Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 39

1. Kor. 13

Nyt seuraa uusinta vuodelta 2015. En tiedä, kuinka moni muistaa tämän, mutta näin kirjoitin raamatunlukuohjelmassa 20.8.2015 häävalmisteluista, joita teimme rakkaan vaimoni Tuulan kanssa kihlaparina monia vuosia sitten:

”Uudenvuodenaattona 1989/1990 rukoilimme yhdessä häävalmisteluiden ja yhteisten suunnitelmiemme puolesta. Tuula koki, että hän haluaisi ottaa ns. mannalapun (pienessä muovirasiassa oli pieniä paperinpaloja, joihin oli kirjoitettu raamatunkohtia). En ollut ajatuksesta kovin innostunut, mutta suostuin siihen lopulta. Rukoilimme, että Jumala voisi meille puhua rasiasta vedetyn mannalapun ja siihen kirjoitetun raamatunkohdan kautta. En muista, kumpi meistä veti lapun, mutta siihen oli kirjoitettu Psalmi 39, jonka otsikkona on elämän katoavaisuus. [–]

Raamatunkohta oli melkoinen järkytys siinä tilanteessa, kun mietimme – vielä varsin nuorina ihmisinä – yhteistä elämäämme ja tulevaisuuttamme. Eihän tämä voi olla näin! Otetaan toinen lappu! Niin tehtiin. Lapussa luki Jaak. 4:7–10. Entistä pahempaa! Muistaakseni rasia lappuineen meni saman tien roskiin. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minä olen mannalappuja vetänyt.

Ihmeellistä kuitenkin on, että olen monta kertaa palannut näihin raamatunkohtiin. Nyt uskon, että Jumala puhui silloin, mutta itse en ollut valmis hyväksymään ja kuuntelemaan Hänen puhettaan. On tärkeää, että ymmärrämme maallisen elämämme rajallisuuden ja katoavaisuuden. Silloin voimme ehkä paremmin ymmärtää jokaisen päivän ja hetken ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä voisi olla suunnitelmia, tavoitteita ja unelmia. Totta kai niitä saa olla, mutta meidän on samalla tunnustettava se, että ne voivat toteutua vain, jos Herra niin suo (vrt. Jaak. 4:13–15).”

”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13: 12-13)

Pekka

Ps. 38

1. Kor. 12

Seurakunnassa ja sen rakentamisessa tarvitaan monenlaisia lahjoja. Inhimillisille lahjoille on varmasti käyttöä, mutta seurakunnassa erityistä on se, että Pyhä Henki jakaa ja ottaa käyttöön erilaisia lahjoja. Näin Paavali kirjoittaa (1. Kor. 12:7): ”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.”

Monesti voi seurakunnan keskellä tuntua, ettei minulla ole mitään annettavaa yhteiseksi hyödyksi. Paavalin sanojen perusteella tämä tuntemus ei pidä paikkaansa – se ei ole totta. Koska Pyhä Henki asuu seurakunnan keskellä ja koska Pyhä Henki on jokaisessa, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi (jae 3), jokaisella on jotakin annettavaa. Se voi olla pientä tai suurta, näkymätöntä tai näkyvää. Tärkeää on, ettemme vertaile itseämme toisiin, vaan teemme uskollisesti sen, mihin Pyhä Henki kutsuu meidät, koska tarvitaan niin monenlaisia lahjoja. Omalla paikallamme, omaa lahjaa käyttämällä voimme kasvaa ja rohkaistua, ja samalla rohkaista toisia.

Pekka

Ps. 37

1. Kor. 11

Psalmista 37 tulee mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne, jossa oli tehtävä aika iso päätös muutaman päivän sisällä. Rukoilin, että Jumala voisi siihen tilanteeseen jollakin tavalla puhua. Seuraavana päivänä tai ylihuomenissa luin psalmia 37 lukusuunnitelman mukaan. Sieltä tuli vastaus yksittäisestä jakeesta hyvin selkeästi ja kirkkaasti. Asian luonteen vuoksi en voi mainita jaetta enkä edes asiaa. Joka tapauksessa se oli valtavan iso rukousvastaus.

Tietyllä tavalla ihmeellistä oli, ettei tuossa tilanteessa ollut mitään ihmeellistä. Luin Raamattua ihan samalla tavalla kuin teen joka päivä. Ihmeellistä kuitenkin oli, että juuri tuo kohta tuli juuri siihen hetkeen, jossa apua tarvitsin. Ajoitus oli täydellinen.

Oma johtopäätökseni on, että kannattaa siis lukea Raamattua. Ja kannattaa lukea sitä sillä odotuksella, mitä Jumala juuri tänään halua puhua sanansa kautta. Monesti arkiaamuina unenpöpperössä ainakin itseltäni tämä tahtoo unohtua.

Pekka