Kategoria: Luemme Raamattua

Tuom. 20

Ilm. 6

Oliko veljessota väistämätön? Antoiko leeviläinen mies totuudenmukaisen kuvauksen tapahtumista? Miksi benjaminilaiset eivät olleet valmiita neuvottelemaan? Jotenkin syntyy vaikutelma, että asiat karkaavat käsistä, kun ei ole valmiutta keskustella asioista totuudenmukaisesti ja vuorovaikutteisesti.

Tuntuuko tämä jotenkin tutulta? Itselleni on syntynyt käsitys, että sotien taustalta löytyy aina tämänkaltainen kehityskulku: ihminen selittää pois oman pahuutensa ja projisoi sen vastapuoleen, jolloin syntyy hyvin virheellinen käsitys itsestämme ”hyviksinä” ja toisista ”pahiksina”. Kovin paljon ei enää tämän jälkeen tarvita, kun leimahtaa.

Sodan seurauksista saamme lukea Ilmestyskirjan päivän luvusta (Ilm. 6:8): miekka, nälkä ja rutto. En tiedä, oletko näihin sanoihin kiinnittänyt huomiota Raamattua lukiessasi. Ne esiintyvät yhdessä hyvin usein erityisesti Vanhan testamentin puolella. Kun miekkaan tartutaan, seurauksena ovat nälkä (puute) ja sairaudet. Itse ymmärrän niin, että tämän voi ymmärtää fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Väkivallalla ja sen käytöllä on aina vakavat seurauksensa yksilö- ja yhteisötasolla.

Surullista on, että väkivaltaa on esiintynyt aina. Ihmiskunta ei näytä tässä suhteessa kehittyneen historian aikana lainkaan. Tämän vuoksi ainakin itseni on vaikea uskoa ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen. Niin hankalalta kuin se tuntuukin myöntää, meissä kaikissa on kyky sortua kauhistuttaviin tekoihin. Tätä ei pidä kuitenkaan jäädä surkuttelemaan, vaan kääntää katse Jeesukseen (Ef. 2:10) ja luottaa siihen, että kerran Jumalan oikeudenmukainen tuomio tapahtuu (Ilm. 6:9-11).

Pekka

Tuom. 19

Ilm. 5

Tuomarien kirjan tämän päivän luvussa kuvataan järkyttävä tilanne, joka laukaisee hyvin surullisen tapahtumaketjun, jonka vaiheita kuvataan kirjan kahdessa viimeisessä luvussa. Koko tapahtumaketju menee valitettavan hyvin Tuomarien kirjassa monesti mainitun lauseen alle (mm. Tuom. 21:25): ”Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.”

Vanhassa testamentissa on ainakin kaksi samantyyppistä tilannetta kuin tässä Tuomarien kirjan luvussa (1. Ms. 19:1-11 ja 2. Kun. 6:8-23). Edellisessä enkelit pelastavat Lootin ja hänen tyttärensä Sodoman miesten pahuudelta ja jälkimmäisessä Herra pelastaa Elisan ja hänen palvelijansa Syyrian sotajoukoilta. Näissä molemmissa tapauksissa tilanteen pelastaa Jumalan voiman yliluonnollinen vaikutus, joka näyttää täysin puuttuvan tästä Tuomarien kirjan kohdasta. Ehkä näitä tilanteita ei pitäisi verrata keskenään, mutta väistämättä nousee mieleen ajatus, olisiko tilanne voinut mennä toisin, jos siinä olisi turvauduttu Jumalaan.

Koska elämämme syntiin langenneessa maailmassa, enemmän tai vähemmän pahoja ja ikäviä asioita tapahtuu kaikille ihmisille elämän varrella. Jumala ei ole automaatti, joka meitä varjelee kaikilta mahdollista asioilta. Elämässä voisi kuitenkin joka tapauksessa olla enemmän mielekkyyttä ja tarkoitusta, jos yksilöinä ja yhteisöinä kääntyisimme enemmän Jumalan puoleen kysymään hänen tahtoaan ja johdatustaan eri tilanteissa. Voisiko meidän elämässämme olla ylistävä asenne kaikissa tilanteissa (vrt. Ilm. 5:8-14)?

Pekka

Tuom. 18

Miikan valinta tehdä äidiltään saamilla rahoilla epäjumala johti kokonaisen Israelin heimon palvelemaan epäjumalia. Rahat olivat kirottuja. Tuom 17:1. Kirotuilla rahoilla tehtiin epäjumala, mukaan saatiin harhaan vielä leeviläinen pappi, jonka olisi pitänyt johtaa Miika todellisen Jumalan palvelemiseen. Harha levisi kuitenkin Danilaiseen heimoon ja se jatkui vielä, vaikka Israeliin oli tullut kuningas ja tieto oli tullut heillekin, että Jumalan pyhäkkö on Silossa. Danilaiset jatkoivat epäjumalan palvelusta ja samaan aikaan kävivät Silossa uhraamassa Jumalan pyhäkössä. Taaskaan luvussa ei mainita mitään teon vääryydestä. Tätä lukua lukiessa tuntuu, että Jumala on hiljaa ja hän antaa ihmisten tehdä ratkaisujaan, joiden seuraukset voimme vain surumielisinä todeta. Jumala antaa Miikan ja myös danilaisen heimon tehdä ratkaisujaan ilman Jumalan neuvoa ja seurauksena on jumalanpalvelus ilman Jumalaa, epäjumalan palvelus. Itselle tulee tätä lukiessa miksi kysymys ja ihmettely, että miten noin voi tapahtua. Samaan aikaan voin kuitenkin todeta, että minulla ei ole muuta toivoa kuin Jumala ja pyyntö Jumalalle: älä ole hiljaa. Taas kerran tämä on muistutus itselle kääntyä tänäänkin Jumalan puoleen. Tänäänkin tarvitsen Jumalan neuvoa elämääni. Voin psalmin sanoin: tutki minut, Jumalani, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. ”Katso olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle. Psalmi 139:23-24.

Ilm. 4

Johannes pääsi näkemään Hengen vallassa taivaallisen jumalanpalveluksen. Hän näki kuinka taivaassa ylistetään Herraa Jumalaa, kaikkivaltiasta päivin ja öin.  Kolmeen kertaan lausutaan Pyhä, Pyhä, Pyhä. Se korostaa täydellisyyttä, täydellisesti erotettua meidän synnin maailmasta, kaikesta pahuudesta erotettua hyvää Jumalaa. Tämä sama Jumala tuli syntiseen maailmaamme ihmiseksi, otti kaiken pahuuden päällensä ja lunasti meidät lapsikseen. Me saamme osallistua taivaalliseen jumalanpalvelukseen aina, saamme ylistää häntä, joka on kaiken tehnyt puolestamme. Tämä on hyvä muistaa, kun meistä ei tunnu yhtään miltään tai kun ajatuksemme harhailevat yhteisen jumalanpalveluksen aikana, osallistumme kuitenkin Hengen antamalla voimalla ylistykseen. Henki auttaa meidän heikkouttamme. On myös hyvä muistaa, että koko elämämme on jumalanpalvelusta, koska kuulemme hänelle aina. Olemme aina hänen lapsiaan, vaikka olemme uskottomia ja rikomme häntä vastaan. Kun häpeämme syntiä, jota olemme tehneet, niin tulkaamme rohkeasti hänen taivaallisen valtaistuimen eteen. Siellä istuu meidän vanhurskautemme, meidän sovittajamme, meidän hyvyytemme ja rakkauden lähde, Jeesus Kristus. Hän aina rukoilee puolestamme ja häntä, Herraamme saamme aina ylistää ja osallistua kaikkien muiden pyhitettyjen kanssa taivaalliseen jumalanpalvelukseen. Vaikka koemme itsemme arvottomiksi, niin me saamme olla hänen ansiostaan osallisia hänen hyvyyteensä ja jumalanpalvelukseensa. Hän on arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä hän on luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on hänen tahdostaan luotu.

Mika M