mukana olo muuttaa sisäisen olon ja perspektiivin toivon perspektiiviksi.
Heli