Kategoria: Luemme Raamattua

Tuom. 17

Tämän päivän luvussa itselle jäi mieleen kaksi lausetta. ”Jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki.”  “Miika ajatteli: »Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies.»” Tuomarien kirjassa ei oteta kantaa teon oikeellisuuteen tai vääryyteen, siellä vain todetaan asioiden tila. Tätäkin kirjaa pitää tutkia kokonaisuutena, muun raamatun ilmoituksen valossa. Ensimmäinen  lause oli mielestäni hyvin  poikkeuksellinen, kun sitä vertaa yhteisöllisyyttä korostavaan yhteiskuntaan. Siinä kerrotaan kunkin tehneen niin kuin hyväksi näki. Minun oma hyväni oli tullut määrääväksi tekijäksi ihmisten elämässä. Voisiko ajatella, että ihmiset toimivat pitkälti siten kuin heistä itsestään tuntui. Lause kertoi ihmisistä, jotka olivat irtaantuneet heille annetun lain käskyistä. Määräykset olivat joko unohtuneet tai niitä ei vain noudatettu. Oma kokemus oli tullut päällimmäiseksi asiassa ihmisten tehdessä ratkaisujaan elämässä, myös jumalanpalvelus elämässä.

Yhteiskunta tuntui samalta, kuin itseltä, kun ajoin eräässä maassa nopeusrajoitusten mukaan, kukaan muu ei niitä tuntenut noudattavan. Sääntöjä oli kyllä tien varsilla laitettu tiedoksi isoin kyltein, mutta kukaan ei niitä noudattanut. Kun itse sakkojen pelossa pyrin noudattamaan niitä, niin sain kuulla paheksuvia tööttäämisiä takaani tai valojen väläytyksiä. Olin liikenteessä ei toivottu henkilö. Tämän päivän luku muistuttaa itselleni siitä, etten unohtaisi elämässäni sitä, mikä pitää minut uskon antamalla tiellä. Haluan taas pohtia Jumalan sanan edessä, elänkö niin kuin Miika, joka ajatteli Jumalan olevan hänelle suopea, kun tietyt ulkonaiset ehdot on täytetty, mutta jumalanpalvelukseni onkin vääristynyt. Tulee mieleen ilmestyskirjan seurakunnille annetut nuhtelut, jotka päättyivät kehotukseen kääntyä Jumalan puoleen. Tänäänkin haluan kääntyä Jumalan puoleen ja olla vaikka se epätoivottu henkilö liikenteessä rakkaudessa ja palvella aitoa ja todellista Jumalaa.

Ilm. 3

Jumala tietää tekomme, hän tietää meidän heikkoutemme, mutta hän on armollinen Jumala. Hän toteaa Efosolaiselle seurakunnalle, että voimasi ovat vähäiset, mutta samalla rohkaisee heitä. He ovat ottaneet Jumalan sanan todesta eivätkä ole kieltäneet uskoaan. Uskomme lähde on Jumala, joka ei ole heikko. Hän ilmoittaa sanassaan kuinka hän toimii ja voimme luottaa hänen voimaansa varjella meitä hänen lapsinaan ja riippumaan hänen voimansa varassa. Voimme hänen voimassaan tehdä hänen tekojaan, vaikka itsessämme olemme heikkoja. Ilmestyskirjassa puhutaan avoimesta ovesta, josta tulee astua sisään. Oven takana voi olla kaikenlaista, efesolaisille puhutaan vastustajien kohtaamisesta ja heidän voittamisestaan. Meillekin on tarjolla voitto, tulee ovesta astuttaessa eteen mitä tahansa. meidän ei tarvitse pelätä. Muistetaan ettei kukaan voi sulkea ovea, jonka Jumala on avannut. Kukaan ei voi estää meitä menemästä ovesta sisään. Mitä tapahtuukaan oven sisällä, sekin on Jumalan käsissä. Hän antaa voimansa ja viisautensa kaikkeen, mitä kohtaamme sisäpuolella. Kun tarkoin noudatamme, hänen antamalla voimalla ja viisaudella hänen sanaansa ja kestämme uskossamme häneen, niin hän on puolestaan luvannut varjella meitä ja pelastaa koetuksesta. Pitäkäämme kiinni tänäänkin hänen lupauksistaan. Meille, lapsilleen, hän on ne luvannut ja hän pitää lupauksensa mukaan kiinni meistä.

Mika M

Tuom. 16

Simsonin elämässä oli valintoja, jotka lopulta johtivat hänen voimiensa häviämiseen. Nasiirilupauksessa ihminen sitoutui Jumalan edessä lupauksella erottautua hänelle kieltäytymällä viinistä ja olla leikkaamatta tukkaansa. Tukan leikkaamattomuus oli merkki muille Jumalalle vihkiytymisestä elämästä. Juutalaiset tiesivät tämän merkityksen. Simsonin elämässä tapahtui valintoja, joilla hän kuitenkin rikkoi Jumalan käskyjä. Simson alkoi luottamaan ihmiseen, joka ei kuitenkaan ollut hänen kohdallaan luottamuksen arvoinen. Salaisuuden paljastaminen vieraan jumalanpalvelijalle johti hänen nasiirilupauksen rikkomiseen. Tästä tulee mieleen Jeesuksen varoitus Matt 7:6 olla heittämästä helmiä kaikille ihmisille. Helmet voivat olla sellaisia, jotka voivat kääntyä sinua itseäsi vastaan ja lopulta tuhota sinut. Ihminen, jolla ei ole uskon salaisuutta, ei voi ymmärtää Jumalan tekoja.

Simsonin elämässä valinnat johtivat Herran poistumiseen hänen elämästään. Hänen voimansa ei ollut missään ulkonaisessa vaan Jumalassa. Omaan voimaan turvautuneena hän lankesi, eikä kestänyt vihollisen edessä. Vankilassa ollessaan hän sai takaisin luottamuksensa Jumalaan. Hän ymmärsi voimansa salaisuuden ja huusi avuksi Jumalaa. Herra minun Jumalani, muista minua. Anna minulle vielä tämän kerran voimia. Hän antoi samalla henkensä ja kuoli uskonsa tähden. Miten suuri on Jumalan armo. Hän nostaa langenneen jälleen, kun huudamme voimaksemme hänen nimeään. Hän muistaa meitä armossaan ja laupaudessaan. Ketään hän ei heitä pois, joka tulee hänen luokseen.

Ilm. 2

Yhdistyneet kansakunnat kirjasivat 1959 lapsen oikeuksien julistuksen. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Johanneksen evankeliumiin on kirjoitettu näin: kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Meillä kristityillä on Jumalan lapsen oikeudellinen asema. Olemme osa perhettä. Tämän päivän luvussa meitä halutaan muistuttaa ohjeista, joita meille on annettu, ettemme hävittäisi ymmärrystämme Jumalan lapseudessa olemisesta. Pyhä Henki muistuttaa eri seurakunta yhteisöjä pysymään lapseudessa. Kullakin seurakunnalla oli asia, joka oli viemässä niitä pois Jumalan luota, niistä asioista piti kääntyä pois ja palata takaisin Jumalan luokse. Nuhtelun lähtökohtana oli rakkaus.

Viesti alkaa jokaiselle seurakunnalle näin: minä tiedän. Jeesus ei ole tietämätön meidän elämästämme. Hän kulkee keskellämme ja pitää meistä kiinni.Hän ei halua yhdenkään joutuvan hukkaan ja pois hänen turvastaan. Efesolaisten vaivannäkö ja kestävyys oli tiedossa. He olivat koetelleet vääriä opettajia eivät hyväksyneet pahojen ihmisten tekoja yhteisössään, sellaisten, jotka tuhosivat perheyhteyden. He olivat asettaneet rakkaudessa rajat ihmisten toiminnalle, pahan tekeminen toisille ei ole koskaan hyväksyttävää.

Kaiken keskellä Efeson seurakunta oli kuitenkin luopunut ensi rakkaudestaan. Itselle tuli ajatus, että ensi rakkaudessa ihminen on unohtanut lapsen asemansa Jumalan lapsena ja alkanut suorittamaan omia tekojaan Jumalan edessä ansaitaakseen Jumalan rakkauden. Seurakunta perhe on silloin unohtanut Jeesuksen sanat: tulkaa minun luokseni… minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteilleni ja katsokaa minua; minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. Jeesuksen sydän kertoo hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja hän ei halua meidän koskaan unohtavan sitä. Jeesus haluaa meidän olevan lapsinaan lempeitä ja nöyriä, sen voimme oppia vain häneltä.

Ollaanko kaikessa tekemisessä unohdettu ensi rakkautemme, Kristus. Onko tekeminen tullut tärkeämmäksi kuin rakkaus Kristukseen? Olemmeko unohtaneet, että olemme saaneet oikeuden olla Jumalan lapsia? Onko ajatuksemme muuttuneet ansiottomasta rakkaudesta ansioon sidotuksi välineelliseksi rakkaudeksi? Jeesus Kristuksen kehottaa meitä kääntymään hänen puoleensa ja katsomaan taas häntä ja oppimaan olemaan lapsia, joille on kyllä annettu kuorma, mutta se on kevyt. Hän on luvannut antaa rakkaudessaan voiman kunkin päivän kuorman kantamiseen. Täyttäköön Jumalan Pyhä Henki, lapseuden henki, meidät tänäänkin voimallaan ja rakkaudellaan, aamen.

Mika M

Tuom. 15

Meillä on elämässämme monia asioita tai tilanteita, jolloin tuntuu, että olemme yksin kaiken vastoinkäymisen keskellä. Meistä tuntuu, että omat kätemme ovat sidotut emmekä pysty olemaan muuta kuin vain paikallaan, toimettomina. Itsellä tuntuu, että vasta, kun kohtaan elämässäni tällaisen hetken, niin silloin Jumala pääsee näyttämään oman voimansa tai oikeastaan vasta silloin Jumala haluaa toimia. Hän haluaa osoittaa minulle, missä on voimani ja viisauteni lähde. Simpsonin kohdalla tapahtui, että Herran Henki valtasi hänet ja vasta silloin sidotut kädet vapautuivat. Ison voiton jälkeen hän joutui taas kokemaan oman heikkoutensa ja turvautui Jumalaan: hän huusi avukseen Herraa ja Jumala auttoi. Simsonin sanat kertovat hänen uskostaan. Hän ymmärsi keneltä voima voittoihin tuli ja koetuksen hetkellä hän vetosi Jumalan armoon. Tänäänkin me saamme luottaa Jumalaan ja hänen armoonsa, Jumalan kädet eivät ole koskaan sidottuja ja hän on aina lähellä niitä, jotka huutavat avuksi hänen nimeään.

Ilm. 1

Jumala on suunnitellut kaiken hyvyydessään, armossaan, totuudessaan ja rakkaudessaan. Voimme olla varmoja siitä, että hänen kädessään on menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme, koska hän on kaiken jo edeltäkäsin nähnyt. Olemme onnellisia saadessamme lukea hänen suunnitelmastaan, vaikka kaikkea emme ymmärräkään. Mielestäni ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea, tärkeintä on luottaa häneen ja uskoa hänen hyväön suunnitelmaansa, kaikkeen, jotka yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Tulemme kerran näkemään vapahtajamme, uskomme tulee vaihtumaan näkemiseen. Meidän ei tarvitse pelätä hänen tulemustaan eikä vaikeroida, koska olemme jo nähneet syntisyytemme ja turvautuneet hänen armoonsa. Meille Jeesuksen tuleminen on vapautuksen päivä, lopullisen pelastuksen päivä synnistä, joka on meitäkin rikkonut ja ahdistanut, tuonut surua, pelkoa, kipuja. Hänelle saamme osoittaa kaiken kunnian ja ylistyksen ikuisesti.

Mika M