Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 56

Daavidin psalmeissa pidän Daavidin rehellisyydestä ja kaunopuheisuudesta. Daavid pelkäsi monesti ja rukouksessa hän tunnusti sen rohkeasti. Pelon keskellä hän kuitenkin käänsi huomion sinne, mistä apu tulee:

”Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään.” (Psa 56: 4–5).

Matt. 4

Yksinäisenä, väsyneenä ja turhautuneena, ihmissuhdesotkujen ja taloudellisten ongelmien keskellä koemme monenlaisia epäilyksiä. Pitääkö Jumala meistä oikeasti huolta? Välittääkö hän? Onko häntä edes olemassa, kun hän antaa tapahtua sitä ja tuota?

Jeesustakin kiusattiin monella tavalla. Hänellä oli nälkä ja Paholainen yritti houkutella Jeesusta käyttämään yliluonnollista voimaa omaksi hyväkseen. Jeesus voisi yhdellä käskyllä muuttaa erämaan kivet leiviksi. Vaikka nälkä kurni suolissa, Jeesus valitsi riippuvuuden Jumalasta. Jeesus säästi yliluonnolliset ihmeet hetkiin, joissa sairaat ja hädässä olevat ihmiset saivat avun ja todistuksen Jumalan olemassa olosta ja huolenpidosta.

Seuraavaksi Paholainen kutitteli Jeesuksen turhamaisuutta ja näyttämisen halua ja kehotti hyppäämään temppelimuurin harjalta. Tottahan Jumalan enkelit Jumalan pojan pelastaisivat (vrt. Psa 91:11)! Jeesus tunsi Jumalan ja raamattunsa Paholaista paremmin. Jumala kyllä varjelee omansa kaikkialla, mihin joudumme, kuolemassakin mutta ei aina kuolemalta. Meidän ei kuitenkaan tule koetella Jumalaa eikä testata eikä kiusata häntä (5. Moos. 6:17; Matt. 4:7). Jumala auttaa omalla ajallaan ja tavallaan.

Kolmanneksi Paholainen tarjosi Jeesukselle pikavoittoa. Jeesus saisi valtaansa koko maailman, kun vain kumartaisi Paholaista. Jumalan tie oli kuitenkin toinen: kärsimyksen ja kuoleman kautta Jeesus lunastaisi jokaisen ihmisen ja voittaisi Paholaisen vallan maailmassa.

Epäilykset ja kiusaukset ovat usein niin hienovaraisia, että emme tunnista niiden aiheuttajaksi Paholaista. Pyhä Henki kuitenkin ohjaa ja auttaa meitä erottamaan Jeesuksen äänen muista äänistä. Pyhä Henki myös lohduttaa ja opastaa, jos emme kykene vastustamaan kiusauksia, kuten Jeesus kykeni.

”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr. 4:15)

Heli

Ps. 55

Tässä psalmissa suuri sotapäällikkö Daavid sanoo pelkäävänsä niin paljon, että hän haluaisi muuttua puluksi voidakseen lentää turvaan. Vakavasti puhuen tämä kertoo minulle Daavidin nöyryydestä. Hän ei esittänyt mitään. Daavidilla oli puutteensa, mutta mitä tulee vaatimattomuuteen, siinä hän oli todella esikuvallinen.

Kokonaisuutena teksti noudattaa aikaisemmista psalmeista tuttua kaavaa. Aluksi valitetaan omaa tilannetta ja sitten vakuutetaan, että turvataan Jumalaan kaikesta huolimatta. Psalmista löytyy myös lupauksia, esimerkiksi tämä:

”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.”

Psalmeista muistetaan usein vain niiden loppu. Viimeisistä jakeista tehdään huoneentauluja ja mannalappuja. Alkupuolen synkät tunnelmat sen sijaan usein unohdetaan. Näin menetetään tekstiin piilotettu vuorovaikutteisuus. Lopun valoisat säkeet ovat vastausta alun masentaville tunnelmille, Jumalan puhetta ahdistuneelle sielulle. Minulle tämä kertoo siitä, että Jumalan puhetta on vaikea kuulla, ellei suostu katsomaan itseään ja omaa tilannettaan rehellisesti ja mitään peittelemättä.

Matt. 3

Johannes Kastaja on vaikuttanut vahvasti ainakin omaan mielikuvaani siitä, miltä profeetta näyttää. Oikeastihan profeetat Vanhassa Testamentissa olivat useimmiten aivan tavallisia ihmisiä, jotka Jumala oli kutsunut hommiinsa. Uskoisin, että Johanneksen ulkonäköä ja elintapoja kuvataan niin tarkasti juuri siksi, että ne olivat niin merkillisiä ja poikkeavia. Jos haluaa löytää hänelle paremman vertaisryhmän, niin ehkä keskiajan kerjäläismunkit olivat sellainen porukka. Hekin olivat ihmisiä, jotka valitsivat hyvin radikaalin elämäntyylin ja noudattivat sitä pikkutarkasti. Heitä pidettiin arvossa tinkimättömyytensä vuoksi. He toimivat siis muille esikuvina. Samalla he tulivat nostaneeksi riman aika korkealle. Tietenkään he eivät ajatelleet, että kaikkien tulisi elää kuten he, mutta siitä tuli kuitenkin ideaali. 

Mikä Johannes Kastajan viesti sitten oli? Pikaisesti vilkaisten siitä on helppo löytää yhtymäkohtia Jeesuksen opetukseen. Hänkin julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja kehotti kääntymykseen. Hänkin vastusti uskonnollista eliittiä. Mutta siihen yhtäläisyydet taitavat sitten loppua. Hänen sanomansa vaikutti aika tylyltä. Tehkää parannus tai kuolette! Jäin miettimään sitä, millä tavalla tämä oli valmistanut tietä Jeesukselle. Mikäli oikein ymmärsin, niin Johannes saarnasi aika monta vuotta. Voisin kuvitella, että ankara parannussaarna oli vaikuttanut ihmisten käsityksiin Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan. Heidät oli kastettu parannukseen, mutta miten uusi elämä mahtoi käytännössä sujua? Tuskin kovin hyvin. Voin hyvin ymmärtää, miksi Jeesuksen sanoma upposi tällaiseen maaperään. Voisi ehkä sanoa, että Johanneksella oli tarkka ymmärrys ongelmasta, eli ihmisten syntisyydestä, mutta vain kalpea aavistus sen ratkaisusta.

Marko

Ps. 54

Tämän päivän psalmin lähtötilanne muistuttaa toissapäiväistä. Taas kerran joku oli paljastanut Daavidin olinpaikan murhanhimoiselle Saulille ja taas kerran Daavid päätti tehdä tuntemuksistaan laulun. Toissapäivän psalmissa hän kuulosti katkeralta ja kostonhimoiselta. Tänään sävy on pelokas, ehkä jopa epätoivoinenkin. Daavid tarrautuu kynsin ja hampain ajatukseen Jumalan hyvyydestä ja suuruudesta. Ikään kuin hän sanoisi jotenkin näin: ”Sinä olet hyvä ja voimallinen Jumala, etkö olekin.”

Tämä psalmi vie ajatukseni Paavalin kehotukseen ”kiittäkää joka tilassa.” Kun oma tilanne näyttää epätoivoiselta, niin kiitos voi tuntua aika vieraalta ajatukselta. Pointtina ei olekaan kiittää siitä tilanteesta, vaan kiittää siitä tilanteesta huolimatta.  Näinhän Daavidkin päivän tekstissä tekee. Hän ei ollenkaan kaunistele ongelmiaan, vaan kertoo avoimesti Jumalalle, miten asiat ovat. Mutta se ei estä häntä kiittämästä ja ylistämästä. Tarkoitus ei ole psyykata itseään unohtamaan tosiasiat, vaan nostaa katse oman tilanteen ulkopuolelle kohti Jumalaa.

Matt. 2

Tekstin tärkein viesti minulle on se, että Jeesus perheineen joutui elämään pakolaisena. Matka Egyptiin oli pitkä ja vaarallinen, eikä paluuta vanhaan enää ollut. Minusta tämän kertomuksen pitäisi ratkaista se, miten me itse suhtaudumme keskellämme eläviin pakolaisiin tai maahanmuuttajiin. Usko Jeesukseen merkitsee haastetta asettua heikoimpien puolelle ja näin julistaa Jumalan valtakuntaa, jossa asetelmat ovat usein hyvin toisenlaisia kuin mihin on totuttu. Siellä suurin on se, joka palvelee ja lapsenmieliset ovat autuaita. Ja tosiaan talliin syntynyt ja myöhemmin Egyptissä pakolaisena elänyt Jeesus on maailman vapahtaja. Oikein ymmärrettynä tämä on vapauttavaa. Vastavoimana tälle kaikelle päivän luvussa on Herodes, joka omaa asemaansa ja valtaansa pönkittääkseen turvautuu hirveään väkivaltaan. Hän ei ehkä itsekään tajunnut, kuinka vahvasti hän oli sidottuna omaan vallanhimoonsa. Kuninkuus oli joka tapauksessa hänelle niin tärkeää, että hän oli valmis jopa tapattamaan pieniä lapsia.

Marko