Ps. 20 Room. 10

Heippa kaikille ihan hirvittävän pitkästä aikaa! Minulla on ollut kommentointivuoro viimeksi syyskuun alussa, joten viimeisestä kerrasta on ehtinyt vierähtää useita kuukausia. Nyt kuitenkin uudella energialla uuteen vuoteen ja pitemmittä puheitta asiaan.

Ps. 20

”Toiset kerskuvat sotavaunuistaan, toiset hevosistaan, mutta me kutsumme avuksi Herran, Jumalamme, nimeä.” (Ps. 20:8) Olen miettinyt kuluneena talvena kovasti suhdettani omistamiseen. Ehkä ilmastonmuutoksen myötä ei enää automaattisesti ajatella, että hyvään elämään kuuluu väistämättä talouskasvu ja kuluttaminen, mutta eiköhän ihmisessä silti ole aika syvällä ajatus, että maallinen rikkaus tuo turvaa ja onnea. Päivän Psalmi oli minusta hieno kiteytys oikeanlaisesta suhtautumisesta omaisuuteen: jaehan ei sano, että lausujalla itsellään ei olisi sotavaunuja ja hevosia, mutta tärkeää onkin se, että perimmäisen turvan hän saa Jumalalta. Olisi hölmöä ajatella, että omaisuus riittää turvaksi, sillä omaisuus on kuitenkin katoavaista. Seuraava jae toteaakin: ”Nuo toiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta me pysymme pystyssä ja kestämme.” Muistetaan tänäänkin, missä todellinen turvamme on.

Room. 10

Roomalaiskirjeen kymmennennessä luvussa on lohdullisia jakeita niihin hetkiin, kun usko tuntuu liian vaikealta ja monimutkaiselta. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.” (Jae 9) ”Onhan kirjoitettu: »Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.»” (Jae 13) Ainakin minusta tuntuu useimmiten siltä, ettei asia olisi ihan näin yksinkertainen. Pitäisi keksiä ratkaisut mm. kärsimyksen ongelmaan, luomiskertomuksen tulkintaan, moderniin kirkkopolitiikkaan, kätkeytyneisyyden ongelmaan ja eettisiin dilemmoihin. Pitäisi lukea miljoonia kirjoja, jaksaa kasvaa ja kehittyä, osata pyytää anteeksi oikein. Pitäisi kantaa vastuuta seurakunnassa, välittää vähäosaisista, tehdä lähetystyötä joka päivä. Niin, kaikki tämähän on ehdottoman hyvää ja varmasti kuuluu kristittynä elämiseen. Mutta! Pelastus lähtee vain ja ainoastaan siitä, millainen on suhteeni Jeesukseen. Muut asiat seuraavat perässä. Jeesus on kaiken a ja o, alku ja loppu. 

Esteri

Ps. 19 Room. 9

Ps. 19

Room. 9

Kirjeen luvuissa 9 ja 10 keskitytään juutalaisten asemaan Jumalan suunnitelmissa. Jumala on valinnut toimia tuon kansan kautta ja siksi Jeesus syntyi juutalaisen kansan jäseneksi. Jumala tulee toteuttamaan omat suunnitelmansa Israelin kansan elämässä, vaikka he ovatkin kansana olleet uskottomia Jumalalle.

Luvun loppuosassa kiteytyy Jumalan suunnitelmat Israelin suhteen. Vieraat kansat (joihin mekin kuulumme) eivät tavoitelleet vanhurskautta, mutta saivat sen lahjana. Me pelastumme uskosta Jeesukseen, kuten tämän viikon teksteissä on monessa kohtaa tullut todettua. Israelilaiset lähtivät tekojen tielle ja siihen he kompastuivat. 

Kuulin äskettäin mielenkiintoisen opetuksen armon ja lain vaikutuksista ihmisen elämään. Luukkaan evankeliumin luvussa 18 kerrotaan rikkaasta nuorukaisesta, joka kysyi Jeesukselta, että mitä hänen tulisi tehdä pelastuakseen. Jeesuksen vastaus tuntuu kovalta ja epäreilulta. Jeesus käski nuorukaista myymään koko omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille. Jeesuksen sanojen taustana on kuitenkin nuorukaisen kysymys. Hän halusi kelvata Jumalalle täyttämällä lain ja tekemällä hyvää. Luvusta voi päätellä, että nuorukainen ei myynyt omaisuuttaan, se oli liian iso vaatimus. 

Seuraavassa luvussa Jeesus vierailee toisen rikkaan miehen, Sakkeuksen, kotona. Jeesus halusi olla Sakkeuksen ystävä ja se kelpasi Sakkeukselle. Paljon vääryyttä tehnyt mies muuttui rakastavassa ja armahtavassa ilmapiirissä. Hän halusi lahjoittaa puolet omaisuudestaan köyhille ja nelinkertaisesti niille, joilta oli vääryydellä ottanut liikaa veroja. Armo vaikutti sen, mihin laki ei pystynyt. 

Mika

Ps. 18 Room. 8

Ps. 18

Room. 8

Tämä luku on mielestäni koko roomalaiskirjeen tärkein luku ja monien mielestä yksi tärkeimmistä koko Ut:ssa. Paavali kuvaa selkeällä tavalla sitä, mihin luvussa seitsemän jo viitattiin. Lukuun seitsemän liittyi sanat: minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista. Luvussa kahdeksan kiitetään Jumalaa, joka on ratkaissut ongelman Jeesuksen Kristuksen persoonassa. “Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Rm 8:1.

Pyhä Henki vaikuttaa Jeesuksen elämää meissä. Pyhä Henki vakuuttaa meitä Jumalan lapsen asemasta. Voimme kutsua Jumalaa isäksi. Henki johdattaa meitä. Henki opettaa meitä rukoilemaan. Tuntuu siltä kuin koko luku olisi täynnä Jumalan valtakunnan rikkauksia toinen toisensa perään. 

Valitsimme reilut 40 vuotta sitten luvun viimeiset jakeet kihlasormuksiimme. Niihin on hyvä palata yhä uudestaan. Mikä voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta? Ei tuska eikä ahdistus. Ei kuolema, eikä elämä. Ei henkivallat, ei korkeus eikä syvyys. Ei mikään luotu. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa. 

Hän, joka tuntee meidät parhaiten, rakastaa meitä kaikkein eniten! Anna tämän totuuden vahvistaa sinua tänään. 

Mika